Torey Hayden - Tiikerin lapsi

Hayden Torey; Tiikerin lapsi
Julkaistu: 1980 / 1995 s.425

Takakansi: Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa.

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi jota aikuisetkin pelkäävät.
Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Haydenopettaa. SIitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.
Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Lukunäyte: "Mutta Sheila seisoi kuin patsas. Mikään tunne ei häivähtänyt hänen kasvoillaan. Hänen silmänsä olivat tyhjät. Hän katsoi minua, mutta näkemättä mitään. Hän oli vielä kalpeampi kuin miltä hän oli näyttänyt luokkahuoneen himmeässä valossa. Luoja, hänhän oli aivan valkoinen!..."

Oma mielipide: Kirja koostuu kahdesta osiosta, Sheilan lapsuus ajasta sekä hänen nuoruusvuosista aikuisuuteen. Jälleen kerran Hayden onnistuu luomaan tunnelman siitä, kuinka olisi lukija itse ollut mukana tapahtumissa. Välillä hyvinkin ahdistava ja kauhistuttava kertomus pienen tytön elämästä aikuisuuteen. Ajatuksiahan tämäkin tarina herättää.

Tähteytys: * * * ½

Hayden Torey - Nukkelapsi

Torey Hayden - Nukkelapsi 
Julkaisuvuosi: 2002 s.336

Takakansi: Elonmerkkä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea.

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisren aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista.

Aloituslause: "Näin hänet ensi kerran istumassa kiviaidalla, joka reunustaa koulun pihan  läntistä sivua.."

Oma mielipide: Kirja tuntui jankkaavan samaa asiaa pitkän aikaa. Kuitenkin loppu vaiheessa kirjaa tapahtumat alkoivat mennä nopeaa tahtia. Minua ärsytti suunnattomasti avustaja Julie. Jotenkin hänen näkemyksensä asioihin oli niin yhteensuuntaan kapeakatseista, vaikka antoikin toisen näkökulman Haydenin mielipiteeseen. Tuntui kuitenkin, että hän ei vain voinut antaa periksi ja ymmärtää vaihtoehtoista tyyliä. Kun taas, Haydenin olisi tarvinnut hyväksyä ja antaa omista opetusmenetelmistään periksi hänen näkemyksiensa vuoksi.

Loppujen lopuksi kirja kertoi jälleen hyvin koskettavan tarinan tosi elämästä.

Tähteytys: * * * ½