Pirates of the Caribbean - Maailman laidalla

Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla
Perustuu elokuvakäsikirjoitukseen; Ted Elliot ja Terry Rossio
Romaanimuotoon muokanneet  T.T.Sutherland ja Elizabet Rudnick
Julkaistu: 2007 s.242

Takakansi: Elizabeth Swannia painaa syyllisyys. Hänen takiaan merirosvokapteeni Jack Sparrow on kuoleman oma, vaikka miestä tarvittaisiin nyt entistä kipeämmin elävien maailmassa. On kuitenkin olemassa keino tuoda Jack takaisin, mutta siihen tarvitaan kuolleista herätettyä kapteeni Barbossaa.
Barbossan johdolla Jackin vanha miehistö purjehtii halki lumen, jään ja synkkien vesien aina maailman laidalle asti hakemaan Jackia merirosvopäälliköiden kokoukseen.Mutta pystyvätkö merirosvot yhdistämään voimansa, päihittämään Itä-Intian kauppakomppanian ja voittamaan merten herruuden jälleen itselleen?

Aloituslause: "Merellä on jotain, mitä jopa kaikkein urhoollisimmat ja verenhimoisimmat merirosvot ovat alkaneet pelätä.."

Oma mielipide: Kirja myöntäilee elokuvaa. Leppoisaa kesälukemista. 

Tähteytys: * * * 

Helga Nuorpuu - Äitipuolen kasvatit

Nuorpuu Helga: Äitipuolen kasvatit
Julkaisu: 1953 (1932) s. 167

Takakansi: Uusintapainos tekijän varhaistuotantoon kuuluvasta hauskasta ja lämminhenkisestä nuorisoromaanista.

Aloituslause: "Pieni puro hypähteli lumipälvisen maan lomitse."

Oma mielipide: Kirjan kertomus henkii tuonajan perhe-elämästä ja arvoista. Tarinan 15-vuotias Tuulikki toimii kertojana ja sopeutumisestaan metsässä eläneen tytön sopeutumisesta uuteen asuin paikkaan keskelle kaupunkia, Helsinkiin. Mitenkä elämä muuttuu isän avioituessa nuoren Kaarinan kanssa. Herttainen kertomus teini-ikäisen mielen myllerryksistä.

Tähteytys: * * 1/2

Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus

Keene Carolyn: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus
Julkaistu: 1997 s.114

Takakansi: Uusi tehtävä vie Neiti Etsivän Venetsiaan Falconen markiisin vieraaksi. Markiisin lasitehtaan korvaamaton lasinpuhaltaja Pietro Rinaldini on siepattu. Matkalla paula tutustuu ikäiseensä amerikkalaistyttöön Taraan, jonka isä puolestaan on kadonnut hämärissä olosuhteissa Venetsian öisillä kanaaleilla.
Paulaa odottaa markiisin vieraanvaraisuus ja komean italialaisnuorukaisen palvonta, mutta myös satumaisen kaupungin taideaarteiden varjossa kukoistava rikollisuus. Palazzo Falconessa vietetään riehakkaita naamiaisia, mutta ennen pitkää koittaa naamioiden riisumisen hetki...

Aloituslause: "Suihkukone kiisi himmennetyin valoin läpi keskiyön pimeyden Atlantin valtameren yläpuolella"

Oma mielipide: Vaikka juonellisesti nämä Neiti Etsivät ovat samanlaisia, saa ne aina samanlaisesti ihastumaan itseensä. Lukiessa näitä tulee miettineeksi, kuinka helposti Neiti Etsivä aina ystävystyy ihmisten kanssa ja kuinka monessa maassa hänellä oikein on ystäviä. Miten hän pystyy pitämään yllä näitä suhteita? Venetsian kummitus vie jälleen yhteen seikkailuun, joka kutkuu heti alusta alkaen. Miellyttävää lukemista ja nopeaa ennen kaikkea.

Tähteytys: * * * ½

Kirsi-Marja Niskanen- Vastaamatta jääneet puhelut

Niskanen Kirsi-Marja: Vastaamatta jääneet puhelut
Julkaistu: 2006 s.143

Takakansi: - Moi Atte, joko sä olet kuullut Hapasta? söde kysyy tukahtuneella äänellä.
- Mitä Hapa nyt on tehnyt? Lintsannut koulusta, karannut terveydenhoitajalta vai ryhtynyt kansanedustajaksi? mä avitin Södeä.
- Se oli eilen kolarissa. Se on kuollut.

Hapa oli ollut Järven kanssa autolla liikenteessä, ja nyt Järvi makasi sairaalassa jalat poikki. Poliisi epäilee, että tie oli liukas ja kuljettajalla liikaa vauhtia.

Atte ei voi millään uskoa, ettei Hapaa enää ole. Hapaa, joka oli kaikkien suosikki. Kuinka kaverin kuolemasta voi ikinä selvitä? Olisiko Hapa hengissä, jos Atte olisi lauantaina kesken kotibileiden vaivautunut vastaamaan kännykkään?

Helppoa ei ole Järvelläkään. Kun kaveri roudataan sairalasta pyörätuolissa, sillä on rikki muutakin kuin jalat. Mutta on eräs, jolla on Atteen ihmeellinen, lohduttava vaikutus. "Jätkän joka toinen puheenvuoro liittyy kyseiseen neiti-ihmiseen. Sä olet lätkääntynyt", Järvi paukauttaa.

Aloituslause: Mä kävelin jäähallin käytävällä.

Oma mielipide: Kirja on koskettava tarina nuorten ystävyydestä ja hyvän ystävän kuolemasta auto-onnetomuudessa. Lisäksi toinen hyvä ystävä loukkaantuu vakavasti. Kirjassa kerrotaan hyvin kuinka nuori kohtaa surun ja mitenkä siitä kukin pääsee ylitse. Sekä kuinka jokainen etsii syytä itsestään, jolla tilanne oltaisiin voitu välttää. Kertomus antaa lohtua sureville. Mukavaa luettavaa raskaasta aiheesta, jos näin voi sanoa.

Tähteytys: * * *

Ethel S.Truner - Sisarusten varttuessa

Ethel S. Turner: Sisarusten varttuessa
Julkaistu 1975 s.169

Takakansi: Kirja on jatkoa teokselle "Seitsemän sisarusta", jonka tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Nellistä on kasvanut pieni kaunotar, Pallero on muuttunut Poppetiksi, ja hänen entinen nimensä on periytynyt uudelle tulokkaalle. John puolestään on nyt 13-vuotias, kömpelö ja hontelo poika jonka olemuksesta näkee, että hän on sotatilassa koko maailman kanssa. John on perheelle suurimman järkytyksen tuottaakin: hän karkaa kotoaan epäilyttävissä olosuhteissa. Ja kun vanhemmat lähtevät Intian-matkalle, joutuu velvollisuudentuntoinen, lempeä Meg ottamaan vastuulleen koko vilkkaan sisarusparven. Tänä aikana ehtii paljon tapahtua - siitä pitää kukin sisaruksista huolen.
Yhtä elävästi ja riemukkaasti kuvattua perhettä kuin Woolcotit ovat, tapaa klassisessaa nuortenkirjallisuudessakin vain harvoin. Se on antanut aiheen myös tv-filmiin, joka on esitetty meilläkin.

Aloituslause: "Hyrskynmyrskyssä oli tunnelma hieman kireä."

Oma mielipide: Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto-sarjaan. En ole lukenut aiempaa kirjaa, jonka jatko-osa tämä kirja oli. Se ei kuitenkaan paljon haitannut, etteikö tarinaan olisi päässyt mukaan. Meg on huolehtivainen isosisko, johon itsekin oli helppo samaistua, tosin ilman kuutta pienempää sisarusta. Mutta havaitsin samanlaisia piirteitä Meg:ssä ja Nell:stä verratessani omaan sisarussuhteeseen. Kirjassa kerrotaan hyvin havainnollisesti tapahtumia ja ilon sekä surun tunnettakin saatiin aidosti esille niin, että lukijakin saattaa eläytyä. Ihan mukava nuorten kirja.

