Seppo Jokinen - Koskinen ja kreikkalainen kolmio

Jokinen Seppo; Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Julkaistu: 2010 Karisto s.326

Takakansi: Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja vanhan virkaveljensä Juusosen kanssa: Lomamatka on totisesti tarpeen, sillä Koskisen avioliitto on seilannut karille.
Mutta ruumiit eivät jätä kumppanuksia lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallinen poliisi keksii oitis helpot syylliset ruumiin löytäjistä. Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omin nokkinensa ja omin lupinensa. Pian Rhodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on sangen yllättäviä yhteyksiä.

Lukunäyte: "Koskinen ja Juusonen seisahtuivat vetämään kyltin kohdalla henkeä. He huomasivat ruumiin heti. Se makasi vatsallaan vesirajassa ja hätääntynyt uimarijoukko seisoi muutaman metrin päässä kunnioittavassa puolikaaressa. Koskinen lähti harppomaan alas pahojen aavistusten vallassa. Ja mitä lähemmäksi ruumista ehti, sitä varmemmiksi hänen aavistuksensa kävivät."

Oma mielipide: Koskinen selkeästi nautti nyt poikamieselämästään. Aikamoisiin solmuihin sitä jälleen joutuivat Kreikassa. Jokinen jatkaa tutulla tyylillään ja niinhän se on, että joko näistä tykkää tai ei.

Tähteytys: * * * ½

Kepler Lars - Hypnotisoija

Lars Kepler: Hypnotisoija
Julkaistu: Tammi 2009 s.608

Takakansi: Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa'asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät surmatttuina. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.
Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.

Lukunäyte: "Kun hän pysäköi pääsisäänkäynnin viereen, hän näkee useita poliisiautoja joiden siniset vilkut leiskuvat yhä, ne pyyhkivät kuin siiven iskut sairaalan ruskeaa tiiliseinää. Ryhmä toimittajia on piirittänyt muutaman sairaanhoitajan. Nämä värjöttelevät suuren sisäänkäynnin edessä kasvot pelokkaina, pari heistä itkee avoimesti kameroiden edessä."

Omamielipide: Luettuani kirjan olin sanaton. Todella haluan lukea lisää Keplerin kirjoja. Tarina sai lukijan mukaansa, vaikka kaikkine raakuuksineen ja tapahtumineen hirvitti jatkaakin lukemista. Tarinassa seurattiin päähenkilön, Joona Linnan elämää, mutta samalla tutustuttiin myös lääkäri Barkin perheeseen ja taustoihin, sekä heidän elämään. Ystäväni "suosittelemana" tutustuin myös kirjaan perustuvaan elokuvaan. Elokuva on hyvin pintaraapaisu kaikkeen siihen, mitä kirjassa oikeasti tapahtui.

Tähteytys: * * * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja taikashow

Jokinen Seppo; Koskinen ja taikashow
Julkaistu: Karisto 1999 s. 379

Takakansi: Seppo Jokisen neljäs rikosromaani vie komisario Koskisen tukalampaan tilasnteeseen kuin koskaan ennen. Perhe-elämä on menossa täysin karille, eikä työkään tunnu maistuvan entisellä tavalla. Kaiken kurjuuden keskellä eräs selvinnyt itsemurhatapaus alkaa kiehtoa Koskista salaperäisellä tavalla. Showtaikurin avustaja on jättäytynyt junan alle, eikä naisen outo itsemurhakirje tunnu sopivan tapahtuman kuvaan. Kun Koskinen tapaa taikurin sattumalta, hän alkaa perehtyä tämän maagiseen maailmaan - eikä vähiten taikurin uuden avustajan lumoamana. Pian hän huomaa tutkivan rikosta, joka liittyy aivan läheisesti hänen omaan elämäänsä.

Aloitusnäyte: "Koskinen laski kirjeen pöydälle. Hänellä on epämääräinen, mielen pohjukoita nävertävä tunne, että kirje tulisi teettämään vielä töitä, eikä sen sisältö jättäisi häntä helpolla rauhaan."

Oma mielipide: Kirjassa eletään varmasti tänä päivänäkin tuttuakin tutumassa yt-neuvottelujen ja säästöjen puitteissa. Tampereen poliisivoimissa pakkolomautuksia ja näin ollen Koskinen itse aloittaa ensimmäisenä lomalle jäävänä. Mutkien kautta hän pääsee avustamaan Turun poliiseja rikoksen selvittelyissä. Myös pientä ihastumista Koskinen tuntee, kun kotona ei Raijan kanssa mene ihan parhaimmalla tavalla. Kyllähän tämäkin tarina lukijan vei mennessään.

