McCall Smith Alexander - Siveysoppia kauniille tytöille

Alexander McCall Smith; Siveysoppia kauniille tytöille
Julkaistu: 2005  s. 285

Takakansi: Naisten etsivätoimisto nro 1:n topakka ja oikeamielinen johtajatar Mma Ramotswe päättää siirtää toimistonsa sulhasensa herra Matekonin autokorjaamon yhteyteen.
Kun herra Matekoni sairastuu vakavasti, Mma Makutsi, etsivätoimiston sihteeri ja apulaissalapoliisi, saa tilaisuuden näyttää olevansa pätevä myös autokorjaamon johtajana.
Etsivätoimistoa työllistävät mm. poliitikko, joka epäilee veljensä vaimon yrittävän myrkyttää tämän, ja kysymys kauneuskilpailuun osallistuvien tyttöjen moraalista

Aloituslause: Mma Ramotswe, jonka isä oli edesmennyt Obed Ramotswe, kotoisin Mochudin kaupungista Gaboronen lähistöltä Botswanan tasavallasta Afrikasta, ja J.L.B. Matekoni, jonka isä oli edesmennyt Pumphamilitse Matekoni, talonpoika ja sittemin Rautatielaitoksen pääkonttorin vahtimestari, kotoisin Tlokwengista, olivat julistaneet kihlauksensa.

Oma mielipide: Kirja on edellisten kahden ensimmäisen osan kaltainen. Mma Makutsi näytti tosiaan, mitä kiltin ja rauhallisen sihteerin kuoren alta löytyy. Kuinka hän yksinkin osaa olla apulaisetsivä ja tehdä omia päätöksiään. Tarinassa paneudutaan myös nykypäivien lisääntyvään sairauteen masennukseen. Orpokodin johtajatarkin kyselee Mma Ramotswen apua erään ongelmalapsen kanssa, josta tuli mielikuva "missä nyt on Torey Hayden!"

Tähteytys: * * * *

McCall Smith Alexander - Kirahvin kyyneleet

 Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet

Julkaistu:2004 s.300

Takakansi: Rehevän elämäniloinen Mma Ramotswe selvittää jälleen pulmia pettämättömän ihmistuntemuksensa, rooibos-teen ja sihteerinsä Mma Makutsin avulla. 

Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovainoa epäillään syrjähypystä eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa- Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen, viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen.

Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gaboronen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J.L.B. Matekonin, kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella.

Aloituslause: "J.L.B. Matekonin, Tlokweng Road Speedy Motorsin omistajan, oli vaikea uskoa, että Mma Ramotswe, Naistenetsivätoimisto nro 1:n kuuluisa ja menestynyt perustaja, oli suostunut menemään naimisiin hänen kanssaan."

Oma mielipide: Kirja jatkuu siitä mihin ensimmäisessä jäätiin. Tarinassa kerrataan myös mitä hahmoille on tapahtunut ensimmäisen osan aikana. Kuitenkin eteenpäinkin tarinassa päästiin ja tapahtumaa riittää. Niin yksityiselämässä tapahtuvien muutosten, kuin muiden apua pyytävien ihmisten mysteerien ratkomisessa. Tarina kulkee soljuvasti eteenpäin ja saa lukijan mukaan. Elämänmyönteinen ja maalaisjärkeä huokuva kirja. Sarjan kirjoja on odottamassa hyllyssä lisää, joten enköhän siirry näiden kimppuun niin pitkälle, kun voi järjestyksessä lukea.

Tähteytys: * * * *

Vuokko Niskanen - Hiekkalan lapset

Vuokko Niskanen; Hiekkalan Lapset
Julkaistu: 1978 s.64

Etulirpake: Tämä romaani kertoo Hiekkalan lasten elämästä muutama vuosikymmen sitten. Hiekkalan lapset asuivat puutaloissa, joissa oli kuistit ja pieniruutuiset ikkunat ja joiden pihat olivat kesäisin kukkia tulvillaan. Ympäristö tarjosi mahdollisuudet moniin jännittäviin leikkeihin; mentiin kuurupiilosta, leikittiin lentokonekivillä ja talvisin järjestettiin suuret hiihtokilpailut. Ja kun pimeinä syysiltoina katseltiin tulta uuninluukun pyöreistä rei'istä tuli aina mieleen seikkailuja ja satuja...

Aloituslause: "Hiek-ka-las-sa a-sui i-han ta-val-li-si-a lap-si-a."

Oma mielipide: Aluksi tavattuna ja isoilla kirjaisinkoolla varustettu kirja, joka etenee pienempään kirjaisinkokoon ja pidempiin tekstipätkiin. Herttainen tarina. Sopii hienosti juuri lukemaan oppineille.

Tähteytys: * * *

Danielle Steel - Torjuttu totuus

Steel Danielle: Torjuttu totuus
Julkaistu: 1997 s.359

Takakansi: Kuvankaunis Grace Adams on 17-vuotias kun hän ampuu isänsä. Aivan, ampuu isänsä, kotikaupungin arvostetuimman juristin John Adamsin, kun tämä raiskaa hänet raa’asti äidin hautajaisten jälkeen. Siitä alkaa Gracen julkinen helvetti, mutta oliko taivaallista hänen elämänsä ennenkään?
Grace joutuu vankilaan. Vankilanvuosien kokemukset kasvattavat hänestä ulkoisesti voimakkaamman ihmisen, itsenäisen nuoren naisen. Vapauduttuaan hän menestyy työelämässä, ja rakkaus varakkaaseen lakifirman johtajaan tuo Gracen elämään onnea ja luottamusta tulevaisuuteen. Menneisyyden traumaattiset jäljet eivät silti katoa; ne ohjaavat kohtaloon, joka heittää rapaa Gracen kauniille kasvoille vielä vuosien kuluttua ja ajaa hänet harkitun murhan partaalle.

Aloituslause: "Urkumusiikin soinnut leijailivat ylös posliininsiniselle taivaalle."

Oma mielipide: Ennakkoluulot Steel:n kirjoja kohtaan on ollut suuret, mutta tämän luettuani ne hieman lieveni. Vaikka tässäkin oli ns. roskaromaanin aineksia, ne eivät haitanneet. Tarina oli mielenkiintoinen. Hyväksikäytetyn lapsen elämää kohti aikuisuuten, miten siinä voi sattua ja kuinka siitä voi selvitä. Kirja alkoi hyvin yksityiskohtaisesti, mutta loppua kohden aika meni vauhdilla ja hypähdeltiin vuosia eteenpäin. Kuitenkin elämän kohokohdat, jolloin tapahtui kerrottiin edelleen yksityiskohtaisesti. Mukavaa luettavaa, vaikka välillä kauhistutti, ihastutti ja vihastutti.

Tähteytys: * * * *

Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus

Keene Carolyn: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus
Julkaistu: 1997 s.114

Takakansi: Uusi tehtävä vie Neiti Etsivän Venetsiaan Falconen markiisin vieraaksi. Markiisin lasitehtaan korvaamaton lasinpuhaltaja Pietro Rinaldini on siepattu. Matkalla paula tutustuu ikäiseensä amerikkalaistyttöön Taraan, jonka isä puolestaan on kadonnut hämärissä olosuhteissa Venetsian öisillä kanaaleilla.
Paulaa odottaa markiisin vieraanvaraisuus ja komean italialaisnuorukaisen palvonta, mutta myös satumaisen kaupungin taideaarteiden varjossa kukoistava rikollisuus. Palazzo Falconessa vietetään riehakkaita naamiaisia, mutta ennen pitkää koittaa naamioiden riisumisen hetki...

Aloituslause: "Suihkukone kiisi himmennetyin valoin läpi keskiyön pimeyden Atlantin valtameren yläpuolella"

Oma mielipide: Vaikka juonellisesti nämä Neiti Etsivät ovat samanlaisia, saa ne aina samanlaisesti ihastumaan itseensä. Lukiessa näitä tulee miettineeksi, kuinka helposti Neiti Etsivä aina ystävystyy ihmisten kanssa ja kuinka monessa maassa hänellä oikein on ystäviä. Miten hän pystyy pitämään yllä näitä suhteita? Venetsian kummitus vie jälleen yhteen seikkailuun, joka kutkuu heti alusta alkaen. Miellyttävää lukemista ja nopeaa ennen kaikkea.

