Julkaistu: Karisto 1998 s.288
Takakansi: Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?
Aloitusnäyte: "Soile Tyllillä oli nälkä. Hän oli nauttinut aamiaiseksi pelkän nutriletin ja tullut siitä vain vihaiseksi. Eikä edes heinäkuinen, hellettä kehivä aamu kyennyt kirvoittamaan pyöreille kasvoille hymyä.."
Oma mielipide: Koskista harmittaa selvästi ylennys, joka aiheuttaa työkavereissakin naljailulle aiheen. Jokisella on lukijaa mielyttävä tapa kertoa tarinaa eteenpäin.
Tähteytys: * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti