Pratechett Terry - Pienet jumalat

Terry Pratechett: Pienet jumalat
Julkaistu: 1992 Karisto  s. 314

Takakansi: Kiekkomaailma on paikka, missä mukaville ihmisille tapahtuu merkillisiä asioita. Otetaan nyt vaikka melonipellollaan puuhasteleva Brutha, jonka luo ilmestyy jumala - hyvin pieni tosin, mutta jumala yhtkä kaikki. Ja kova komentamaan.

Lähes lukutaidoton Brutha pääsee Om-jumalan matkassa paikkaan, joka kovasti muistuttaa antiikin Kreikkaa. Vierailunsa aikana Brutha tutustuu filosofiaan, kirjallisuuteen ja muihin mullistaviin asioihin. Omnian pappisvaltio on kuitenkin riidoissa vapaamielisemmän naapurivaltio Efeben kanssa, ja asioita ratkotaan tulella ja miekalla. Tietysti Brutha sotkeutuu kiistaan mukaan.

Lukunäyte: "Brutha katsoi karttoja täynnä olevaa kääröä ja sulki silmänsä. Karttapiirroksen rosoreunainen hahmo piirtyi hetken ajaksi jhänen silmäluomiensa sisäpinnalle ja sitten hän tunsi sen asettuvan mieleensä. Seuraavassa oli piirroksia kasveista ja paljon kirjoitusta. Seuraavassa pelkkää kirjoitusta. Seuraavassa kolmioita ja muita juttuja. Ne asettuivat hänen muistiinsa."

Oma mielipide: Tarina oli kaiken kaikkiaan hyvinkin yksinkertainen, mutta vaikutukset pikku jumalan olemassa oloon ja sivulla tapahtuvat asiat saivat miettimään maailmaa ja ihmiskuntaa. Usko, miten jokainen ihminen voi sen erilailla käsittää ja toteuttaa. Oikein miellyttävä ja mukaansa ampaiseva tarina pikku jumalasta.

Tähteytys: * * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja taikashow

Jokinen Seppo; Koskinen ja taikashow
Julkaistu: Karisto 1999 s. 379

Takakansi: Seppo Jokisen neljäs rikosromaani vie komisario Koskisen tukalampaan tilasnteeseen kuin koskaan ennen. Perhe-elämä on menossa täysin karille, eikä työkään tunnu maistuvan entisellä tavalla. Kaiken kurjuuden keskellä eräs selvinnyt itsemurhatapaus alkaa kiehtoa Koskista salaperäisellä tavalla. Showtaikurin avustaja on jättäytynyt junan alle, eikä naisen outo itsemurhakirje tunnu sopivan tapahtuman kuvaan. Kun Koskinen tapaa taikurin sattumalta, hän alkaa perehtyä tämän maagiseen maailmaan - eikä vähiten taikurin uuden avustajan lumoamana. Pian hän huomaa tutkivan rikosta, joka liittyy aivan läheisesti hänen omaan elämäänsä.

Aloitusnäyte: "Koskinen laski kirjeen pöydälle. Hänellä on epämääräinen, mielen pohjukoita nävertävä tunne, että kirje tulisi teettämään vielä töitä, eikä sen sisältö jättäisi häntä helpolla rauhaan."

Oma mielipide: Kirjassa eletään varmasti tänä päivänäkin tuttuakin tutumassa yt-neuvottelujen ja säästöjen puitteissa. Tampereen poliisivoimissa pakkolomautuksia ja näin ollen Koskinen itse aloittaa ensimmäisenä lomalle jäävänä. Mutkien kautta hän pääsee avustamaan Turun poliiseja rikoksen selvittelyissä. Myös pientä ihastumista Koskinen tuntee, kun kotona ei Raijan kanssa mene ihan parhaimmalla tavalla. Kyllähän tämäkin tarina lukijan vei mennessään.

Tähteytys: * * * *

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Julkaistu:1999 (1937) s. 215

Takakansi: Idän pikajuna, joka jyskyttää halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset tukkivat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemnhijlaista. "Hermoni ovat varmaan epäkunnossa", mutisee Hercules Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Amerikkalainen miljonääri Ratchett lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy tauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan...

Aloituslause: "Kello oli viisi eräänä talviaamuna Syyriassa."

Oma mielipide: Taattua Christietä. Poirot on ihastuttava Belgialainen yksityisetsivä, joka lumoaa lukijan kiekura viiksillään ja rikosten selvittämistaidoillaan, johon ei kaikki pysty. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin saaden lukijansa mukaan matkalle, jossa pystyy itsekin pohtimaan murhaajaa. Kuitenkaan tämä ei selviä, kuin vasta kirjan viime sivuilla. Tv:stäkin tuttu tarina.

