Julkaistu; 1963 s.110
Takakansi; Tässä tulee Taija. Taija on aivan tavallinen teini-ikäinen tyttö, mutta kuitenkin jollain tavoin erikoinen, kuten kaikki meidän päiviemme sievät, puuhakkaat ja itsenäiset tytöt. Luonnollisesti Taija on sievä, mutta ei hiventäkään tuhansia kaltaisiaan sievempi. Hänen pulmansa ovat myös muiden saman ikäisten tyttöjen pulmia, vaikka Taijan huolten ja ilojen aiheet saattavatkin joskus hymyilyttää.
Taija ja hänen vanhempiensa välillä vallitsee tavallista toverillisempi ja luottamuksellisempi suhde. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta silti hänen ei tarvitse tunte itseään yksinäiseksi, sillä naapurihuviloissa Päivärinteellä hänellä on monia hyviä ystäviä.
Tämä ensimmäinen Taija-kirja kertoo kuinka Taija yrittää auttaa vanhempiaan kohentamaan perheen taloudellista asemaa, mikä ei toden totta ole paras mahdollinen. Nämä Taijan yritykset pienten sivuansioitten hankkimiseksi saattavat hänet luvalla sanoen hieman häkellyttäviin tilanteisiin...
Aloituslause; Oi, oi, sinä kuristat minut!
Oma mielipide; Taija on minulle uusi tuttavuus. En ole aiemmin kovinkaan paljon lukenut tyttö-kirjoja. Taijan elämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja perhe mitä ihanimmalta. Hän todella joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin ilman mitään sen kummallisempaa syytä. Vaikka kirja on sivumäärältää lyhkänen, on tarina sitäkin monipuolisempi ja vauhdikkaampi. Mukana oli jännitystä, normaalia teini elämää sekä ensi ihastumisen hullaantumista. Kirjan tarinassa ehkä eniten häiritse se pienoinen jäykkyys ja nuorten välinen teitittely. En tiedä onko tuohon aikaan nuorten keskuudessa teititelty, muuta kuin ehkä vanhempaa väestöä. Mukavien ja ei niin mukavien sattumien kautta, kaikki kuitenkin kääntyy parhainpäin. Ihastuin todella tähän kirjaan ja tahtoisin lukea myös lisää Taijan elämästä.
Tähteytys; * * * *