Tähteytys: * * * ½

Kirsi-Marja Niskanen- Vastaamatta jääneet puhelut

Niskanen Kirsi-Marja: Vastaamatta jääneet puhelut
Julkaistu: 2006 s.143

Takakansi: - Moi Atte, joko sä olet kuullut Hapasta? söde kysyy tukahtuneella äänellä.
- Mitä Hapa nyt on tehnyt? Lintsannut koulusta, karannut terveydenhoitajalta vai ryhtynyt kansanedustajaksi? mä avitin Södeä.
- Se oli eilen kolarissa. Se on kuollut.

Hapa oli ollut Järven kanssa autolla liikenteessä, ja nyt Järvi makasi sairaalassa jalat poikki. Poliisi epäilee, että tie oli liukas ja kuljettajalla liikaa vauhtia.

Atte ei voi millään uskoa, ettei Hapaa enää ole. Hapaa, joka oli kaikkien suosikki. Kuinka kaverin kuolemasta voi ikinä selvitä? Olisiko Hapa hengissä, jos Atte olisi lauantaina kesken kotibileiden vaivautunut vastaamaan kännykkään?

Helppoa ei ole Järvelläkään. Kun kaveri roudataan sairalasta pyörätuolissa, sillä on rikki muutakin kuin jalat. Mutta on eräs, jolla on Atteen ihmeellinen, lohduttava vaikutus. "Jätkän joka toinen puheenvuoro liittyy kyseiseen neiti-ihmiseen. Sä olet lätkääntynyt", Järvi paukauttaa.

Aloituslause: Mä kävelin jäähallin käytävällä.

Oma mielipide: Kirja on koskettava tarina nuorten ystävyydestä ja hyvän ystävän kuolemasta auto-onnetomuudessa. Lisäksi toinen hyvä ystävä loukkaantuu vakavasti. Kirjassa kerrotaan hyvin kuinka nuori kohtaa surun ja mitenkä siitä kukin pääsee ylitse. Sekä kuinka jokainen etsii syytä itsestään, jolla tilanne oltaisiin voitu välttää. Kertomus antaa lohtua sureville. Mukavaa luettavaa raskaasta aiheesta, jos näin voi sanoa.

Tähteytys: * * *

Sirpa Kontio-Nikama - Kahvipussin uusi elämä

Kontio-Nikama Sirpa: Kahvipussin uusi elämä
Julkaistu: 2007 s.96

Takakansi: Kahvipusseista kauniita käyttöesineitä
Laukkuja, esiliinoja, sisustustavaroita, rooliasuja lapsille... Kahvipussin uusi elämä näyttää, mihin kaikkeeen rakkaan kahvipakettimme pakkausmateriaalista on!

Kirjan kekseliäillä ohjeilla loihdit lapsille uljaan ritariasun, hauskan leikkiteltan tai kauniin merenneitopuvun. Esiliina, pöytätabletit ja silmälasikotelo tuovat iloa kotiin, ja tyylikkäässä olkalaukussa on kätevää kuljettaa tavaroita.

Selkeiden kaavapiirrosten ja vaihe vaiheelta etenevien ohjeiden ansiosta onnistut varmasti. Kirja sopii sekä aloittelijoille että käsitöitä pidempään harrastaneille.

Esineiden valmistanen kierrätetystä materiaalista säästää ympäristöä. Koe luomisen iloa ja tee ympäristöteko!

Oma mielipide: Tästä kirjasta saa mukavia ideoita askarteluun. Itse olen tehnyt punottuja koreja ja kasseja. Tosin kirjassa on samoja ohjeita, joita internetin haulla löytää.

Tähteytys: * * *

Jarkko Sipilä - Seinää vasten

Sipilä Jarkko: Seinää vasten
Julkaistu 2008 s.300

Takakansi: Ataripoliisi Suhinen astuu harmaalle vyöhykkeelle.
Asumaton talo Pohjois-Helsingissä, autotalllin lattialla tuntematon ruumis. Komisario Takamäen murharthmä saa käsiinäsä tapauksen, joka vaikuttaa ammattirikollisten keskinäiseltä välienselvittelyltä.
Takamäen luottopoliisi Suhonen soluttautuu alamaailmaan ja muuntautuu Suikkaseksi, aliakseksi, joka tunnetaan jo kulmakuppiloissa. Tämä Suikkanen on lahtelainen gangsteri, kouluja käymätön toiminnan mies, joka ei turhia kysele vaan ottaa vastaan keikan kuin keikan, kunhan tarpeeksi maksetaan. Työnantajana hämäräkeikoilla toimii kylmäverinen väkivaltarikollinen, 'Mörlö' Kylmäkoski, joka kamppailee perhevelvollisuuksien ja työvaatimusten ristipaineessa. Suhonen pääsee askel askelelta lähemmäs rikollisketjun ylintä porrasta, jopa niin lähelle, että silmukka kiristyy hänen omalla kaulallaan.

Aloituslause: "Suhonen istui valkoisella nahkasohvalla ja venytti selkäänsä taaksepäin.."

Oma mielipide: Tässähän oli dekkaria kerrakseen. Taisin koukuttua Sipilän kirjoihin. Komisario Takamäki seurueineen oli henkilöhahmoiltaan varsin aidon tuntuisia. Juoni kirjassa oli hyvin eteenpäin vievä ja piti lukijaa kiinni otteessaan. Sipilä osaa kertoa hyvin poliisivoimien käytössä olevista menetelmistä ja mielestäni se antaa kirjalle lisäpisteitä. Henkilöistä ei juuri kerrota taustoiltaan, mutta lukiessani huomaan olla niitä edes kaipaamatta. Oikein mukava lukukokemus.

Tähteytys: * * * *

Outi Pakkanen - Katso naamion taa

Outi Pakkanen: Katso naamion taa
Julkaistu:1987 s.239

Takakansi:  Leila Antelan elämä onjärjestyksessä, sen takaavat upea koti Eirassa,lukuisat luottokortit ja ennenkaikkea turvallinen aviomies. Äkkiä kaikki muuttuu. Keskellä jouluruuhkaa Leila näkee miehen kasvot menneisyydestä. Kun samamies näyttäytyy Anteloidenvastapäätä olevassahuoneistossa kuin aikoisi asettua siihen taloksi, alkaa Leilan hyvin suunnigeltu tulevaisuus huojua.

Joulupöytään istutaan kuitenkin entiseen tapaan, hopeat ja kristallit kimaltelevat ja isäntä kohottaa hyväntuulisena maljansa joululle. Joulupukin onmäärä saapua tasan kuusi niin kuin aina ennenkin. Mutta ovikello soikinaikaisemmin.... Ja ennen puoltayötä on talossa käynyt jo kaksi joulupukkia -ja poliisi.

Aloituslause; "Se sortuu!...."

Oma mielipide; Olen kuullut paljon hyvääkin tästä kirjailijasta sekä huonoa. Tämä kirja ei ehkä näin omalla kesälomalla ole talvimaisemoinnin vuoksi kovin mukavaa luettavaa, mutta viilensi tunteita näin loppukesästä ajatellen räntäsadetta. Kertomus on menevä ja pitää otteessaan. Kevyttä ja mukavaa luettavaa. Murhaajakaan ei paljastunut liian aikaisin ja pysyi hyvin salassa. Sisar alkoi ärsyttämään jossain vaiheessa. Jussi ihastutti ja Mervi on vallan mainio serkku. Mainiota, aion lukea muitakin Pakkasen kirjoja.

Tähteytys; * * * 1/2

Virve Sammalkorpi - Sinkkuleikki

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Julkaistu: 2000 s.199

Etukannen "lirpake"; Päivi Heikkinen-Huotari on kuin kuka tahansa meistä: keskimittainen, mukavasti toimeentuleva nuori nainen. Hänellä on tavallinen mukava aviomies Ville ja mukava kissa ja mukava koti Fleminginkadulla Helsingissä.

Mikä sitten saa Päivin pakkaamaan kassinsa ja muuttamaan pieneen yksiöön kaupungin toiselle laidalle? Menopaikkojen vaihtuessa ja yksinäisyyden silti vaaniessa kulman takana Päivi joutuu miettimään asioita uudelta kannalta. Mitä onni on? Mitä itsenäisyys? Mitä rakkaus toiseen ihmiseen? Kenen kanssa hänen on hyvä olla? Villenkö, joka odottaa häntä kiltisti kotona? Vai kaikkien niiden muiden kiehtovien miesten kanssa, joita hän itsenäisyyttään hakiessaan tapaa?

Takakansi; Riipaiseva kertomus onnesta ja onnen etsimisestä ja siitä kuinka sitoutua rakastamaansa ihmiseen itsenäisyyttään menettämättä.