Tähteytys: * * *

Jostein Gaarder - Enkelimysteerio

Gaarder Jostein: Enkelimysteerio
Julkaistu: 2000 s.173

Takakansi: Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Juuri nyt Cecilie oli niin sairas, että joulukin oli kuin kourallinen hiekkaa, joka valui sormien välistä hänen nukkuessaan tai ollessaan puolittain hereillä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.

Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat: enkeli nimeltään Ariel. Enkeli alkaa vierailla tytön luona harva se yö, ja he käyvät keskusteluja niin filosofisista kuin arkisimmistakin kysymyksistä. Cecilie yrittää saada enkelin paljastamaan taivaallisia salaisuuksia, mutta Ariel onkin kiinnostuneempi siitä miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu kasvaa, miltä tuntuu syödä ruokaa, palella tai nähdä kauniita unia. He oppivat toisiltaan niin paljon uutta, että on kuin vtaivaan ja maan välille olisi muodostunut säie.

Enkelimysteerio on syvältä koskettava, kaunis ja lohdullinen kirja. Se on käännetty 23:lle kielelle.

Aloituslause: "He olivat jättäneet oven auki käytävään..."

Oma mielipide: Jo takakansi herätteli omaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja on aiheeltaan ehkä raskaskin ja herättelee omia tuntemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä elämästä, miksi olemme täällä, mitä me olemme ja miten meille itsestään selvät asiat oikeastaan ovatkaan? Tässä kirjassa käsitellään kuolemaa hyvin ja antaa toivoa elämän viimeisiin päiviin. Itku tätä kirjaa lukiessa on herkässä. Uskonto nousee myös tässä kirjassa esille, Jumala ja Hänen luomansa mietyttää kovasti Cecilietä.
Olihan tämä lukukokemus, josta olen tyytyväinen. Elämä on ihanaa ja sai ajattelemaan, että joskus kannattaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Tähteytys: * * * *

Anna-Liisa Haakana - Ykä Yksinäinen

Haakana Anna-Liisa: Ykä Yksinäinen
Julkaistu 1980 s.147

Takakansi: Ykä on 15 ja yksinäinen. Hän asuu Lapin syrjäkylällä, missä luonto on lähellä mutta ikätoverit kaukana. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Ja silti Ykän kasvun ja kehityksen vuotena tapahtuu paljonkin. Tärkeintä on tutustuminen yksijalkaiseen poikaan, jonka ajatusmaailma vastaa Ykän omaa, ja jonka ongelmat ovat monin verroin vaikeammat kuin Ykän. Tärkeältä tuntuu myös kokea elämisen riemua porometsällä, tanssipaikalla ja tovereiden kesken eräretkellä. Ensirakkauskin alkaa orastaa Ykän yhä valoisammaksi kääntyvässä mielessä.
Anna-Liisa Haakana sai tästä kirjasta Valtion kirjallisuuspalkinnon 1981.

Aloituslause: "Mie olen Ykä, ikä viisitoista ja elossa, vaikka ihmisiä kuolee joka puolella.."

Oma mielipide: Kirja oli aika raskaskin aiheeltaan. Ykä kohtasi ja mietti yksinäisyyttä, kuolemaa ja aikuiseksi kasvamista. Toisaalta hän vietti aikaa ystävien kanssa, koki uusia asioita ja sai varmuutta omaan itseensä. Kirja kuvaa nuoren elämää, sen kaikkine myllytyksineen sekä luonnon kauneutta ja sen vaalimista. Haasteellista kirjassa oli murresanoin kirjoitettu teksti. Ihan mielekäs kirja luettavaksi.

