Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi
Julkaistu;1996 s.130

Takakansi: Jussi-Pekka Markkanen aloittaa taidelukion Savonlinnassa. Poika petivaatteineen kuskataan asumaan viisikymppisen vanhanpojan luokse. Vuokraisäntä laatii sääntöjä kekseliäämmin kuin Jumala ja Mooses yhdessä, siksi Markkanen kypsyy pian äijään ja muuttaa luokkatoverinsa Pekan kaksioon.Taidelukiolaisten viikonloppubileet ovat raisuja, ja niiden tapahtumia setvitään pitkin lukukautta. Markkasen mielestä pelehtimisessäkin pitää olla narut hallussa. "Ei kai elämän tarvitse olla mustavalkoista koska koko paletti on käytössä," hän filosofoi. Välillä Markkaseenkin iskee nuoruuden surkeus, silloin hän tarttuu kynään ja raapustaa uuden kolmiruutuisen sarjakuvan. Jussi-Pekka Markkanen on tuttu kaveri Mari Mörön nuortenromaanista Tulimaan metro (1995). Kolmen ruudun kalifi kertoo täysin itsenäisen tarinan sarjakuvia piirtävän Markkasen syyslukukaudesta taidelukiossa.

Aloituslause: "Voisiko joku aikamatkailuun perehtynyt virkailija kertoa mulle, miten yhden viisun aikana voi vilahtaa neljä vuotta niin kuin istuisi mustan aukon reunalla."

Oma mielipide: Nopea ja helppolukuinen kirja. Nuortenkirja, jossa ei seikkailtu pääkaupunkiseudulla vaan Savonlinnassa, Jyväskylässä ja liipattiin Juvallakin. Perinteinen nuortenkirjan tarina, jossa nuori menee lukioon ja itsenäistyy. Kertomus eteni johdannollisesti, mutta kuitenkaan se ei iskenyt minuun kovinkaan hyvin. Jälkimakuna voisi sanoa, että tulipahan luettua. 

Tähteytys: * *

Elizabeth Enright - Uponnut järvi

Enright Elizabeth - Uponnut järvi
Julkaistu 1957 s.154

Takakansi: Jos Julian ei olisi ollut yhtä hassuna perhosiin kuin Portia punatukkaiseen serkkuunsa, eivät Portia ja Julian olisi eksyneet suolle ja löytäneet Uponneen järven huviloita. Mutta onneksi he eksyivät, sillä siitä alkoi kaikkien aikojen seikkailu! Hullunkuriset rauniohuvilat heräsivät Ruususen unestaan, kun serkukset kiipeilivät niissä tutkimusretkillään. Millaisia aarteita taloista löytyikään: ne olivat pullollaan tomuisia arkkuja, plyyshisohvia ja tanssiaisleninkejä muistona vanholita iloisilta ajoilta. Ja parasta kaikesta olivat Pindar-setä ja Minnie-täti, kaksi eriskummallista ja herttaista vanhusta, jotka sallivat lasten touhuta mielin määrin jännittävässä valtakunnassaan. Uponneen järven kesästä tuli oikea yllätysten kesä!

Aloituslause: "Kun Portia Blake ja hänen veljensä Foster sinä kesänä lähtivät Crestoniin, tapahtui se eri tavalla kuin muina kesinä."

Oma mielipide: Kirjassa aukeaa vallan ihastuttava maailma. Miten onkaan saatu sopivassa suhteessa jännitystä, kauhua, ilon ja onnen hetkiä. Ihastuttava tarina tuon ajan lapsien maailmaan ja siitä, miten lapset leikkivät ja viettivät kesälomiaan. Jokainenhan haluaa varmasti seikkailuja ja tämän kirjan lapset varmasti kertoivat tästä kesästä tarinoita lapsilleen ja heidän lapsilleen. Herttaiset Pin ja Minnie! Ah ja voih!
Joku kertoi, että tästä kirjasta on myös jatko-osa. Pitää siis etsiä se jostain!

Tähteytys: * * *

Sachar Louis - Takapulpetin poika

Louis Sachar - Takapulpetin poika
Julkaistu; 2003 s.231

Takakansi; Joskus ihmiset luulevat ulkoavaruuden hirviöiksi, vaikka olisi ihan tavallinen poika. Viidesluokkalainen Bradley Chalkers inhoaa kaikkia ja kaikki inhoavat häntä. Ja se sopiikin hänelle. Kaikki sujuu paremmin, kun hänellä ei ole ystäviä. Silloin kukaan ei ainakaan voi satuttaa häntä.

Mutta sitten kouluun saapuu nuori ja rento kuraattori nimeltä Carla, Carlan mielestä Bradley, koko koulun kauhu, tuntuu oikein viehättävältä pojalta - ei ollenkaan hirviöltä.

"Vahva ystävyydenylistys- ja hirviiönkarkoituskirja meille jokaiselle!" -Vinski

Aloituslause; "Bradley Chalkers istui paikallaan luokan perällä - takarivin reunimmaisessa pulpetissa."

Oma mielipide; Tarina oli koskettava. Bradley tuntui kovinkin vaikealta tapaukselta ja mietein, miten ihmeessä Carla pystyisi häntä auttamaan ja muuttamaan hänen tapojaan. Mutta oikealla asenteella ja ammattitaidolla Carla saa pojan hyväksymään erilaisuutensa ehkä jopa muuttamaan omaa käytöstään ja heille syntyy todellinen ystävyys. Vaikka tarina oli paikoin ahdistavanlainen, niin tämäkin tarina opettaa hyvin erilaisuudesta. Erilaisuuden hyväksyminen niin itse kuin muidenkin on hankalaa, mutta ymmärtäminen ja ajan kanssa tapahtuva hyväksyntä voi johtaa mahtaviin ystävyyssuhteisiin. Kirjan tarina on hyvin optimistinen ja herttainen. Carlan tapaisia ihmisiä todella tarvitaan tässä maailmassa enemmänkin. Erilaisuus on rikkaus, jota tulisi arvostaa enemmän.

Tähteytys; * * * ½

J.R.R. Tolkien - Hobitti eli Sinne ja takaisin

Tolkien J.R.R. - Hobitti eli Sinne ja takaisin
Julkaistu; 1985 s.312

Takakansi; Bilbo Reppuli on hobitti, kääpiötäkin pienempi olento. Hän rakastaa mukavaa elämää ja hyvää ruokaa ja inhoaa kaikenmoisia seikkailuja. Bilbon rauha häiriintyy, kun hänen luokseen saapuvat taikuri Gandalf ja kolmetoista kääpiötä. He ovat lähdössä etsimään aarretta, joka on muinoin kuulunut kääpiöille ja jota nyt vartioi hirmuinen lohikäärme. Ennen kuin Bilbo aavistaakaan, hän on mukana matkalla vaarallisille vuorille, kohti huikeita seikkailuja.

Hobitti eli sinne ja takaisin on itsenäinen alkuteos Taru Sormusten Herrasta-teossarjalle, rikas ja runsas seikkailutarina, joka kuuluu satukirjallisuuden klassikoihin.

Kuvitus on Tolkienin omaa käsialaa.

Aloitus lause; "Tämä tarina kertoo kaukaisista ajoista.."

Oma mielipide; Oi ja voih! Ihanaa, ihanaa! Oon kauan halunnut lukea tämän kirjan ja nyt sen luin, kun oli pakko. Pakko siinä mielessä, että ko. kirjasta on tulossa elokuva joulukuussa.

Tarina vei mennessään. Aikamoinen seikkailija tuo Bilbo ja moneen joutui mukaan pienenä hobittina. Kirja oli mielestäni hyvin kerrottu ja selitetty, joitakin epäselviä asioita. Loogisen jatkoa tähän saa, kun lukee Taru Sormusten Herran tämän kirjan jälkeen.

Tähteytys; * * * *

Zahn Timothy - Keisarin käsky

Timothy Zahn - Keisarin käsky
Julkaistu; 1996 s. 464

Takakansi; Taistelu universumin herruudesta kiihtyy.

Uuden tasavallan kohtalo on vaakalaudalla, kun Imperiumin joukkoja johtava suuramiraali Thrawn lyö pöytään pirullisen valttikorttinsa: armoa tuntemattomat kloonisotilaat. Han Solo ja Chewbacca yrittävät taivuttaa salakuljettajat yhdistämään voimansa epätoivoiseen hyökkäykseen, kun Liea yrittää pitää liittouman koossa ja valmistautuu synnyttämään jedikaksoset.

Uuden Tasavallan viimeinen toivo on lähettää pieni Luke Skywalkerin johtama iskuryhmä linnakkeeseen, jossa Thrawnin hirvittävät kloonauskoneet sijaitsevat. Siellä heitä odottaa viimeinen vaara, Musta Jedi C'baoth, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Luke Skywalkerin alistamisen valtaansa.