Suomen markkinoiden ensimmäinen vastaus Bridgetille. Kolmekymppinen nainen eroaa miehestään ja palaa sinkkuuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen - kymmenen vuotta vanhempana. - Helsingin sanomat / NYT liite.

Aidon oloinen kertomus naisesta, joka kyllästyy tuttuun ja turvalliseen mutta yllätyksettömään aviomieheensä. - Me naiset

Alas koko ideaali ydinperheestä elämää suurempana aarteena sateenkaaren päässä. Sinkut tulevat. -Suomen kuvalehti

Ammattitaitoisesti kirjoitettu viihderomaani, joka etenee vauhdikkaasti, hauskasti eikä siitä liioin puutu itseironiaakaan. myös kielellisesti Sinkkuleikki on huolellista työtä. -Helsingin sanomat

Sammalkorven vahvuus on sujuvaa. -Ilta-Sanomat

Aloituslause: "Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä."

Oma mielipide: Kyllähän tämä herättää tunteita asioista suuntaan jos toiseen. Päivi hakee itseään tässä, varmasti samalla tavalla kuin moni muukin nainen. Pitkä parisuhde, joka aloitettu nuorena ja alkaa tuntumaan, että onko sitä elämää nähnytkään. Miehiä tulee ja menee, ystävät alkavat sinkkuiltuaan vakiintumaan. Tuttu kuvio. Juonellisesti hyvä ja menevä kirja. Yllätyksiäkin sattuu. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että tarina jumahtaa paikalleen. Ihan mukava kesälukeminen kuitenkin, joka viihdyttää lukijaansa.

Tähteytys: * * * ½

Ethel S.Truner - Sisarusten varttuessa

Ethel S. Turner: Sisarusten varttuessa
Julkaistu 1975 s.169

Takakansi: Kirja on jatkoa teokselle "Seitsemän sisarusta", jonka tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Nellistä on kasvanut pieni kaunotar, Pallero on muuttunut Poppetiksi, ja hänen entinen nimensä on periytynyt uudelle tulokkaalle. John puolestään on nyt 13-vuotias, kömpelö ja hontelo poika jonka olemuksesta näkee, että hän on sotatilassa koko maailman kanssa. John on perheelle suurimman järkytyksen tuottaakin: hän karkaa kotoaan epäilyttävissä olosuhteissa. Ja kun vanhemmat lähtevät Intian-matkalle, joutuu velvollisuudentuntoinen, lempeä Meg ottamaan vastuulleen koko vilkkaan sisarusparven. Tänä aikana ehtii paljon tapahtua - siitä pitää kukin sisaruksista huolen.
Yhtä elävästi ja riemukkaasti kuvattua perhettä kuin Woolcotit ovat, tapaa klassisessaa nuortenkirjallisuudessakin vain harvoin. Se on antanut aiheen myös tv-filmiin, joka on esitetty meilläkin.

Aloituslause: "Hyrskynmyrskyssä oli tunnelma hieman kireä."

Oma mielipide: Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto-sarjaan. En ole lukenut aiempaa kirjaa, jonka jatko-osa tämä kirja oli. Se ei kuitenkaan paljon haitannut, etteikö tarinaan olisi päässyt mukaan. Meg on huolehtivainen isosisko, johon itsekin oli helppo samaistua, tosin ilman kuutta pienempää sisarusta. Mutta havaitsin samanlaisia piirteitä Meg:ssä ja Nell:stä verratessani omaan sisarussuhteeseen. Kirjassa kerrotaan hyvin havainnollisesti tapahtumia ja ilon sekä surun tunnettakin saatiin aidosti esille niin, että lukijakin saattaa eläytyä. Ihan mukava nuorten kirja.

Tähteytys: * * *

Jordan Raditskov - Me varpusenpojat

Jordan Raditskov: Me varpusenpojat
Julkaistu:1975 s.118

Takakansi: Ihmiset luulevat että kaikki varpuset ovat samanlaisia. Eisinnepäinkään. Esimerkiksi takapakkia osaa lentää vain Trrikkä. Viheltelevä Jalankulkija puolestaan liikkuu aina jalkaisin, se on sillä periaate. Piukku säveltää ja jakaa nimikirjoituksia. Haisulilla on tuhat kolmesataa sinistä rusettia ja ransakalainen kuvalehti.