Tähteytys: * * *  ½

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi
Julkaistu;1996 s.130

Takakansi: Jussi-Pekka Markkanen aloittaa taidelukion Savonlinnassa. Poika petivaatteineen kuskataan asumaan viisikymppisen vanhanpojan luokse. Vuokraisäntä laatii sääntöjä kekseliäämmin kuin Jumala ja Mooses yhdessä, siksi Markkanen kypsyy pian äijään ja muuttaa luokkatoverinsa Pekan kaksioon.Taidelukiolaisten viikonloppubileet ovat raisuja, ja niiden tapahtumia setvitään pitkin lukukautta. Markkasen mielestä pelehtimisessäkin pitää olla narut hallussa. "Ei kai elämän tarvitse olla mustavalkoista koska koko paletti on käytössä," hän filosofoi. Välillä Markkaseenkin iskee nuoruuden surkeus, silloin hän tarttuu kynään ja raapustaa uuden kolmiruutuisen sarjakuvan. Jussi-Pekka Markkanen on tuttu kaveri Mari Mörön nuortenromaanista Tulimaan metro (1995). Kolmen ruudun kalifi kertoo täysin itsenäisen tarinan sarjakuvia piirtävän Markkasen syyslukukaudesta taidelukiossa.

Aloituslause: "Voisiko joku aikamatkailuun perehtynyt virkailija kertoa mulle, miten yhden viisun aikana voi vilahtaa neljä vuotta niin kuin istuisi mustan aukon reunalla."

Oma mielipide: Nopea ja helppolukuinen kirja. Nuortenkirja, jossa ei seikkailtu pääkaupunkiseudulla vaan Savonlinnassa, Jyväskylässä ja liipattiin Juvallakin. Perinteinen nuortenkirjan tarina, jossa nuori menee lukioon ja itsenäistyy. Kertomus eteni johdannollisesti, mutta kuitenkaan se ei iskenyt minuun kovinkaan hyvin. Jälkimakuna voisi sanoa, että tulipahan luettua. 

Tähteytys: * *

Elizabeth Enright - Uponnut järvi

Enright Elizabeth - Uponnut järvi
Julkaistu 1957 s.154

Takakansi: Jos Julian ei olisi ollut yhtä hassuna perhosiin kuin Portia punatukkaiseen serkkuunsa, eivät Portia ja Julian olisi eksyneet suolle ja löytäneet Uponneen järven huviloita. Mutta onneksi he eksyivät, sillä siitä alkoi kaikkien aikojen seikkailu! Hullunkuriset rauniohuvilat heräsivät Ruususen unestaan, kun serkukset kiipeilivät niissä tutkimusretkillään. Millaisia aarteita taloista löytyikään: ne olivat pullollaan tomuisia arkkuja, plyyshisohvia ja tanssiaisleninkejä muistona vanholita iloisilta ajoilta. Ja parasta kaikesta olivat Pindar-setä ja Minnie-täti, kaksi eriskummallista ja herttaista vanhusta, jotka sallivat lasten touhuta mielin määrin jännittävässä valtakunnassaan. Uponneen järven kesästä tuli oikea yllätysten kesä!

Aloituslause: "Kun Portia Blake ja hänen veljensä Foster sinä kesänä lähtivät Crestoniin, tapahtui se eri tavalla kuin muina kesinä."

Oma mielipide: Kirjassa aukeaa vallan ihastuttava maailma. Miten onkaan saatu sopivassa suhteessa jännitystä, kauhua, ilon ja onnen hetkiä. Ihastuttava tarina tuon ajan lapsien maailmaan ja siitä, miten lapset leikkivät ja viettivät kesälomiaan. Jokainenhan haluaa varmasti seikkailuja ja tämän kirjan lapset varmasti kertoivat tästä kesästä tarinoita lapsilleen ja heidän lapsilleen. Herttaiset Pin ja Minnie! Ah ja voih!
Joku kertoi, että tästä kirjasta on myös jatko-osa. Pitää siis etsiä se jostain!

Tähteytys: * * *

Sachar Louis - Takapulpetin poika

Louis Sachar - Takapulpetin poika
Julkaistu; 2003 s.231

Takakansi; Joskus ihmiset luulevat ulkoavaruuden hirviöiksi, vaikka olisi ihan tavallinen poika. Viidesluokkalainen Bradley Chalkers inhoaa kaikkia ja kaikki inhoavat häntä. Ja se sopiikin hänelle. Kaikki sujuu paremmin, kun hänellä ei ole ystäviä. Silloin kukaan ei ainakaan voi satuttaa häntä.