Tähteytys: * * * *

Seppo Jokinen - Pudotuspeli

Jokinen Seppo; Pudotuspeli
Julkaistu: Karisto 1998 s.288

Takakansi: Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?

Aloitusnäyte: "Soile Tyllillä oli nälkä. Hän oli  nauttinut aamiaiseksi pelkän nutriletin ja tullut siitä vain vihaiseksi. Eikä edes heinäkuinen, hellettä kehivä aamu kyennyt kirvoittamaan pyöreille kasvoille hymyä.."

Oma mielipide: Koskista harmittaa selvästi ylennys, joka aiheuttaa työkavereissakin naljailulle aiheen. Jokisella on lukijaa mielyttävä tapa kertoa tarinaa eteenpäin.

Tähteytys: * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja raadonsyöjä

Jokinen Seppo; Koskinen ja raadonsyöjä
Julkaistu: Karisto 1997, 288 sivua

Takakansi: "Koskinen viettää työtovereineen rieahakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia, ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle, ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? Ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? Kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täytettävä perheensä odotukset."

Aloitusnäyte: "Veitsi oli terävä. Se leikkasi omenan pintaa paperinohueksi ja kuori irtosi yhtenä pitkänä nauhana. Eeva lohkoi hedelmästä pieni, peukalonpään kokoisia paloja ja tarjosi vastapäätään istuvalle tytölle..."

Oma mielipide: Toinenkaan kirja Koskisen seikkailuja ei petä. Koskinen joutuu todella omien ihmissuhteidensa ja poliisityön arvaamattomuuden koukeroihin. Perheellekin pitäisi antaa aikaa, kun taas työtkin painaa päälle. Kirja alkaa lapsenkaappaustapauksella, josta Koskinen siirtyy paperitehtaan murhan selvittämiseen, joka vaikuttaa todella sekavalta. Jälleen tapahtumien edetessä huomaa, kuinka etevä Koskinen on. Koukuttavaa!

Tähteytys: * * * * ½

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

Jokinen Seppo; Koskinen ja siimamies
Julkaistu: Karisto 1996, 245 sivua.

Takakansi: "Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen on väsynyt ja tuskastunut: hän potee huonoa omaatuntoa kaikesta, vähiin jääneestä liikunnasta, siitä ettei ole tarpeeksi aikaa vaimolle ja pojalle, siitä että silmä seuraa ehkä liiankin hanakasti erästä tiettyä naispuolista työtoveria. Lisäksi jutut ovat pahasti kesken ja nyt tuli tämä Hervannan tapaus.

16-vuotias Katja Autio löydettiin tien varresta kuristettuna ja pian tapahtuu se, mitä Koskinen ja kollegat Tamperen Sorin poliisitalossa ovat pelänneet: uhkaavan yrityksen jälkeen murhaaja onnistuu toistamaan tekonsa. Aika käy vähiin, paineet rikososastolla kasvavat ja Koskinen on ristitulessa. Liikkeellä on mielipuoli murhaaja, joka vuorenvarmasti iskee uudelleen."

Aloituslause: "Osmo Auio oli odottanut koko pitkän yön.."

Oma mielipide: Ensimmäinen Seppo Jokisen kirja, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Koskista kertovan kirjasarjan. Minulle aiemmin tuntematon Jokinen koukutti minut pahasti tähän Koskiseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Juoneltaan kirja piti lukijastaan kiinni, eikä jännitystä puuttunut. Huumoriakin kirjassa käytettiin, joka osui lukijaan. Varsin viihdyttävä kirja, jonka ahmein lähes kokonaan yövuorossa ollessani. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Tähteytys: * * * * *

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Julkaistu:1999 (1937) s. 215

Takakansi: Idän pikajuna, joka jyskyttää halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset tukkivat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemnhijlaista. "Hermoni ovat varmaan epäkunnossa", mutisee Hercules Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Amerikkalainen miljonääri Ratchett lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy tauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan...

Aloituslause: "Kello oli viisi eräänä talviaamuna Syyriassa."

Oma mielipide: Taattua Christietä. Poirot on ihastuttava Belgialainen yksityisetsivä, joka lumoaa lukijan kiekura viiksillään ja rikosten selvittämistaidoillaan, johon ei kaikki pysty. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin saaden lukijansa mukaan matkalle, jossa pystyy itsekin pohtimaan murhaajaa. Kuitenkaan tämä ei selviä, kuin vasta kirjan viime sivuilla. Tv:stäkin tuttu tarina.