Varpuset ovat opinhaluista väkeä. Eräänä talvena ne valtaavat koulun. Silloin lapset saavat värjötellä puiden oksilla. Kukas käski ampua ritsoilla. Keväällä varpuset pääsevät luokalta, mutta lapset saavat nelosia. Varpuset tekevät ulkonmaanmatkankin. Ne jopa varustautuvat lentämään kuuhun.

Bulgarialainen Jordan Raditskov (s.1929) on maansa huomattavimpia nykykirjailijoita. Viehättävässä lastenkirjassaan hän kertoo tarinoita varpusista, niiden toimekkaista puuhista, iloista ja kaipauksesta.

Aloituslause: "Kaikki tukevat maailmaan jollain tavalla."

Oma mielipide: Tämä kirja kuuluu leija-sarjaan ja se on sarjan 32. kirja. Tarina oli herttainen ja omalla tavalla mahdottoman viihdyttävä. Kuitenkaan kirja ei saanut minua mitenkään mukaansa ja joissakin kohtiin suorastaan laittoi ärsyttämään. Arvon herra oli varsinainen arvon herra, joka arvon herroitteli kaikkea. Hän oli ehkä suosikki varpusistani tässä kertomuksessa. Lapsille kirja on varmasti mielyttävämpi.

Tähteytys: * *

Jostein Gaarder - Enkelimysteerio

Gaarder Jostein: Enkelimysteerio
Julkaistu: 2000 s.173

Takakansi: Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Juuri nyt Cecilie oli niin sairas, että joulukin oli kuin kourallinen hiekkaa, joka valui sormien välistä hänen nukkuessaan tai ollessaan puolittain hereillä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.

Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat: enkeli nimeltään Ariel. Enkeli alkaa vierailla tytön luona harva se yö, ja he käyvät keskusteluja niin filosofisista kuin arkisimmistakin kysymyksistä. Cecilie yrittää saada enkelin paljastamaan taivaallisia salaisuuksia, mutta Ariel onkin kiinnostuneempi siitä miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu kasvaa, miltä tuntuu syödä ruokaa, palella tai nähdä kauniita unia. He oppivat toisiltaan niin paljon uutta, että on kuin vtaivaan ja maan välille olisi muodostunut säie.

Enkelimysteerio on syvältä koskettava, kaunis ja lohdullinen kirja. Se on käännetty 23:lle kielelle.

Aloituslause: "He olivat jättäneet oven auki käytävään..."

Oma mielipide: Jo takakansi herätteli omaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja on aiheeltaan ehkä raskaskin ja herättelee omia tuntemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä elämästä, miksi olemme täällä, mitä me olemme ja miten meille itsestään selvät asiat oikeastaan ovatkaan? Tässä kirjassa käsitellään kuolemaa hyvin ja antaa toivoa elämän viimeisiin päiviin. Itku tätä kirjaa lukiessa on herkässä. Uskonto nousee myös tässä kirjassa esille, Jumala ja Hänen luomansa mietyttää kovasti Cecilietä.
Olihan tämä lukukokemus, josta olen tyytyväinen. Elämä on ihanaa ja sai ajattelemaan, että joskus kannattaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Tähteytys: * * * *

Leena Lehtolainen - Rivo Satakieli

Lehtolainen Leena: Rivo Satakieli
Julkaistu:2005 s.346

Takakansi: Jorvin sairaalaan tuodaan pahasti viillelty vähäpukeinen nainen. Maria Kallion epäilykset kytköksestä maksullisen seksin maailmaan heräävät kunnolla seuraavana päivänä, kun tunnettu prostituoitu murhataan suorassa televisiolähetyksessä.

Julkkisprostituoitu Lulu Nightingale on tarjonnut seksipalveluja Rivo Satakieli - studiossaan, jonka asiakkaisiin lukeutuu myös yhteiskunnan nokkahenkilöitä. Murhatun prostituoidun ovat tavanneet hämärissä merkeissä myös vaikutusvaltainen televisiojuontaja Ilari Länsimies ja KRP:n komisario Lasse Nordström.

Maria Kallion ja hänen alaistensa tutkimuksia haittaa reviiritaistelu keskusrikospoliisin alamaailmaoperaation kanssa. Kaiken lisäksi henkirikoksia tulee lisää. Maria Kallion elämää ei tee helpommaksi myöskään se että hänen aviomiehensä Antti viihtyy niin hyvin työpaikallaan Vaasassa.

