Seppo Jokinen - Koskinen ja kreikkalainen kolmio

Jokinen Seppo; Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Julkaistu: 2010 Karisto s.326

Takakansi: Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja vanhan virkaveljensä Juusosen kanssa: Lomamatka on totisesti tarpeen, sillä Koskisen avioliitto on seilannut karille.
Mutta ruumiit eivät jätä kumppanuksia lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallinen poliisi keksii oitis helpot syylliset ruumiin löytäjistä. Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omin nokkinensa ja omin lupinensa. Pian Rhodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on sangen yllättäviä yhteyksiä.

Lukunäyte: "Koskinen ja Juusonen seisahtuivat vetämään kyltin kohdalla henkeä. He huomasivat ruumiin heti. Se makasi vatsallaan vesirajassa ja hätääntynyt uimarijoukko seisoi muutaman metrin päässä kunnioittavassa puolikaaressa. Koskinen lähti harppomaan alas pahojen aavistusten vallassa. Ja mitä lähemmäksi ruumista ehti, sitä varmemmiksi hänen aavistuksensa kävivät."

Oma mielipide: Koskinen selkeästi nautti nyt poikamieselämästään. Aikamoisiin solmuihin sitä jälleen joutuivat Kreikassa. Jokinen jatkaa tutulla tyylillään ja niinhän se on, että joko näistä tykkää tai ei.

Tähteytys: * * * ½

Seppo Jokinen - Koskinen ja taikashow

Jokinen Seppo; Koskinen ja taikashow
Julkaistu: Karisto 1999 s. 379

Takakansi: Seppo Jokisen neljäs rikosromaani vie komisario Koskisen tukalampaan tilasnteeseen kuin koskaan ennen. Perhe-elämä on menossa täysin karille, eikä työkään tunnu maistuvan entisellä tavalla. Kaiken kurjuuden keskellä eräs selvinnyt itsemurhatapaus alkaa kiehtoa Koskista salaperäisellä tavalla. Showtaikurin avustaja on jättäytynyt junan alle, eikä naisen outo itsemurhakirje tunnu sopivan tapahtuman kuvaan. Kun Koskinen tapaa taikurin sattumalta, hän alkaa perehtyä tämän maagiseen maailmaan - eikä vähiten taikurin uuden avustajan lumoamana. Pian hän huomaa tutkivan rikosta, joka liittyy aivan läheisesti hänen omaan elämäänsä.

Aloitusnäyte: "Koskinen laski kirjeen pöydälle. Hänellä on epämääräinen, mielen pohjukoita nävertävä tunne, että kirje tulisi teettämään vielä töitä, eikä sen sisältö jättäisi häntä helpolla rauhaan."

Oma mielipide: Kirjassa eletään varmasti tänä päivänäkin tuttuakin tutumassa yt-neuvottelujen ja säästöjen puitteissa. Tampereen poliisivoimissa pakkolomautuksia ja näin ollen Koskinen itse aloittaa ensimmäisenä lomalle jäävänä. Mutkien kautta hän pääsee avustamaan Turun poliiseja rikoksen selvittelyissä. Myös pientä ihastumista Koskinen tuntee, kun kotona ei Raijan kanssa mene ihan parhaimmalla tavalla. Kyllähän tämäkin tarina lukijan vei mennessään.

Tähteytys: * * * *

Seppo Jokinen - Pudotuspeli

Jokinen Seppo; Pudotuspeli
Julkaistu: Karisto 1998 s.288

Takakansi: Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?

Aloitusnäyte: "Soile Tyllillä oli nälkä. Hän oli  nauttinut aamiaiseksi pelkän nutriletin ja tullut siitä vain vihaiseksi. Eikä edes heinäkuinen, hellettä kehivä aamu kyennyt kirvoittamaan pyöreille kasvoille hymyä.."

Oma mielipide: Koskista harmittaa selvästi ylennys, joka aiheuttaa työkavereissakin naljailulle aiheen. Jokisella on lukijaa mielyttävä tapa kertoa tarinaa eteenpäin.