Tähteytys: * * * *

Jarkko Sipilä - Seinää vasten

Sipilä Jarkko: Seinää vasten
Julkaistu 2008 s.300

Takakansi: Ataripoliisi Suhinen astuu harmaalle vyöhykkeelle.
Asumaton talo Pohjois-Helsingissä, autotalllin lattialla tuntematon ruumis. Komisario Takamäen murharthmä saa käsiinäsä tapauksen, joka vaikuttaa ammattirikollisten keskinäiseltä välienselvittelyltä.
Takamäen luottopoliisi Suhonen soluttautuu alamaailmaan ja muuntautuu Suikkaseksi, aliakseksi, joka tunnetaan jo kulmakuppiloissa. Tämä Suikkanen on lahtelainen gangsteri, kouluja käymätön toiminnan mies, joka ei turhia kysele vaan ottaa vastaan keikan kuin keikan, kunhan tarpeeksi maksetaan. Työnantajana hämäräkeikoilla toimii kylmäverinen väkivaltarikollinen, 'Mörlö' Kylmäkoski, joka kamppailee perhevelvollisuuksien ja työvaatimusten ristipaineessa. Suhonen pääsee askel askelelta lähemmäs rikollisketjun ylintä porrasta, jopa niin lähelle, että silmukka kiristyy hänen omalla kaulallaan.

Aloituslause: "Suhonen istui valkoisella nahkasohvalla ja venytti selkäänsä taaksepäin.."

Oma mielipide: Tässähän oli dekkaria kerrakseen. Taisin koukuttua Sipilän kirjoihin. Komisario Takamäki seurueineen oli henkilöhahmoiltaan varsin aidon tuntuisia. Juoni kirjassa oli hyvin eteenpäin vievä ja piti lukijaa kiinni otteessaan. Sipilä osaa kertoa hyvin poliisivoimien käytössä olevista menetelmistä ja mielestäni se antaa kirjalle lisäpisteitä. Henkilöistä ei juuri kerrota taustoiltaan, mutta lukiessani huomaan olla niitä edes kaipaamatta. Oikein mukava lukukokemus.

Tähteytys: * * * *

Anne Holt - Vereen Kirjoitettu

Holt Anne - Vereen kirjoitettu
Alkuteos: Salige er de som tørster
Julkaistu: 1994 s.217

Takakansi: Oslon kaupunki tuskailee lämpöaallon kurimuksessa, ja poliisi elää vuoden painajaismaisinta kuukautta. Kaupungin laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Pian verilöylyn jälkiä alkaa löytyä muualtakin. Kun nuori lääketieteen opiskelija raiskataan brutaalisti, ylikonstaapeli Hanne Wilhelmsen alkaa tosissaan kietoa johtolankoja yhteen. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille…

Aloituslause: "Aamu ei ollut vielä valjennut."

Omamielipide: Jälleen uusi tuttavuus kirjailijoista. Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen ja hyvinkin koukuttava. Mutta... Mutta jotenkin kirjoittajan tyyli kirjoittaa ei napannut. Hyvinkin pitkäveteisesti alkoi ja lopussa alkoi sitten tapahtua nopeamminkin ja selviämään yhtäkkiä asioita. Kirjan juonta ja selkeyttä ehkä sekoitti myös tarinan henkilöiden välillä hyppeleminen. Aina ei tiennyt kenessä nyt ollaan. Toki tähän saattaa vaikuttaa myös se, että luin tätä iltalukemisena. Kuitenkin ihan luettava kirja. Itse en tätä kuitenkaan ottaisi matkalukemiseksi esimerkiksi.

Tähteytys: * * ½

Rönnbacka Christian - Operaatio Troijalainen

Christian Rönnbacka - Operaatio troijalainen
Julkaistu: 2012 s.349

Takakansi: Kesäkuu. Poliisi tarkkailee kansainvälistä järjestäytynyttää rikollisliigaa ja saa tiedon mittavasta huumelastista, joka on saapumassa Suomeen. Onnistuakseen välittämään huumeet ostajille rikollisjärjestön täytyy löytää lastilleen varma kätkö ja luotettava kätkijä. Poliisi päättää turvautua äärimmäiseen keinoon ja käynnistää peitetoimintaoperaation. Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto saa käyttöönsä valehenkilöllisyyden ja ryhtyy tehtävään, jossa yksikin väärä ratkaisu on liikaa. Pohjalaismies tietää, millaiseen vaaraan joutuu soluttautuessaan rikollisten sekätyöläisten joukkoon, jossa kosto on verenpunainen ja petturi päättyy tatuoinniksi tappajansa iholle.