Leena Lehtolaisen Rivo Satakieli on vastustamattomasti mukaansa imaiseva jännityskertomus ajankohtaisista ja poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä. Se on myös dramaattinen ja uskalias tarina ihmisen yöpuolesta ja maksullisen seksin maailmasta, jossa Maria Kalliokin joutuu elämänsä pinteeseen.

Aloituslause: " Nainen seisoi tien varrella. "

Oma mielipide: Ensimmäinen Lehtolaisen kirja Maria Kallio-sarjasta, jonka olen lukenut. Minulla on ollut, jotain näitä Kallioita kohtaan. Kuitenkin kirjan henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat aidoilta ja eläväisiltä, joten tarinaan olikin helppo soluttautua mukaan. Vaikka aihe on raskas ja kantaa ottava, saa lukija päättää itse mitä mieltä prostituutiosta on. Kirjassa tuodaan esille erilaisia mietteitä aiheesta. Mielestäni kirja oli hyvä luettava.

Tähteytys:  * * * *

Anna-Liisa Haakana - Ykä Yksinäinen

Haakana Anna-Liisa: Ykä Yksinäinen
Julkaistu 1980 s.147

Takakansi: Ykä on 15 ja yksinäinen. Hän asuu Lapin syrjäkylällä, missä luonto on lähellä mutta ikätoverit kaukana. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Ja silti Ykän kasvun ja kehityksen vuotena tapahtuu paljonkin. Tärkeintä on tutustuminen yksijalkaiseen poikaan, jonka ajatusmaailma vastaa Ykän omaa, ja jonka ongelmat ovat monin verroin vaikeammat kuin Ykän. Tärkeältä tuntuu myös kokea elämisen riemua porometsällä, tanssipaikalla ja tovereiden kesken eräretkellä. Ensirakkauskin alkaa orastaa Ykän yhä valoisammaksi kääntyvässä mielessä.
Anna-Liisa Haakana sai tästä kirjasta Valtion kirjallisuuspalkinnon 1981.

Aloituslause: "Mie olen Ykä, ikä viisitoista ja elossa, vaikka ihmisiä kuolee joka puolella.."

Oma mielipide: Kirja oli aika raskaskin aiheeltaan. Ykä kohtasi ja mietti yksinäisyyttä, kuolemaa ja aikuiseksi kasvamista. Toisaalta hän vietti aikaa ystävien kanssa, koki uusia asioita ja sai varmuutta omaan itseensä. Kirja kuvaa nuoren elämää, sen kaikkine myllytyksineen sekä luonnon kauneutta ja sen vaalimista. Haasteellista kirjassa oli murresanoin kirjoitettu teksti. Ihan mielekäs kirja luettavaksi.

Tähteytys: * * *  ½

Tuuli Rannikko - Surmakierre

Tuuli Rannikko: Surmakierre
Julkaistu: 2007 s. 248

Takakansi: Selittämättömät yövartijoiden teloitusmurhat vavisuttavat kylmäverisyydellään. Kolme murhaa, kolme identtistä toimintamallia. Nuori opiskelijapoika, keski-ikäinen perheenisä ja naisvartija surmataan yön hiljaisina tunteina.
Samaa kaavaa noudattavat verityöt Helsingin Ruoholahdessa, Lontoossa ja Tukholmassa järkyttävät ison tietoturvayhtiön työntekijöitä ja suurta yleisöä. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää johtolankoja.
Jenni joutuu selvittämään Tekacorpin riskejä ja pohtii samalla, nivoutuvatko yövartijoiden murhat yhtiön toimintaan. monet seikat surmatöiden tiimoilla viittaavat vahvasti tähän. Yritysjohdon keskenäiset suhteet paljastuvat kireiksi, salaisuuksia urkitaan ja toisia peitellään.
Kuka on salaperäinen hahmo, joka vilahtaa niin Lontoossa järjestetyissä sijoittajatilaisuudessa kuin muissakin yhteyksissä? Mies, joka vaihtaa nimeä ja maata.
Jenni Talven ja Kalle Viiman vastaperustettu yhtiö tutkii Tekacorpin lähipiiriä, yövartijat ovat olleet ulkopuolisen yhtiön palkkalistoilla. Löytyisikö ratkaisu sieltä? Tapahtumat kehittyvät vauhdilla, ja kaikki näyttää vievän murhapyörteeseen, jolla ei ole loppua. Salaisuuksien verho avautuu lopulta Jennille Suomen salomailla.