Tähteytys: * * * *

Riikka Pulkkinen - Raja

Pulkkinen Riikka; Raja
Julkaistu: 2006  s.399

Takakansi: (Tässä tapauksessa kirjan etukannen lieve)
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toiiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä?
Pulkkisen tarkkanäköinen romaani kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.

Aloituslause: "Anja Sinä päivänä, jona Anja Aropalo oli päättänyt kuolla, ilma oli makeaa ja tiheää kuin sokeriseitti."

Oma mielipide: Esikoisromaani Pulkkiselta. Kirjan alku on kankeaa, enkä meinannut saada luetuksi. Kuitenkin alkua kahlatessani eteenpäin tarina sai siivet ja lähti kulkemaan paremmin läpi. Raskaistakin aiheista Pulkkinen uskaltaa kertoa kirjassa. Kirjan neljä kertojaa kertoo omaa näkemystään, haaveita ja toiveita, omaa elämää. Vaikka tarinassa on kertojia, tämä ei kuitenkaan tässä kirjassa minua haitannut. Vaan tarinat soluttautuivat toisiinsa miellyttäväksi luettavaksi. Lukiessa tarina herättelee lukijaansa miettimään kertojien elämää ja vaihtoehtoja.

Tähteytys: * * * *

Alexander McCall Smith - Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

McCall Smith ALexander: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Julkaistu:2007 s.253

Takakansi: Mma Ramotswen harmiksi Gaboroneen on ilmaantunut kilpaileva etsivätoimisto, joka mainostaa itseään lauseella "Uskokaa tutkimukset MIEHELLE!" Naisten etsivätoimisto nro 1:llä riittää kuitenkin vielä asiakkaita.Toimiston sihteeri Mma Makutsi puolestaan keksii, miten voi lievittää rahapulaansa ja hyödyntää poikkeuksellisen hyvää päästötodistustaan Botswanan sihteeri-opistosta, ja perustaa konekirjoituskoulun miehille.

Aloituslause: "Minun täytyy muistaa, Mma Ramotswe ajatteli, kuinka onnekas olen elämässäni ollut; olen ollut sitä aina, mutta etenkin nyt, kun istun taloni kuistilla Zebra Driven varrella ja katselen ylös Botswanan taivaalle, joka on niin tyhjä, että sininenkin näytää lähes valkoiselta."

Oma mielipide: Aijaij! Tämä tarina senkun vain jatkuu hyvänä. En tahdo saada loppua tälle Mma Ramotswen innostukselle. Mma Makutsinkin rooli nousi kirjassa mukavasti esille. Kirjan henki on samanlainen kuin edeltäjillään. Lämmin, hyvää tahtova, eikä näistä voi tulla huonolle tuulelle.

Tähteytys: * * * *

McCall Smith Alexander - Siveysoppia kauniille tytöille

Alexander McCall Smith; Siveysoppia kauniille tytöille
Julkaistu: 2005  s. 285

Takakansi: Naisten etsivätoimisto nro 1:n topakka ja oikeamielinen johtajatar Mma Ramotswe päättää siirtää toimistonsa sulhasensa herra Matekonin autokorjaamon yhteyteen.
Kun herra Matekoni sairastuu vakavasti, Mma Makutsi, etsivätoimiston sihteeri ja apulaissalapoliisi, saa tilaisuuden näyttää olevansa pätevä myös autokorjaamon johtajana.
Etsivätoimistoa työllistävät mm. poliitikko, joka epäilee veljensä vaimon yrittävän myrkyttää tämän, ja kysymys kauneuskilpailuun osallistuvien tyttöjen moraalista

Aloituslause: Mma Ramotswe, jonka isä oli edesmennyt Obed Ramotswe, kotoisin Mochudin kaupungista Gaboronen lähistöltä Botswanan tasavallasta Afrikasta, ja J.L.B. Matekoni, jonka isä oli edesmennyt Pumphamilitse Matekoni, talonpoika ja sittemin Rautatielaitoksen pääkonttorin vahtimestari, kotoisin Tlokwengista, olivat julistaneet kihlauksensa.

Oma mielipide: Kirja on edellisten kahden ensimmäisen osan kaltainen. Mma Makutsi näytti tosiaan, mitä kiltin ja rauhallisen sihteerin kuoren alta löytyy. Kuinka hän yksinkin osaa olla apulaisetsivä ja tehdä omia päätöksiään. Tarinassa paneudutaan myös nykypäivien lisääntyvään sairauteen masennukseen. Orpokodin johtajatarkin kyselee Mma Ramotswen apua erään ongelmalapsen kanssa, josta tuli mielikuva "missä nyt on Torey Hayden!"