Tähteytys: * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja raadonsyöjä

Jokinen Seppo; Koskinen ja raadonsyöjä
Julkaistu: Karisto 1997, 288 sivua

Takakansi: "Koskinen viettää työtovereineen rieahakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia, ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle, ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? Ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? Kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täytettävä perheensä odotukset."

Aloitusnäyte: "Veitsi oli terävä. Se leikkasi omenan pintaa paperinohueksi ja kuori irtosi yhtenä pitkänä nauhana. Eeva lohkoi hedelmästä pieni, peukalonpään kokoisia paloja ja tarjosi vastapäätään istuvalle tytölle..."

Oma mielipide: Toinenkaan kirja Koskisen seikkailuja ei petä. Koskinen joutuu todella omien ihmissuhteidensa ja poliisityön arvaamattomuuden koukeroihin. Perheellekin pitäisi antaa aikaa, kun taas työtkin painaa päälle. Kirja alkaa lapsenkaappaustapauksella, josta Koskinen siirtyy paperitehtaan murhan selvittämiseen, joka vaikuttaa todella sekavalta. Jälleen tapahtumien edetessä huomaa, kuinka etevä Koskinen on. Koukuttavaa!

Tähteytys: * * * * ½

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

Jokinen Seppo; Koskinen ja siimamies
Julkaistu: Karisto 1996, 245 sivua.

Takakansi: "Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen on väsynyt ja tuskastunut: hän potee huonoa omaatuntoa kaikesta, vähiin jääneestä liikunnasta, siitä ettei ole tarpeeksi aikaa vaimolle ja pojalle, siitä että silmä seuraa ehkä liiankin hanakasti erästä tiettyä naispuolista työtoveria. Lisäksi jutut ovat pahasti kesken ja nyt tuli tämä Hervannan tapaus.

16-vuotias Katja Autio löydettiin tien varresta kuristettuna ja pian tapahtuu se, mitä Koskinen ja kollegat Tamperen Sorin poliisitalossa ovat pelänneet: uhkaavan yrityksen jälkeen murhaaja onnistuu toistamaan tekonsa. Aika käy vähiin, paineet rikososastolla kasvavat ja Koskinen on ristitulessa. Liikkeellä on mielipuoli murhaaja, joka vuorenvarmasti iskee uudelleen."

Aloituslause: "Osmo Auio oli odottanut koko pitkän yön.."

Oma mielipide: Ensimmäinen Seppo Jokisen kirja, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Koskista kertovan kirjasarjan. Minulle aiemmin tuntematon Jokinen koukutti minut pahasti tähän Koskiseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Juoneltaan kirja piti lukijastaan kiinni, eikä jännitystä puuttunut. Huumoriakin kirjassa käytettiin, joka osui lukijaan. Varsin viihdyttävä kirja, jonka ahmein lähes kokonaan yövuorossa ollessani. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Tähteytys: * * * * *

Idström Annika - Isäni rakkaani

Annika Idström; Isäni rakkaani
Julkaistu; 1982 s.180

Takakansi: Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta.
Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänet Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä; kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi.
Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.

Aloituslause: "Minulla ei ole isää."

Oma mielipide: Kirjan kerronta ei ole mutkatonta eikä todellakaan suoraviivaista. Kirjan kertojana toimii Laura, jonka kerronnassa nykypäivä/todellisuus liukeneekin yhtäkkiä menneeseen ja muistoihin. Lukijaa ehkä eniten häiritsee se, että näiden kahden vaihtelu on tiivistä ja ehkä jopa sekoittaa tarinaa. Kirja vaatii, ehkä enemmän keskittymistä. Joko tämä on liian "taiteellinen" teos minun ymmärrykselle tai sitten jotain muuta, mutta en pitänyt tämänkaltaisesta kerronta tyylistä. Lukijalle jää kirjasta monia tulkinta mahdollisuuksia.

Tähteytys: *

Helga Nuorpuu - Äitipuolen kasvatit

Nuorpuu Helga: Äitipuolen kasvatit
Julkaisu: 1953 (1932) s. 167

Takakansi: Uusintapainos tekijän varhaistuotantoon kuuluvasta hauskasta ja lämminhenkisestä nuorisoromaanista.

Aloituslause: "Pieni puro hypähteli lumipälvisen maan lomitse."

Oma mielipide: Kirjan kertomus henkii tuonajan perhe-elämästä ja arvoista. Tarinan 15-vuotias Tuulikki toimii kertojana ja sopeutumisestaan metsässä eläneen tytön sopeutumisesta uuteen asuin paikkaan keskelle kaupunkia, Helsinkiin. Mitenkä elämä muuttuu isän avioituessa nuoren Kaarinan kanssa. Herttainen kertomus teini-ikäisen mielen myllerryksistä.

Tähteytys: * * 1/2

Riikka Pulkkinen - Raja

Pulkkinen Riikka; Raja
Julkaistu: 2006  s.399

Takakansi: (Tässä tapauksessa kirjan etukannen lieve)
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toiiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä?
Pulkkisen tarkkanäköinen romaani kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.

Aloituslause: "Anja Sinä päivänä, jona Anja Aropalo oli päättänyt kuolla, ilma oli makeaa ja tiheää kuin sokeriseitti."

Oma mielipide: Esikoisromaani Pulkkiselta. Kirjan alku on kankeaa, enkä meinannut saada luetuksi. Kuitenkin alkua kahlatessani eteenpäin tarina sai siivet ja lähti kulkemaan paremmin läpi. Raskaistakin aiheista Pulkkinen uskaltaa kertoa kirjassa. Kirjan neljä kertojaa kertoo omaa näkemystään, haaveita ja toiveita, omaa elämää. Vaikka tarinassa on kertojia, tämä ei kuitenkaan tässä kirjassa minua haitannut. Vaan tarinat soluttautuivat toisiinsa miellyttäväksi luettavaksi. Lukiessa tarina herättelee lukijaansa miettimään kertojien elämää ja vaihtoehtoja.

Tähteytys: * * * *

Vuokko Niskanen - Hiekkalan lapset

Vuokko Niskanen; Hiekkalan Lapset
Julkaistu: 1978 s.64

Etulirpake: Tämä romaani kertoo Hiekkalan lasten elämästä muutama vuosikymmen sitten. Hiekkalan lapset asuivat puutaloissa, joissa oli kuistit ja pieniruutuiset ikkunat ja joiden pihat olivat kesäisin kukkia tulvillaan. Ympäristö tarjosi mahdollisuudet moniin jännittäviin leikkeihin; mentiin kuurupiilosta, leikittiin lentokonekivillä ja talvisin järjestettiin suuret hiihtokilpailut. Ja kun pimeinä syysiltoina katseltiin tulta uuninluukun pyöreistä rei'istä tuli aina mieleen seikkailuja ja satuja...

Aloituslause: "Hiek-ka-las-sa a-sui i-han ta-val-li-si-a lap-si-a."

Oma mielipide: Aluksi tavattuna ja isoilla kirjaisinkoolla varustettu kirja, joka etenee pienempään kirjaisinkokoon ja pidempiin tekstipätkiin. Herttainen tarina. Sopii hienosti juuri lukemaan oppineille.

Tähteytys: * * *

Sirpa Kontio-Nikama - Kahvipussin uusi elämä

Kontio-Nikama Sirpa: Kahvipussin uusi elämä
Julkaistu: 2007 s.96

Takakansi: Kahvipusseista kauniita käyttöesineitä
Laukkuja, esiliinoja, sisustustavaroita, rooliasuja lapsille... Kahvipussin uusi elämä näyttää, mihin kaikkeeen rakkaan kahvipakettimme pakkausmateriaalista on!

Kirjan kekseliäillä ohjeilla loihdit lapsille uljaan ritariasun, hauskan leikkiteltan tai kauniin merenneitopuvun. Esiliina, pöytätabletit ja silmälasikotelo tuovat iloa kotiin, ja tyylikkäässä olkalaukussa on kätevää kuljettaa tavaroita.

Selkeiden kaavapiirrosten ja vaihe vaiheelta etenevien ohjeiden ansiosta onnistut varmasti. Kirja sopii sekä aloittelijoille että käsitöitä pidempään harrastaneille.