Aloituslause: "Tammikuun yö Ruokolahdessa Helsingin Länsisatamassa oli hiljainen.."

Oma mielipide: En osaa laskea, kuinka monta kertaa aloitin tämänkin kirjan alusta. Juonellisestihan tämä myötäilee lähes identtisesti kaikkia murhamysteereitä. Kuitenkaan tämä kirja ei saanut minua mukaansa juoneen ei millään tavalla ja unikirjana toimi mainiosti. Jenni on viehättä hahmo ja kokenut kovia entisenä poliisina niin työnpuolesta kuin yksityiselämässäänkin. Kirjan muut hahmot eivät juuri antaneet väriä tarinaan. Fiilis, tulipahan luettua.

Tähteytys: * *

Anne Holt - Vereen Kirjoitettu

Holt Anne - Vereen kirjoitettu
Alkuteos: Salige er de som tørster
Julkaistu: 1994 s.217

Takakansi: Oslon kaupunki tuskailee lämpöaallon kurimuksessa, ja poliisi elää vuoden painajaismaisinta kuukautta. Kaupungin laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Pian verilöylyn jälkiä alkaa löytyä muualtakin. Kun nuori lääketieteen opiskelija raiskataan brutaalisti, ylikonstaapeli Hanne Wilhelmsen alkaa tosissaan kietoa johtolankoja yhteen. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille…

Aloituslause: "Aamu ei ollut vielä valjennut."

Omamielipide: Jälleen uusi tuttavuus kirjailijoista. Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen ja hyvinkin koukuttava. Mutta... Mutta jotenkin kirjoittajan tyyli kirjoittaa ei napannut. Hyvinkin pitkäveteisesti alkoi ja lopussa alkoi sitten tapahtua nopeamminkin ja selviämään yhtäkkiä asioita. Kirjan juonta ja selkeyttä ehkä sekoitti myös tarinan henkilöiden välillä hyppeleminen. Aina ei tiennyt kenessä nyt ollaan. Toki tähän saattaa vaikuttaa myös se, että luin tätä iltalukemisena. Kuitenkin ihan luettava kirja. Itse en tätä kuitenkaan ottaisi matkalukemiseksi esimerkiksi.

Tähteytys: * * ½

Rönnbacka Christian - Operaatio Troijalainen

Christian Rönnbacka - Operaatio troijalainen
Julkaistu: 2012 s.349

Takakansi: Kesäkuu. Poliisi tarkkailee kansainvälistä järjestäytynyttää rikollisliigaa ja saa tiedon mittavasta huumelastista, joka on saapumassa Suomeen. Onnistuakseen välittämään huumeet ostajille rikollisjärjestön täytyy löytää lastilleen varma kätkö ja luotettava kätkijä. Poliisi päättää turvautua äärimmäiseen keinoon ja käynnistää peitetoimintaoperaation. Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto saa käyttöönsä valehenkilöllisyyden ja ryhtyy tehtävään, jossa yksikin väärä ratkaisu on liikaa. Pohjalaismies tietää, millaiseen vaaraan joutuu soluttautuessaan rikollisten sekätyöläisten joukkoon, jossa kosto on verenpunainen ja petturi päättyy tatuoinniksi tappajansa iholle.

Operaatio troijalainen aloittaa rähinällä ANtti Hautalehdosta kertovan sarjan. Viaton ei ole kukaan, kunnes toisin todistetaan.

Aloituslause: 31. toukokuuta. Porvoolaisen tanssikoulun salissa alkoi hämärtyä.

Oma mielipide: Ohho! Harvoin kohtaa esikoisteosta, joka pitää näin hyvin lukijansa mukana tarinassa. Tämä kirja tuotti niin ihastusta kuin ahdistustakin. Antti on hyvin herttainen henkilö ja hänestä on tehty mielenkiintoinen. Tästä tarinasta ei todellakaan puutu vauhtia. Sitä riitti ihan alusta loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän kirjailijaan. Itse tahdon lukea jatkoa tästä.

Tähteytys: * * * * *