Operaatio troijalainen aloittaa rähinällä ANtti Hautalehdosta kertovan sarjan. Viaton ei ole kukaan, kunnes toisin todistetaan.

Aloituslause: 31. toukokuuta. Porvoolaisen tanssikoulun salissa alkoi hämärtyä.

Oma mielipide: Ohho! Harvoin kohtaa esikoisteosta, joka pitää näin hyvin lukijansa mukana tarinassa. Tämä kirja tuotti niin ihastusta kuin ahdistustakin. Antti on hyvin herttainen henkilö ja hänestä on tehty mielenkiintoinen. Tästä tarinasta ei todellakaan puutu vauhtia. Sitä riitti ihan alusta loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän kirjailijaan. Itse tahdon lukea jatkoa tästä.

Tähteytys: * * * * *

Sipilä Jarkko; Kulmapubin koktaili

Sipilä Jarkko ; Kulmapubin koktaili
Julkaistu; 1998 s. 142

Takakansi; Letkeitä rikostarinoita kaupungin varjoisalta puolelta. Suosittujen Kari Takamäki-dekkareiden kirjoittaja Jarkko Sipilä kertoo mustalla huumorilla höystettyjä rikostarinoita kaupungin varjoisalta puolelta. Kahviaddikti torpedo Vatanen, oudoille kotikeikoille joutuva poliisipartio, sääjuttuihin kyllästyvä taksikuski ja monet muut elämän kolhimat antisankarit joutuvat toinen toistaan hankalampiin tilanteisiin yrittäessään puolustaa omaa heiveröistä etuaan. Kulmapubin mehevät tarinat ovat tässä kokoelmassa saaneet seurakseen kaksi Kari Takamäki -novellia, jotka ovat aikaisemmin ilmestyneet Intohimosta rikokseen -antologioissa.

Aloituslause; "Viime viikolla olin Helsingin syyttäjävirastossa etsimässä jutun juurta MTV3:n uutisiin."

Oma mielipide; Kirja oli hyvä kooste erilaisista rikostarinoista. Kuitenkin tästä jäi jälkimauksi vähän mieto ja pettynyt olo. En oikein pidä tämänkaltaisista kokoelmista. Enempi lukisin yhden tarinan pidempänä versiona.

Tähteytys; * *

Marklund Liza; Nobelin testamentti

Marklund Liza; Nobelin testamentti
Julkaistu; 2008 s.464

Takakansi; Ampumavälikohtaus Nobel-juhlissa johtaa vanhojen salaisuuksien jäljille.

Pitkään iltapukuun sonnustautunut murhaaja saapuu kenenkään huomaamatta Tukholman kaupungintalon Nobel-juhliin. Tanssilattialla hän ampuu kaksi laukausta ja onnistuu poistumaan paikalta jäämättä kiinni.
Juhlissa Kvällspressenin toimittajana ollut Annika Bengtzon vedetään vastoin tahtoaan keskelle tapahtumia- ei journalistina vaan todistajana. Hänen elämänsä on jo muutenkin melkoista sotkua: avioliitto rakoilee ja työpaikka on uhattuna.
Tutkimukset vievät Annikan keskelle kuoleman ja väkivallan historiaa. Minne hän suuntaakin katseensa, jäljet johtavat aina Alfred Nobeliin, yksinäiseen ja onnettomaat teollisuusmagneettiin, joka jätti valtavan omaisuutensa jaettavaksi ihmiskunnan hyväksi. Nobelin testamenttiin tuntuu kätkeytyvän salaisuus, jota selvitettäessään Annika huomaa pian olevansa hengenvaarassa.

"Jos ihmisen on pakko lukea dekkareita, hänen kannattaa tarttua vainhyviin sellaisiin. Ja Liza Marklundin uutuus, Nobelin testamentti, on erittäin hyvin tarttumisen kestävä. Itseasiassa se vetää niin lujaa mukanaan, että sen lukee läpi kahdella istumalla" - Seppo Turunen, Kainuun Sanomat.