Esineiden valmistanen kierrätetystä materiaalista säästää ympäristöä. Koe luomisen iloa ja tee ympäristöteko!

Oma mielipide: Tästä kirjasta saa mukavia ideoita askarteluun. Itse olen tehnyt punottuja koreja ja kasseja. Tosin kirjassa on samoja ohjeita, joita internetin haulla löytää.

Tähteytys: * * *

Jarkko Sipilä - Seinää vasten

Sipilä Jarkko: Seinää vasten
Julkaistu 2008 s.300

Takakansi: Ataripoliisi Suhinen astuu harmaalle vyöhykkeelle.
Asumaton talo Pohjois-Helsingissä, autotalllin lattialla tuntematon ruumis. Komisario Takamäen murharthmä saa käsiinäsä tapauksen, joka vaikuttaa ammattirikollisten keskinäiseltä välienselvittelyltä.
Takamäen luottopoliisi Suhonen soluttautuu alamaailmaan ja muuntautuu Suikkaseksi, aliakseksi, joka tunnetaan jo kulmakuppiloissa. Tämä Suikkanen on lahtelainen gangsteri, kouluja käymätön toiminnan mies, joka ei turhia kysele vaan ottaa vastaan keikan kuin keikan, kunhan tarpeeksi maksetaan. Työnantajana hämäräkeikoilla toimii kylmäverinen väkivaltarikollinen, 'Mörlö' Kylmäkoski, joka kamppailee perhevelvollisuuksien ja työvaatimusten ristipaineessa. Suhonen pääsee askel askelelta lähemmäs rikollisketjun ylintä porrasta, jopa niin lähelle, että silmukka kiristyy hänen omalla kaulallaan.

Aloituslause: "Suhonen istui valkoisella nahkasohvalla ja venytti selkäänsä taaksepäin.."

Oma mielipide: Tässähän oli dekkaria kerrakseen. Taisin koukuttua Sipilän kirjoihin. Komisario Takamäki seurueineen oli henkilöhahmoiltaan varsin aidon tuntuisia. Juoni kirjassa oli hyvin eteenpäin vievä ja piti lukijaa kiinni otteessaan. Sipilä osaa kertoa hyvin poliisivoimien käytössä olevista menetelmistä ja mielestäni se antaa kirjalle lisäpisteitä. Henkilöistä ei juuri kerrota taustoiltaan, mutta lukiessani huomaan olla niitä edes kaipaamatta. Oikein mukava lukukokemus.

Tähteytys: * * * *

Outi Pakkanen - Katso naamion taa

Outi Pakkanen: Katso naamion taa
Julkaistu:1987 s.239

Takakansi:  Leila Antelan elämä onjärjestyksessä, sen takaavat upea koti Eirassa,lukuisat luottokortit ja ennenkaikkea turvallinen aviomies. Äkkiä kaikki muuttuu. Keskellä jouluruuhkaa Leila näkee miehen kasvot menneisyydestä. Kun samamies näyttäytyy Anteloidenvastapäätä olevassahuoneistossa kuin aikoisi asettua siihen taloksi, alkaa Leilan hyvin suunnigeltu tulevaisuus huojua.

Joulupöytään istutaan kuitenkin entiseen tapaan, hopeat ja kristallit kimaltelevat ja isäntä kohottaa hyväntuulisena maljansa joululle. Joulupukin onmäärä saapua tasan kuusi niin kuin aina ennenkin. Mutta ovikello soikinaikaisemmin.... Ja ennen puoltayötä on talossa käynyt jo kaksi joulupukkia -ja poliisi.

Aloituslause; "Se sortuu!...."

Oma mielipide; Olen kuullut paljon hyvääkin tästä kirjailijasta sekä huonoa. Tämä kirja ei ehkä näin omalla kesälomalla ole talvimaisemoinnin vuoksi kovin mukavaa luettavaa, mutta viilensi tunteita näin loppukesästä ajatellen räntäsadetta. Kertomus on menevä ja pitää otteessaan. Kevyttä ja mukavaa luettavaa. Murhaajakaan ei paljastunut liian aikaisin ja pysyi hyvin salassa. Sisar alkoi ärsyttämään jossain vaiheessa. Jussi ihastutti ja Mervi on vallan mainio serkku. Mainiota, aion lukea muitakin Pakkasen kirjoja.