Keisarin käsky on Hugo-palkinnon voittaneen tieteiskirjailija Timothy Zahnin kolmiosaisen Tähtien sota -sarjan viimeinen osa. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Imperiumin perillinen ja Hämärän laivue.

Aloituslause; "Syvän avaruuden mustuudessa lipuva keisarillinen tähtituhooja Chimaera käänsi mahtavan nuolenpäätä muistuttavan hahmonsa kohti himmäesti tuikkivaa tähteä, joka oli sen kohdejärjestelmän aurinko ja joka sijaitsi kolmen tuhannesosavalovuoden päässä.."

Oma mielipide; Voi että tätä murheenkryyniä. Tämän lukemiseen meni kauan. Ensimmäiset satasivua tuntui niin puuduttavilta, joiden vuoksi meinasin heittää kaivoon koko lukuoperaation. Kuitenkin aloin saamaan juonesta kiinni ja tätä olikin mukava lukea. Tapahtumaa riitti ja tarkkana piti olla, että kukas nyt olikaan ketä ja missä mennään. Tämän kirjan innostamana katsoin myös Star Wars elokuvat, joita en ollut koskaan katsonut. Nyt ovat nekin pois to do-listalta.

Nyt jälkikäteen mietittynä olisi hyvä tietää hieman taustoja, ennen kuin alkaa lukemaan tätä kirjaa. Kirjan tapahtumat, kun ovat suoraan jatkoa elokuville ja edeltäville kirjoille. Ainakin itselläni oli hankaluuksia juuri hahmojen tunnistuksessa ja oudoista paikoista. En ole ennen tykännyt scifi kirjallisuudesta, mutta nyt jopa voisin tutustua muihinkin.

Tähteytys; * * * ½

Toft Ria - Hei Taija!

Toft Ria - Hei Taija!
Julkaistu; 1962 s.120 

Takakansi; Taija tuntee itsensä imarrelluksi, kun kuuluisa valokuvaaja Ray tarjoaa hänelle tilapäistä tointa valokuvamallina. Jos Taija olisi aavistanut mitä seurauksia hänen suostumisensa aiheutti , hän olisi varmaan luopunut koko puuhasta. Kauhukseen hän huomaa kuvansa eräässä varsin epämääräisessä julkaisussa…Taijan omaiset ja ystävät ovat täysin ymmällä. Dramaattisessa vanhempien kokouksessa koululla hän saa aivan yllättäen puolelleen. Leena ja he kaikki – myös Taija itse – havaitsevat, ettei pidä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä eikä tuomita ketään ennakolta.


Aloituslause; "Hänen mielestään oli epämiellyttävää, että mies jatkuvasti seurasi häntä."


Oma mielipide; Tarina sisällytti itseensä oivan opetuksen siitä, ettei tyttölapsen pidä jokaiseen houkutukseen lähteä mukaan. Uskoisin tämän pitävän paikkansa tämänkin päivän maailmassa. Sekä opetuksen siitä, kuinka ei pidä tuomita ihmisiä huhupuheiden ja päätelmien vuoksi, vaan kuunnella myös kyseessä olevan henkilön mielipidettä asiasta, miten asia oikeasti on mennyt.

Hei Taija! On mukava jatko kirjasarjalle. Pidän Taijan seikkailusta ja niinkuin tähänkin tarinaan pystyy hyvin eläytymään. Tarinasta huokuu Taijan epätoivo ihmisiä kohtaan, jotka eivät usko häntä. Ainoat ihmiset, jotka osoittavat luottamustaan ovat omat vanhemmat. Tarina eteni hyvin. Ainoastaan loppu lässähti. Kaipasin loppuun syvämietteisempää pohdintaa tapahtumista.

Ja kuka on nuorena tykännyt paistetusta maksasta?!

Tähteytys; * * * *

Yliruusi Tauno - Rikosetsivien vapaapäivä

Yliruusi Tauno; Rikosetsivien vapaapäivä
Julkaistu; 1963 s.167

Takakansi; Rikospoliisin komisario Manki saa oivan idean. hän kokoaa kahdeksan osastonsa etsivää ylimääräisiin kertausharjoituksiin sunnuntaina. Paikka on Jaakonlinnan autio huvila ja siellä on tarkoitus verestää vanhoja oppeja ja kehitellä uusia menettelytapoja... kunnes alkaa tapahtua kummia. Yksi toisensa jälkeen etsivät heittävät henkensä tai katoavat salaperäisesti kunnes jäljellä ovat vain Manki itse ja yksi etsivä.

Suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikko, teos jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana. Loppuratkaisu on piinaavan jännityksen lisäksi sekä vapauttava että ällistyttävä.

Aloituslause; Tulimme sinne aikaisin aamulla...

Oma mielipide; Luin kirjan matkatessani junalla. Kirja vaikutti sekalaiselta, mutta toisaalta se varmaan johtui yhden etsivän ollessa kertojana. Tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä. Loppuratkaisu oli todellakin ällistyttävä ja se tuotti haikeutta. Kamalasti tämän kirjan juonesta ei voi puhua, koska juoni menee muuten hukkaan. Mukava matkaluettava.

Tähteytys: * * *

Pakkanen Outi - Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Outi Pakkanen; Tarjoilija, pyyhkikää taulu
Julkaistu;  1986 s.266


Takakansi: Ylioppilaskeväänä he olivat vannoneet, että pitäisivät säännöllisesti yhteyttä, heidän jenginsä ei hajoaisi. Nyt he kokoontuivat ensimmäiseen luokkakokoukseensa, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on muuttunut, eikä oikeastaan juuri mikään. Luokkakokous sujuu niin kuin pitääkin, ja lopuksi lähdetään jatkoille Pertin luokse. Siellä tapahtumat saavat äkkikäänteen: yksi joukosta surmataan raa'asti. Aamuksi suunniteltu silliaamiainen vaihtuu poliisikuulusteluksi. Kuinka ylioppilaskirjoitusten vuosi liittyy tapahtumiin? Mitä tärkeää tapahtui koulubileissä helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1965 - ja kenelle?  


Oma mielipide: En ole ennen lukenut Pakkasta ja haluan lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Vaikka tarina on perinteinen rikostarina, sai tarinan henkilöt värikkyyttä kertomukseen. Tarinan aikana kerkesi moneen kertaan vaihtumaan mielipide murhaajasta, joka kuitenkin oli arvattavissa. Mitään sen kummempia ihastuksen tai vihastuksen tunteita ei tämä kirja kuitenkaan tuottanut.


Tähteytys: * * *

Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Hayden Torey - Nukkelapsi

Torey Hayden - Nukkelapsi 
Julkaisuvuosi: 2002 s.336

Takakansi: Elonmerkkä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea.

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisren aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista.

Aloituslause: "Näin hänet ensi kerran istumassa kiviaidalla, joka reunustaa koulun pihan  läntistä sivua.."

Oma mielipide: Kirja tuntui jankkaavan samaa asiaa pitkän aikaa. Kuitenkin loppu vaiheessa kirjaa tapahtumat alkoivat mennä nopeaa tahtia. Minua ärsytti suunnattomasti avustaja Julie. Jotenkin hänen näkemyksensä asioihin oli niin yhteensuuntaan kapeakatseista, vaikka antoikin toisen näkökulman Haydenin mielipiteeseen. Tuntui kuitenkin, että hän ei vain voinut antaa periksi ja ymmärtää vaihtoehtoista tyyliä. Kun taas, Haydenin olisi tarvinnut hyväksyä ja antaa omista opetusmenetelmistään periksi hänen näkemyksiensa vuoksi.

Loppujen lopuksi kirja kertoi jälleen hyvin koskettavan tarinan tosi elämästä.

Tähteytys: * * * ½

Grafton Sue - G niin kuin gangsteri

Sue Grafton: G niin kuin gangsteri
Julkaistu: 1997 s.297


Takakansi: Kinsey Millhone on yksityisetsivä "jonka kanssa haluaisin viettää aikaani enemmänkin", sanoo New York Timesin arvostelija. Kukapa ei... paitsi ne onnettomat, jotka epäiltyinä joutuvat hänen suurennuslasinsa alle. Maailman luetuin naispuolinen yksityietsivä jatkaa seikkailujaan aurikoisessa Kaliforniassa... joka samalla on varjoja täynnä.

"Grafton luo sujuvaa, vaivattomasti etenevää perusjännitystä karismaattisen naisetsivän Kinsey Millhonen työstä ja elämästä." -Keijo Kettunen, Helsingin Sanomien kuukausiliite.

Aloituslause: "Kolme asiaa tapahtui toikokuun viidentenä (tai niillä paikkein), joka ei ole vain meksikolaisen kansallisjuhla Kaliforniassa, vaan myös minun syntymäpäiväni..."