Mutta sitten kouluun saapuu nuori ja rento kuraattori nimeltä Carla, Carlan mielestä Bradley, koko koulun kauhu, tuntuu oikein viehättävältä pojalta - ei ollenkaan hirviöltä.

"Vahva ystävyydenylistys- ja hirviiönkarkoituskirja meille jokaiselle!" -Vinski

Aloituslause; "Bradley Chalkers istui paikallaan luokan perällä - takarivin reunimmaisessa pulpetissa."

Oma mielipide; Tarina oli koskettava. Bradley tuntui kovinkin vaikealta tapaukselta ja mietein, miten ihmeessä Carla pystyisi häntä auttamaan ja muuttamaan hänen tapojaan. Mutta oikealla asenteella ja ammattitaidolla Carla saa pojan hyväksymään erilaisuutensa ehkä jopa muuttamaan omaa käytöstään ja heille syntyy todellinen ystävyys. Vaikka tarina oli paikoin ahdistavanlainen, niin tämäkin tarina opettaa hyvin erilaisuudesta. Erilaisuuden hyväksyminen niin itse kuin muidenkin on hankalaa, mutta ymmärtäminen ja ajan kanssa tapahtuva hyväksyntä voi johtaa mahtaviin ystävyyssuhteisiin. Kirjan tarina on hyvin optimistinen ja herttainen. Carlan tapaisia ihmisiä todella tarvitaan tässä maailmassa enemmänkin. Erilaisuus on rikkaus, jota tulisi arvostaa enemmän.

Tähteytys; * * * ½

Toft Ria - Hei Taija!

Toft Ria - Hei Taija!
Julkaistu; 1962 s.120 

Takakansi; Taija tuntee itsensä imarrelluksi, kun kuuluisa valokuvaaja Ray tarjoaa hänelle tilapäistä tointa valokuvamallina. Jos Taija olisi aavistanut mitä seurauksia hänen suostumisensa aiheutti , hän olisi varmaan luopunut koko puuhasta. Kauhukseen hän huomaa kuvansa eräässä varsin epämääräisessä julkaisussa…Taijan omaiset ja ystävät ovat täysin ymmällä. Dramaattisessa vanhempien kokouksessa koululla hän saa aivan yllättäen puolelleen. Leena ja he kaikki – myös Taija itse – havaitsevat, ettei pidä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä eikä tuomita ketään ennakolta.


Aloituslause; "Hänen mielestään oli epämiellyttävää, että mies jatkuvasti seurasi häntä."


Oma mielipide; Tarina sisällytti itseensä oivan opetuksen siitä, ettei tyttölapsen pidä jokaiseen houkutukseen lähteä mukaan. Uskoisin tämän pitävän paikkansa tämänkin päivän maailmassa. Sekä opetuksen siitä, kuinka ei pidä tuomita ihmisiä huhupuheiden ja päätelmien vuoksi, vaan kuunnella myös kyseessä olevan henkilön mielipidettä asiasta, miten asia oikeasti on mennyt.

Hei Taija! On mukava jatko kirjasarjalle. Pidän Taijan seikkailusta ja niinkuin tähänkin tarinaan pystyy hyvin eläytymään. Tarinasta huokuu Taijan epätoivo ihmisiä kohtaan, jotka eivät usko häntä. Ainoat ihmiset, jotka osoittavat luottamustaan ovat omat vanhemmat. Tarina eteni hyvin. Ainoastaan loppu lässähti. Kaipasin loppuun syvämietteisempää pohdintaa tapahtumista.

Ja kuka on nuorena tykännyt paistetusta maksasta?!