Tähteytys; * * * 1/2

Virve Sammalkorpi - Sinkkuleikki

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Julkaistu: 2000 s.199

Etukannen "lirpake"; Päivi Heikkinen-Huotari on kuin kuka tahansa meistä: keskimittainen, mukavasti toimeentuleva nuori nainen. Hänellä on tavallinen mukava aviomies Ville ja mukava kissa ja mukava koti Fleminginkadulla Helsingissä.

Mikä sitten saa Päivin pakkaamaan kassinsa ja muuttamaan pieneen yksiöön kaupungin toiselle laidalle? Menopaikkojen vaihtuessa ja yksinäisyyden silti vaaniessa kulman takana Päivi joutuu miettimään asioita uudelta kannalta. Mitä onni on? Mitä itsenäisyys? Mitä rakkaus toiseen ihmiseen? Kenen kanssa hänen on hyvä olla? Villenkö, joka odottaa häntä kiltisti kotona? Vai kaikkien niiden muiden kiehtovien miesten kanssa, joita hän itsenäisyyttään hakiessaan tapaa?

Takakansi; Riipaiseva kertomus onnesta ja onnen etsimisestä ja siitä kuinka sitoutua rakastamaansa ihmiseen itsenäisyyttään menettämättä.

Suomen markkinoiden ensimmäinen vastaus Bridgetille. Kolmekymppinen nainen eroaa miehestään ja palaa sinkkuuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen - kymmenen vuotta vanhempana. - Helsingin sanomat / NYT liite.

Aidon oloinen kertomus naisesta, joka kyllästyy tuttuun ja turvalliseen mutta yllätyksettömään aviomieheensä. - Me naiset

Alas koko ideaali ydinperheestä elämää suurempana aarteena sateenkaaren päässä. Sinkut tulevat. -Suomen kuvalehti

Ammattitaitoisesti kirjoitettu viihderomaani, joka etenee vauhdikkaasti, hauskasti eikä siitä liioin puutu itseironiaakaan. myös kielellisesti Sinkkuleikki on huolellista työtä. -Helsingin sanomat

Sammalkorven vahvuus on sujuvaa. -Ilta-Sanomat

Aloituslause: "Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä."

Oma mielipide: Kyllähän tämä herättää tunteita asioista suuntaan jos toiseen. Päivi hakee itseään tässä, varmasti samalla tavalla kuin moni muukin nainen. Pitkä parisuhde, joka aloitettu nuorena ja alkaa tuntumaan, että onko sitä elämää nähnytkään. Miehiä tulee ja menee, ystävät alkavat sinkkuiltuaan vakiintumaan. Tuttu kuvio. Juonellisesti hyvä ja menevä kirja. Yllätyksiäkin sattuu. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että tarina jumahtaa paikalleen. Ihan mukava kesälukeminen kuitenkin, joka viihdyttää lukijaansa.

Tähteytys: * * * ½

Leena Lehtolainen - Rivo Satakieli

Lehtolainen Leena: Rivo Satakieli
Julkaistu:2005 s.346

Takakansi: Jorvin sairaalaan tuodaan pahasti viillelty vähäpukeinen nainen. Maria Kallion epäilykset kytköksestä maksullisen seksin maailmaan heräävät kunnolla seuraavana päivänä, kun tunnettu prostituoitu murhataan suorassa televisiolähetyksessä.

Julkkisprostituoitu Lulu Nightingale on tarjonnut seksipalveluja Rivo Satakieli - studiossaan, jonka asiakkaisiin lukeutuu myös yhteiskunnan nokkahenkilöitä. Murhatun prostituoidun ovat tavanneet hämärissä merkeissä myös vaikutusvaltainen televisiojuontaja Ilari Länsimies ja KRP:n komisario Lasse Nordström.