Oma mielipide: Aloitin taas tämänkin kirjan monta kertaa alusta, koska lukupinossani se on pyörinyt puolisen vuotta. No nyt kun aikaa oli enemmän taas muuhun lukemiseen niin otin haasteen eteen, onnekseni muistin ensimmäisten sivujen tapahtumat. Sain siis jatkettua siitä mihin olin jäänyt. Alkukankeuksista päästyään tarina otti ohjat ja lukeminen oli sujuvaa. Tarina oli toisilta kohdin melko ennalta arvattavissa. Mielenkiintoinen tarina ja voisin tutustua muihinkin kirjoihin, jossa Kinsey yksityisetsivänä selvittää asioita.

Tähteytys: * * * ½

Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii

Alexander McCall Smith; Naisten etsivätoimisto nro1 Mma Ramotswe tutkii
Julkaistu:1998 s.302

Takakansi: Mma Precious Ramotswe on elämäniloinen, rehevä ja sisukas nainen. Isältään perimänsä karjan myynnistä saaduilla rahoilla hän perustaa Botswanan ensimmäisen ja ainoan etsivätoimiston. Kuuluisa neiti Marple esikuvanaan tämä älykäs ja lämminsydäminen rouva ratkoo arkisia rikoksia. Aseinaan hänellä on pieni valkoinen pakettiauto, Botswanan Sihteeriopistossa loppututkinnon suorittanut Mma Makutsi, rauhallinen harkinta ja lukuisat kupilliset rooibos-teetä. Mma Ramotswen elämäntarinaa seuratessa tulevat tutuiksi myös Botswanan lähihistoria ja maan omanarvontuntoiset asukkaat.

Aloitus lause:Mma Ramotswella oli etsivätoimista Afrikassa, Kgale Hillin juurella.

Oma mielipide: Ihastuttava ja mahtava persoona tuo Mma Ramotswen. Hän todella ansaitsee paikkansa yksityisetsivien joukossa. Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että sai tietoa Botswanasta.

Tähteytys: * * * * ½

Timo Mäkelä - Vaaleanpunainen pilvi

Mäkelä Timo ; Vaaleanpunainen pilvi
Julkaisu; 2001 s. 207

Takakansi; -Jukka, onks sulla ja Sinikalla suhde?
-Miten niin?

Tarina lumenhauraasta rakkaudesta, unelmista, melankolian hetkistä kaupungin kaduilla. Sarjakuvaromaani, jonka monikerroksiset kuvat puhut kuin elokuva.

Oma mielipide; Aikuisten sarjakuvaromaani. Taitavasti kuvat toimivat tarinan jatkumona. Vaatii enemmän keskittymistä ja kuvien tarkastelua, koska vähän on sanoja, mutta sitä enemmän taitavasti piirrettyjä kuvia, jotka todella puhuvat kuin elokuva. Mielestäni hyvä ja tutustumisen arvoinen.

Tähteytys; * * * *

Marja Walli - Vahvat kädet

Walli Marja; Vahvat Kädet
Julkaistu 1974 s. 53

Takakansi; - Mä olen rakastunut sinuun.
- Voi likka raukkaa.
Istuimme hiljaa ja minua alkoi nolottaa olla itseäni puolta vanhemman miehen sylissä. Sekin oli joksus ollut nuori aviomies ja käynyt yhdessä vaimonsa kanssa sukuloimassa. Vaimo oli ommellut nappeja, keittänyt ruokaa, nukkunut sen vieressä ja synnytänyt sille pojan. Ja nyt, minä, avuton mukula, olin siinä tunnustamassa rakkauttani saimaiselle Jussille.

Marja Wallin, 16, kirja "Vahvat kädet" kertoo lähetäkoetun tuntuisesti lujatahtoisen tytön naiseksivarttumisen kasvukivuista. On kiire ahmaista elämästä mahdollisimman paljon kerralla: itsenäisyys, vastuu hulttiomaisesta kovakätisestä miehestä ja avuttomasta lapsesta.

Rajunhellää tekstiä nuoren naisen ahdistuksesta ja seksuaalisesta heräämisestä.

Aloitus lause; "Keväällä on kaikkein kamalinta auringon sulattama pitsi tien reunoissa.."

Oma mielipide; Mahtavaa angstia. Tarinaan pystyy hyvin samaistumaan. Tyttö ei tee niinkuin vanhemmat haluaisivat ja jolla pääsisi helpommalla. Vaan ottaa omat riskinsä ja kohtaa ne. Ihanaa aikuistumista. Mukava lukukokemus.

Tähteytys; * * * ½