Tähteytys; * * * *

Marja Walli - Vahvat kädet

Walli Marja; Vahvat Kädet
Julkaistu 1974 s. 53

Takakansi; - Mä olen rakastunut sinuun.
- Voi likka raukkaa.
Istuimme hiljaa ja minua alkoi nolottaa olla itseäni puolta vanhemman miehen sylissä. Sekin oli joksus ollut nuori aviomies ja käynyt yhdessä vaimonsa kanssa sukuloimassa. Vaimo oli ommellut nappeja, keittänyt ruokaa, nukkunut sen vieressä ja synnytänyt sille pojan. Ja nyt, minä, avuton mukula, olin siinä tunnustamassa rakkauttani saimaiselle Jussille.

Marja Wallin, 16, kirja "Vahvat kädet" kertoo lähetäkoetun tuntuisesti lujatahtoisen tytön naiseksivarttumisen kasvukivuista. On kiire ahmaista elämästä mahdollisimman paljon kerralla: itsenäisyys, vastuu hulttiomaisesta kovakätisestä miehestä ja avuttomasta lapsesta.

Rajunhellää tekstiä nuoren naisen ahdistuksesta ja seksuaalisesta heräämisestä.

Aloitus lause; "Keväällä on kaikkein kamalinta auringon sulattama pitsi tien reunoissa.."

Oma mielipide; Mahtavaa angstia. Tarinaan pystyy hyvin samaistumaan. Tyttö ei tee niinkuin vanhemmat haluaisivat ja jolla pääsisi helpommalla. Vaan ottaa omat riskinsä ja kohtaa ne. Ihanaa aikuistumista. Mukava lukukokemus.

Tähteytys; * * * ½

Toft Ria: Tässä tulee Taija

Toft Ria: Tässä tulee Taija
Julkaistu; 1963 s.110


Takakansi; Tässä tulee Taija. Taija on aivan tavallinen teini-ikäinen tyttö, mutta kuitenkin jollain tavoin erikoinen, kuten kaikki meidän päiviemme sievät, puuhakkaat ja itsenäiset tytöt. Luonnollisesti Taija on sievä, mutta ei hiventäkään tuhansia kaltaisiaan sievempi. Hänen pulmansa ovat myös muiden saman ikäisten tyttöjen pulmia, vaikka Taijan huolten ja ilojen aiheet saattavatkin joskus hymyilyttää.

Taija ja hänen vanhempiensa välillä vallitsee tavallista toverillisempi ja luottamuksellisempi suhde. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta silti hänen ei tarvitse tunte itseään yksinäiseksi, sillä naapurihuviloissa Päivärinteellä hänellä on monia hyviä ystäviä.

Tämä ensimmäinen Taija-kirja kertoo kuinka Taija yrittää auttaa vanhempiaan kohentamaan perheen taloudellista asemaa, mikä ei toden totta ole paras mahdollinen. Nämä Taijan yritykset pienten sivuansioitten hankkimiseksi saattavat hänet luvalla sanoen hieman häkellyttäviin tilanteisiin...

Aloituslause; Oi, oi, sinä kuristat minut!


Oma mielipide; Taija on minulle uusi tuttavuus. En ole aiemmin kovinkaan paljon lukenut tyttö-kirjoja. Taijan elämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja perhe mitä ihanimmalta. Hän todella joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin ilman mitään sen kummallisempaa syytä. Vaikka kirja on sivumäärältää lyhkänen, on tarina sitäkin monipuolisempi ja vauhdikkaampi. Mukana oli jännitystä, normaalia teini elämää sekä ensi ihastumisen hullaantumista. Kirjan tarinassa ehkä eniten häiritse se pienoinen jäykkyys ja nuorten välinen teitittely. En tiedä onko tuohon aikaan nuorten keskuudessa teititelty, muuta kuin ehkä vanhempaa väestöä. Mukavien ja ei niin mukavien sattumien kautta, kaikki kuitenkin kääntyy parhainpäin. Ihastuin todella tähän kirjaan ja tahtoisin lukea myös lisää Taijan elämästä.