Maria Kallion ja hänen alaistensa tutkimuksia haittaa reviiritaistelu keskusrikospoliisin alamaailmaoperaation kanssa. Kaiken lisäksi henkirikoksia tulee lisää. Maria Kallion elämää ei tee helpommaksi myöskään se että hänen aviomiehensä Antti viihtyy niin hyvin työpaikallaan Vaasassa.

Leena Lehtolaisen Rivo Satakieli on vastustamattomasti mukaansa imaiseva jännityskertomus ajankohtaisista ja poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä. Se on myös dramaattinen ja uskalias tarina ihmisen yöpuolesta ja maksullisen seksin maailmasta, jossa Maria Kalliokin joutuu elämänsä pinteeseen.

Aloituslause: " Nainen seisoi tien varrella. "

Oma mielipide: Ensimmäinen Lehtolaisen kirja Maria Kallio-sarjasta, jonka olen lukenut. Minulla on ollut, jotain näitä Kallioita kohtaan. Kuitenkin kirjan henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat aidoilta ja eläväisiltä, joten tarinaan olikin helppo soluttautua mukaan. Vaikka aihe on raskas ja kantaa ottava, saa lukija päättää itse mitä mieltä prostituutiosta on. Kirjassa tuodaan esille erilaisia mietteitä aiheesta. Mielestäni kirja oli hyvä luettava.

Tähteytys:  * * * *

Anna-Liisa Haakana - Ykä Yksinäinen

Haakana Anna-Liisa: Ykä Yksinäinen
Julkaistu 1980 s.147

Takakansi: Ykä on 15 ja yksinäinen. Hän asuu Lapin syrjäkylällä, missä luonto on lähellä mutta ikätoverit kaukana. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Ja silti Ykän kasvun ja kehityksen vuotena tapahtuu paljonkin. Tärkeintä on tutustuminen yksijalkaiseen poikaan, jonka ajatusmaailma vastaa Ykän omaa, ja jonka ongelmat ovat monin verroin vaikeammat kuin Ykän. Tärkeältä tuntuu myös kokea elämisen riemua porometsällä, tanssipaikalla ja tovereiden kesken eräretkellä. Ensirakkauskin alkaa orastaa Ykän yhä valoisammaksi kääntyvässä mielessä.
Anna-Liisa Haakana sai tästä kirjasta Valtion kirjallisuuspalkinnon 1981.

Aloituslause: "Mie olen Ykä, ikä viisitoista ja elossa, vaikka ihmisiä kuolee joka puolella.."

Oma mielipide: Kirja oli aika raskaskin aiheeltaan. Ykä kohtasi ja mietti yksinäisyyttä, kuolemaa ja aikuiseksi kasvamista. Toisaalta hän vietti aikaa ystävien kanssa, koki uusia asioita ja sai varmuutta omaan itseensä. Kirja kuvaa nuoren elämää, sen kaikkine myllytyksineen sekä luonnon kauneutta ja sen vaalimista. Haasteellista kirjassa oli murresanoin kirjoitettu teksti. Ihan mielekäs kirja luettavaksi.