Tähteytys: * * * *

McCall Smith Alexander - Kirahvin kyyneleet

 Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet

Julkaistu:2004 s.300

Takakansi: Rehevän elämäniloinen Mma Ramotswe selvittää jälleen pulmia pettämättömän ihmistuntemuksensa, rooibos-teen ja sihteerinsä Mma Makutsin avulla. 

Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovainoa epäillään syrjähypystä eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa- Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen, viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen.

Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gaboronen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J.L.B. Matekonin, kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella.

Aloituslause: "J.L.B. Matekonin, Tlokweng Road Speedy Motorsin omistajan, oli vaikea uskoa, että Mma Ramotswe, Naistenetsivätoimisto nro 1:n kuuluisa ja menestynyt perustaja, oli suostunut menemään naimisiin hänen kanssaan."

Oma mielipide: Kirja jatkuu siitä mihin ensimmäisessä jäätiin. Tarinassa kerrataan myös mitä hahmoille on tapahtunut ensimmäisen osan aikana. Kuitenkin eteenpäinkin tarinassa päästiin ja tapahtumaa riittää. Niin yksityiselämässä tapahtuvien muutosten, kuin muiden apua pyytävien ihmisten mysteerien ratkomisessa. Tarina kulkee soljuvasti eteenpäin ja saa lukijan mukaan. Elämänmyönteinen ja maalaisjärkeä huokuva kirja. Sarjan kirjoja on odottamassa hyllyssä lisää, joten enköhän siirry näiden kimppuun niin pitkälle, kun voi järjestyksessä lukea.

Tähteytys: * * * *

Vuokko Niskanen - Hiekkalan lapset

Vuokko Niskanen; Hiekkalan Lapset
Julkaistu: 1978 s.64

Etulirpake: Tämä romaani kertoo Hiekkalan lasten elämästä muutama vuosikymmen sitten. Hiekkalan lapset asuivat puutaloissa, joissa oli kuistit ja pieniruutuiset ikkunat ja joiden pihat olivat kesäisin kukkia tulvillaan. Ympäristö tarjosi mahdollisuudet moniin jännittäviin leikkeihin; mentiin kuurupiilosta, leikittiin lentokonekivillä ja talvisin järjestettiin suuret hiihtokilpailut. Ja kun pimeinä syysiltoina katseltiin tulta uuninluukun pyöreistä rei'istä tuli aina mieleen seikkailuja ja satuja...

Aloituslause: "Hiek-ka-las-sa a-sui i-han ta-val-li-si-a lap-si-a."

Oma mielipide: Aluksi tavattuna ja isoilla kirjaisinkoolla varustettu kirja, joka etenee pienempään kirjaisinkokoon ja pidempiin tekstipätkiin. Herttainen tarina. Sopii hienosti juuri lukemaan oppineille.

Tähteytys: * * *

Danielle Steel - Torjuttu totuus

Steel Danielle: Torjuttu totuus
Julkaistu: 1997 s.359

Takakansi: Kuvankaunis Grace Adams on 17-vuotias kun hän ampuu isänsä. Aivan, ampuu isänsä, kotikaupungin arvostetuimman juristin John Adamsin, kun tämä raiskaa hänet raa’asti äidin hautajaisten jälkeen. Siitä alkaa Gracen julkinen helvetti, mutta oliko taivaallista hänen elämänsä ennenkään?
Grace joutuu vankilaan. Vankilanvuosien kokemukset kasvattavat hänestä ulkoisesti voimakkaamman ihmisen, itsenäisen nuoren naisen. Vapauduttuaan hän menestyy työelämässä, ja rakkaus varakkaaseen lakifirman johtajaan tuo Gracen elämään onnea ja luottamusta tulevaisuuteen. Menneisyyden traumaattiset jäljet eivät silti katoa; ne ohjaavat kohtaloon, joka heittää rapaa Gracen kauniille kasvoille vielä vuosien kuluttua ja ajaa hänet harkitun murhan partaalle.

Aloituslause: "Urkumusiikin soinnut leijailivat ylös posliininsiniselle taivaalle."

Oma mielipide: Ennakkoluulot Steel:n kirjoja kohtaan on ollut suuret, mutta tämän luettuani ne hieman lieveni. Vaikka tässäkin oli ns. roskaromaanin aineksia, ne eivät haitanneet. Tarina oli mielenkiintoinen. Hyväksikäytetyn lapsen elämää kohti aikuisuuten, miten siinä voi sattua ja kuinka siitä voi selvitä. Kirja alkoi hyvin yksityiskohtaisesti, mutta loppua kohden aika meni vauhdilla ja hypähdeltiin vuosia eteenpäin. Kuitenkin elämän kohokohdat, jolloin tapahtui kerrottiin edelleen yksityiskohtaisesti. Mukavaa luettavaa, vaikka välillä kauhistutti, ihastutti ja vihastutti.