Tähteytys; * * * *

Rowling J.K. - Siuntio Silosäkeen tarinat

Rowling J.K. - Siuntio Silosäkeen tarinat
Julkaistu 2008 s. 128

Takakansi; Siuntio Silosäkeen tarinat on kokoelma satuja nuorille velhoille ja noidille. Sadut ovat olleet suosittua iltalukemista jo vuosisatojen ajan, joten Pomppiva pata ja Oivan onnen alkulähde ovat monelle tylypahkalaiselle yhtä tuttuja kuin Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen jästeille.

Satukirjassa on viisi kiehtovaa satua sekäprofessori Albus Dumbledoren ajatuksista on iloa niin velhoille kuin jästeillekin, sillä hän pohtii kirjoituksissaan satujen opetuksia ja paljastaa yksityiskohtia Tylypahkan elämästä.

Alkulause; Olipa kerran ystävällinen vanha velho, joka käytti taikuuttaan auliisti ja viisaasti naapuriensa hyväksi...

Oma mielipide; Kaikki Harry Potterit lukeneena, olen pitkään odottanut saadakseni lukea tämän kirjan. Sadut muistuttivat tosiaan niitä satuja, joita pienenä kuunneltiin ja itse luettiin. Kovin herttaisia. Tämä on kuitenkin vain sellainen täytekirja sarjan jatkoksi kirjoitettu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen Harry Potterit lukeneen tulee tämäkin lukea. :)

Tähteytys; * * * *

Keene Carolyn; Neiti Etsivä ja paha enne

Keene Carolyn; Neiti Etsivä ja paha enne
Julkaistu; 1982 s.148

Takakansi; Neiti Etsivä ja hänen viisi ystäväänsä ovat kesälomalla Floridassa, kun Paulan apua pyytää varakas vanha rouva. Hänen taloonsa on murtauduttu kerta toisensa jälkeen. mutta mutautujat tuutuvät vain tekemään vahinkoa - mitään ei ole koskaan viety. Paula ryhtyy toimeen syyllisten tavoittamiseksi, mutta pian hänen on otettava vastaan toinenkin tehtävä. Floridassa toimii postimerkinväärentäjien ja salakuljtettajien kansainvälinen ketju joka on saatava pysäytetyksi. Vaikka pelottava korppikotkan hahmo vainoaa Neiti Etsivää öin ja päivin ja maanvajoama miltei nielaisee hänet, hän jatkaa sitkeästi takaa-ajoaan yllättävään ratkaisuun saakka.


Aloituslause;  "Mäiskis!"

Omamielipide; Muistoja tuova kirja. Luin Neiti Etsiviä aikoinaan ja tämä tuo todella muistot niiltä ajoilta. Ihana ja herttainen tarina, jossa kenellekkään ei satu mitään. Hyvät juonenkäänteet. Kevyttä ja nopea lukuista.

Tähteytys; * * *

Riordan Rick; Percy Jackson, Salamavaras

Riordan Rick; Percy Jackson, Salamavaras
Julkaistu; 2005 s.367

Takakansi; Percy Jackson tulee ja valloittaa maailman!

Mitä jos kuulisit olevasi Olympiksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi...

"Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet."

Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama, maailman mahtavin ase, ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota.

Ilman itsepäistä Annabethiä ja satyyri Groveria Persyllä ei ole mitään toivoa. Sillä yksikään etsijä ei ole palannut elävänä retkiltään.

Aloituslause; "En minä olisi halunnut olla puoliverinen."

Oma mielipide; Ah ja voih! Pakko myöntää luin kirjan kannesta kanteen yhdellä istumalta. Tarina oli mitä koukuttavin. Juonen käänteet olivat mahtavia! Samanlaisen koukutuksen minuun sai aikaan aikaisemmin Harry Potter. Tämä sarja menee ehdottomasti kirja-ostoslistalleni, jotka on pakko saada omaan hyllyyni.