Tähteytys: * * *  ½

Tuuli Rannikko - Surmakierre

Tuuli Rannikko: Surmakierre
Julkaistu: 2007 s. 248

Takakansi: Selittämättömät yövartijoiden teloitusmurhat vavisuttavat kylmäverisyydellään. Kolme murhaa, kolme identtistä toimintamallia. Nuori opiskelijapoika, keski-ikäinen perheenisä ja naisvartija surmataan yön hiljaisina tunteina.
Samaa kaavaa noudattavat verityöt Helsingin Ruoholahdessa, Lontoossa ja Tukholmassa järkyttävät ison tietoturvayhtiön työntekijöitä ja suurta yleisöä. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää johtolankoja.
Jenni joutuu selvittämään Tekacorpin riskejä ja pohtii samalla, nivoutuvatko yövartijoiden murhat yhtiön toimintaan. monet seikat surmatöiden tiimoilla viittaavat vahvasti tähän. Yritysjohdon keskenäiset suhteet paljastuvat kireiksi, salaisuuksia urkitaan ja toisia peitellään.
Kuka on salaperäinen hahmo, joka vilahtaa niin Lontoossa järjestetyissä sijoittajatilaisuudessa kuin muissakin yhteyksissä? Mies, joka vaihtaa nimeä ja maata.
Jenni Talven ja Kalle Viiman vastaperustettu yhtiö tutkii Tekacorpin lähipiiriä, yövartijat ovat olleet ulkopuolisen yhtiön palkkalistoilla. Löytyisikö ratkaisu sieltä? Tapahtumat kehittyvät vauhdilla, ja kaikki näyttää vievän murhapyörteeseen, jolla ei ole loppua. Salaisuuksien verho avautuu lopulta Jennille Suomen salomailla.

Aloituslause: "Tammikuun yö Ruokolahdessa Helsingin Länsisatamassa oli hiljainen.."

Oma mielipide: En osaa laskea, kuinka monta kertaa aloitin tämänkin kirjan alusta. Juonellisestihan tämä myötäilee lähes identtisesti kaikkia murhamysteereitä. Kuitenkaan tämä kirja ei saanut minua mukaansa juoneen ei millään tavalla ja unikirjana toimi mainiosti. Jenni on viehättä hahmo ja kokenut kovia entisenä poliisina niin työnpuolesta kuin yksityiselämässäänkin. Kirjan muut hahmot eivät juuri antaneet väriä tarinaan. Fiilis, tulipahan luettua.

Tähteytys: * *

Rönnbacka Christian - Operaatio Troijalainen

Christian Rönnbacka - Operaatio troijalainen
Julkaistu: 2012 s.349

Takakansi: Kesäkuu. Poliisi tarkkailee kansainvälistä järjestäytynyttää rikollisliigaa ja saa tiedon mittavasta huumelastista, joka on saapumassa Suomeen. Onnistuakseen välittämään huumeet ostajille rikollisjärjestön täytyy löytää lastilleen varma kätkö ja luotettava kätkijä. Poliisi päättää turvautua äärimmäiseen keinoon ja käynnistää peitetoimintaoperaation. Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto saa käyttöönsä valehenkilöllisyyden ja ryhtyy tehtävään, jossa yksikin väärä ratkaisu on liikaa. Pohjalaismies tietää, millaiseen vaaraan joutuu soluttautuessaan rikollisten sekätyöläisten joukkoon, jossa kosto on verenpunainen ja petturi päättyy tatuoinniksi tappajansa iholle.

Operaatio troijalainen aloittaa rähinällä ANtti Hautalehdosta kertovan sarjan. Viaton ei ole kukaan, kunnes toisin todistetaan.

Aloituslause: 31. toukokuuta. Porvoolaisen tanssikoulun salissa alkoi hämärtyä.

Oma mielipide: Ohho! Harvoin kohtaa esikoisteosta, joka pitää näin hyvin lukijansa mukana tarinassa. Tämä kirja tuotti niin ihastusta kuin ahdistustakin. Antti on hyvin herttainen henkilö ja hänestä on tehty mielenkiintoinen. Tästä tarinasta ei todellakaan puutu vauhtia. Sitä riitti ihan alusta loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän kirjailijaan. Itse tahdon lukea jatkoa tästä.

Tähteytys: * * * * *

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi
Julkaistu;1996 s.130

Takakansi: Jussi-Pekka Markkanen aloittaa taidelukion Savonlinnassa. Poika petivaatteineen kuskataan asumaan viisikymppisen vanhanpojan luokse. Vuokraisäntä laatii sääntöjä kekseliäämmin kuin Jumala ja Mooses yhdessä, siksi Markkanen kypsyy pian äijään ja muuttaa luokkatoverinsa Pekan kaksioon.Taidelukiolaisten viikonloppubileet ovat raisuja, ja niiden tapahtumia setvitään pitkin lukukautta. Markkasen mielestä pelehtimisessäkin pitää olla narut hallussa. "Ei kai elämän tarvitse olla mustavalkoista koska koko paletti on käytössä," hän filosofoi. Välillä Markkaseenkin iskee nuoruuden surkeus, silloin hän tarttuu kynään ja raapustaa uuden kolmiruutuisen sarjakuvan. Jussi-Pekka Markkanen on tuttu kaveri Mari Mörön nuortenromaanista Tulimaan metro (1995). Kolmen ruudun kalifi kertoo täysin itsenäisen tarinan sarjakuvia piirtävän Markkasen syyslukukaudesta taidelukiossa.