Aloituslause; "Kissanpennuksi kutsuttu nainen tunsi miten ase painoi ja keinui hänen oikean kainalonsa alla....."

Oma mielipide; WAU! En voi muutakuin yhtyä Seppo Turusen sanoin; Vetää niin lujaa mukanaan!! Tosin itselläni tämä vaati useamman istumisen kuin kaksi. Tämä on ensimmäinen Marklundin kirja, jonka luin ja voin sanoa, että aion tutustua muihinkin kirjoihin. Niitähän minulla hyllyssä odottaa seitsemän kappaletta :) Pystyin hyvin eläytymään Annikan mukana ja tunteet joita kirjan käänteet aiheutti olivat aitoja. Välillä minua pisti vihaksi todella Annikan miehen Thomasin käytös. Lisään tämän kyllä ehdottomasti listalle TYKKÄÄN!

Tähteytys; ****½

Lehtolainen Leena; Kun luulit unohtaneesi

Lehtolainen Leena - Kun luulit unohtaneesi
Julkaistu 2002, s.340


Takakansi; Kaikki alkaa mummon hautajaisista, Katja on epäillyt jo pitkään ettei Rane ollut tappanut pappaa. Hän hakee mummon vintiltä Ranen vankilasta lähettämät kirjeet, joissa Rane vakuuttaa viattomuuttaan, Mutta jos tappaja ei ole Rane niin kuka sitten? Mitä salaisuutta perhe on kaikki nämä vuodet peitellyt?

Entä mitä asiasta tietää äiti Sirkka, lapsuuteen kiinni jäänyt Sara-täti, tilapäistöissä taksia ajava Kaitsu tai yksinäinen kirjailijaeno Veikko?

Kun luulit unohtaneesi on kertomus menneen ja nykyisyyden kohtaamisestsa, harhoista ja totuuksista. Se on tarina pelkojensa kanssa elävistä ihmisistä, mutta myös rockista ja rakkaudesta. Lehtolainen kehii auki päähenkilöidensä psyykeä, pureutuu ihmisten mieliin tarkasta, tiukasti ja lämmöllä.

Meillä kaikilla on salaisuutemme peitettävänä. eikä se koskaan ole se minkä toiset luulevat sen olevan.

Aloituslause; "Kaikki on mahdollista."

Oma mielipide; Tässä kirjassa jokaisella luvulla on eri kertoja, jotka vaihtelevassa järjestyksessä kertovat tarinaa ja omaa elämäänsä. Oma lukeminen tökkäsi, jossain kohtaa. En tiedä, mikä tässä kirjassa teki sen, että lopetin kesken ja luin loppu ratkaisun. Ehkä se on tuo, kun vaihtu kertojat. Olen kuitenkin ennen pitänyt Lehtolaisen kirjoista, mutta tämä... tästä en pidä niinkään.

Tähteytys; * * ½

Pasanen Eero; Kunnes tuli Kononen

Pasanen Eero: Kunnes tuli Kononen
Julkaistu 1994, s. 150

Takakansi; Kruunuhaassa tapahtuu kummia. Kaksi murhaa epäilyttävän lyhyen ajan sisällä. Alkoholilla on mahdollisesti osuutta asiaan. Varsinkin kun murhia selvittämään tarvitaan mies toisesta poliisipiiristä. Rikostarkastaja Kononen, joka tuntee Krunikan kapakat kuin omat taskunsa.

Kononen on oluen kohtuukuluttaja, jonkinverran ylipainoinen ja hämmästyttävästi Ahtisaaren näköinen mies. Hän ei tuhlaa aikaansa turhiin jäärituksiin. Sillä välin kun muut poliisimiehet kertovat kahvihuoneessa talvilomistaan, Kononen laskee yhteen yksi ynnä yksi. Päässään. Vastaukseksi hän saa murhaajan.

Aloituslause;  "Rikostarkastaja Martti Kononen oli vittumainen mies."

Oma mielipide; En ole ennen lukenut Pasasen tuotantoa ja mikä parasta aloittaa Konoseen tutustumisen, kuin Konosen ensimäisen tarinan myötä. Olen todella yllättynyt tästä tarinasta. Mukaansa tempaava ja vie kyllä täysillä lukijan mukaansa. Kirja sai naurun pyrskähdyksiä aikaan huumorillaan ja murhaajakaan ei ollut se, jota ensin ajatteli. Tässä on oiva pähkinä purtavaksi esim. matkaluettavaksi!

Tähteytys; * * * * *