Tarinassa ainoastaan häiritsi  sana "kuulia", joka ilmeisesti on suomennettu "cool" sanasta. Jos vanhempi ihminen lukisi kirjaa, hän ei varmasti ymmärtäisi mitä sana tarkoittaisi. Sanalle olisi voinut keksiä jokin toinen korvaava sana. Nykynuoret kun puhuvat arkikielessään kuulista ja siistii!, kun jokin asia on hieno, upea, mahtava yms.. Mutta onneksi tuo nyt oli vain pieni ulkomuodollinen seikka.

Tähteytys; * * * * *

Leminen Sirkku: Kun maa keinuu

Leminen Sirkku: Kun maa keinuu
Julkaistu; 1987 s. 38

Takakansi; Kun maa keinuu on kuvaus abiturienttitytön maailman romahtamisesta juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Se on eräänlainen syrjästäkatsojan tarina. Murrosikäisen huonommuudentunnot ja mielen herkkyys saavat tytön kuvittelemaan, että elämä on ja on ollut vain yhtä kyyristelyä ja taistelua pelkoja vastaan. Onnellisuutta oli vain silloin, kun kaikki oli vielä pientä ja ahdasta ja äiti ja isä olivat lähellä. Mutta sitten tulivat suuret asunnot, avara maailma ja yksinäisyys; turvattomuus. Maailma vaati suorituksia, etäisyys paremmin onnistuviin koulutovereihin tuntuu vain kasvavan. Vaatimukset, usein itse asetetut, tuntuvat mahdottomilta täyttää.

Kun sitten löytää jonkun joka hyväksyy ja rakastaa, on sekin vain varoitus siitä, että todellisuudessa onnillisuus on vain kupla joka särkyy. Kun maa keinuu on 18-vuotiaan Sirkku Lemisen Kontakti-kirjoituskilpailun oman sarjansa voittaja. Tässä murheellisessa kirjoituksessa puhuu nuoren ääni rehelisesti purkaen pettymystään ja tuskaansa- kuitenkin niin inhimillisesti ja lämpimästi että siihen on helppo samaistua. Teksti tuntuu kaivavan lukijankin ketketystä mielestä jotain tuttua...

Aloituslause; Joskus en jaksa kuin hengittää.


Oma mielipide; Tähän tarinaan oli helppo samaistua. Tietää miltä tuntuu, kun on stressiä ja pitäisi suoriutua kaikesta. Kontakti sarjan kirjat ovat helppo lukuisia, eikä vie aikaa.

Tähteytys; * * ½

Mahy Margaret: Noitavaellus

Mahy Margaret: Noitavaellus
Julkaistu 2007, s.231

Takakansi; 14-vuotiaan Lauran pikkuveli Jacko sairastuu outoon tautiin, ja vain Laura tietää, että kammottava lelukauppias on iskenyt poikaan leimansa. Hänen on pakko pyytää apua koulukaveriltaan, salaperäiseltä Sorry-pojalta, jolla Laura aavistaa olevan noidankykyjä. Jackon pelastamiseksi tyttö muuntuu itsekin noidaksi ja tekee vaarallisen vaelluksen sisimpäänsä. Samalla myös Lauran ja Sorryn suhde kehittyy uudeksi ja jännittäväksi.

Maailman merkittävimpiin lasten- ja nuortenkirjailijoihin kuuluva uusiseelantilainen Margaret Mahy on saanut lukuisia palkintoja ja kunnianmainintoja, huomattavimpana H.C. Andersen-palkinto, joka hänelle myönnettiin vuonna 2006.

Aloituslause; "Vaikka shampoopullon kyljessä luki Paris ja siinä oli kuva kauniista paljasolkaisesta tytöstä, taustallaan Eiffel-torni, totuus paljastui kuvan alla olevasta pikkuriikkisestä tekstistä."

Oma mielipide; Aloitin kirjan monta kertaa, mutta aina pari sivua luettuani lopetin. Jossain vaiheessa tarinaa jäin koukkuun ja luinkin kirjan sitten yhdeltä istumalta loppuun. Tarina oli mielenkiintoinen, juonenkäänteitäkin riitti. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain, en tiedä kuitenkaan mitä. Kirjan loputtua huokaisin ja totesin ääneen "awwww".


Tähteytys; * * * ½