Aloituslause: "Voisiko joku aikamatkailuun perehtynyt virkailija kertoa mulle, miten yhden viisun aikana voi vilahtaa neljä vuotta niin kuin istuisi mustan aukon reunalla."

Oma mielipide: Nopea ja helppolukuinen kirja. Nuortenkirja, jossa ei seikkailtu pääkaupunkiseudulla vaan Savonlinnassa, Jyväskylässä ja liipattiin Juvallakin. Perinteinen nuortenkirjan tarina, jossa nuori menee lukioon ja itsenäistyy. Kertomus eteni johdannollisesti, mutta kuitenkaan se ei iskenyt minuun kovinkaan hyvin. Jälkimakuna voisi sanoa, että tulipahan luettua. 

Tähteytys: * *

Yliruusi Tauno - Rikosetsivien vapaapäivä

Yliruusi Tauno; Rikosetsivien vapaapäivä
Julkaistu; 1963 s.167

Takakansi; Rikospoliisin komisario Manki saa oivan idean. hän kokoaa kahdeksan osastonsa etsivää ylimääräisiin kertausharjoituksiin sunnuntaina. Paikka on Jaakonlinnan autio huvila ja siellä on tarkoitus verestää vanhoja oppeja ja kehitellä uusia menettelytapoja... kunnes alkaa tapahtua kummia. Yksi toisensa jälkeen etsivät heittävät henkensä tai katoavat salaperäisesti kunnes jäljellä ovat vain Manki itse ja yksi etsivä.

Suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikko, teos jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana. Loppuratkaisu on piinaavan jännityksen lisäksi sekä vapauttava että ällistyttävä.

Aloituslause; Tulimme sinne aikaisin aamulla...

Oma mielipide; Luin kirjan matkatessani junalla. Kirja vaikutti sekalaiselta, mutta toisaalta se varmaan johtui yhden etsivän ollessa kertojana. Tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä. Loppuratkaisu oli todellakin ällistyttävä ja se tuotti haikeutta. Kamalasti tämän kirjan juonesta ei voi puhua, koska juoni menee muuten hukkaan. Mukava matkaluettava.

Tähteytys: * * *

Pakkanen Outi - Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Outi Pakkanen; Tarjoilija, pyyhkikää taulu
Julkaistu;  1986 s.266


Takakansi: Ylioppilaskeväänä he olivat vannoneet, että pitäisivät säännöllisesti yhteyttä, heidän jenginsä ei hajoaisi. Nyt he kokoontuivat ensimmäiseen luokkakokoukseensa, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on muuttunut, eikä oikeastaan juuri mikään. Luokkakokous sujuu niin kuin pitääkin, ja lopuksi lähdetään jatkoille Pertin luokse. Siellä tapahtumat saavat äkkikäänteen: yksi joukosta surmataan raa'asti. Aamuksi suunniteltu silliaamiainen vaihtuu poliisikuulusteluksi. Kuinka ylioppilaskirjoitusten vuosi liittyy tapahtumiin? Mitä tärkeää tapahtui koulubileissä helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1965 - ja kenelle?  


Oma mielipide: En ole ennen lukenut Pakkasta ja haluan lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Vaikka tarina on perinteinen rikostarina, sai tarinan henkilöt värikkyyttä kertomukseen. Tarinan aikana kerkesi moneen kertaan vaihtumaan mielipide murhaajasta, joka kuitenkin oli arvattavissa. Mitään sen kummempia ihastuksen tai vihastuksen tunteita ei tämä kirja kuitenkaan tuottanut.


Tähteytys: * * *