Tähteytys: * * * *

Jarkko Sipilä - Seinää vasten

Sipilä Jarkko: Seinää vasten
Julkaistu 2008 s.300

Takakansi: Ataripoliisi Suhinen astuu harmaalle vyöhykkeelle.
Asumaton talo Pohjois-Helsingissä, autotalllin lattialla tuntematon ruumis. Komisario Takamäen murharthmä saa käsiinäsä tapauksen, joka vaikuttaa ammattirikollisten keskinäiseltä välienselvittelyltä.
Takamäen luottopoliisi Suhonen soluttautuu alamaailmaan ja muuntautuu Suikkaseksi, aliakseksi, joka tunnetaan jo kulmakuppiloissa. Tämä Suikkanen on lahtelainen gangsteri, kouluja käymätön toiminnan mies, joka ei turhia kysele vaan ottaa vastaan keikan kuin keikan, kunhan tarpeeksi maksetaan. Työnantajana hämäräkeikoilla toimii kylmäverinen väkivaltarikollinen, 'Mörlö' Kylmäkoski, joka kamppailee perhevelvollisuuksien ja työvaatimusten ristipaineessa. Suhonen pääsee askel askelelta lähemmäs rikollisketjun ylintä porrasta, jopa niin lähelle, että silmukka kiristyy hänen omalla kaulallaan.

Aloituslause: "Suhonen istui valkoisella nahkasohvalla ja venytti selkäänsä taaksepäin.."

Oma mielipide: Tässähän oli dekkaria kerrakseen. Taisin koukuttua Sipilän kirjoihin. Komisario Takamäki seurueineen oli henkilöhahmoiltaan varsin aidon tuntuisia. Juoni kirjassa oli hyvin eteenpäin vievä ja piti lukijaa kiinni otteessaan. Sipilä osaa kertoa hyvin poliisivoimien käytössä olevista menetelmistä ja mielestäni se antaa kirjalle lisäpisteitä. Henkilöistä ei juuri kerrota taustoiltaan, mutta lukiessani huomaan olla niitä edes kaipaamatta. Oikein mukava lukukokemus.

Tähteytys: * * * *

Jostein Gaarder - Enkelimysteerio

Gaarder Jostein: Enkelimysteerio
Julkaistu: 2000 s.173

Takakansi: Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Juuri nyt Cecilie oli niin sairas, että joulukin oli kuin kourallinen hiekkaa, joka valui sormien välistä hänen nukkuessaan tai ollessaan puolittain hereillä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.

Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat: enkeli nimeltään Ariel. Enkeli alkaa vierailla tytön luona harva se yö, ja he käyvät keskusteluja niin filosofisista kuin arkisimmistakin kysymyksistä. Cecilie yrittää saada enkelin paljastamaan taivaallisia salaisuuksia, mutta Ariel onkin kiinnostuneempi siitä miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu kasvaa, miltä tuntuu syödä ruokaa, palella tai nähdä kauniita unia. He oppivat toisiltaan niin paljon uutta, että on kuin vtaivaan ja maan välille olisi muodostunut säie.

Enkelimysteerio on syvältä koskettava, kaunis ja lohdullinen kirja. Se on käännetty 23:lle kielelle.

Aloituslause: "He olivat jättäneet oven auki käytävään..."

Oma mielipide: Jo takakansi herätteli omaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja on aiheeltaan ehkä raskaskin ja herättelee omia tuntemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä elämästä, miksi olemme täällä, mitä me olemme ja miten meille itsestään selvät asiat oikeastaan ovatkaan? Tässä kirjassa käsitellään kuolemaa hyvin ja antaa toivoa elämän viimeisiin päiviin. Itku tätä kirjaa lukiessa on herkässä. Uskonto nousee myös tässä kirjassa esille, Jumala ja Hänen luomansa mietyttää kovasti Cecilietä.
Olihan tämä lukukokemus, josta olen tyytyväinen. Elämä on ihanaa ja sai ajattelemaan, että joskus kannattaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Tähteytys: * * * *

Leena Lehtolainen - Rivo Satakieli

Lehtolainen Leena: Rivo Satakieli
Julkaistu:2005 s.346

Takakansi: Jorvin sairaalaan tuodaan pahasti viillelty vähäpukeinen nainen. Maria Kallion epäilykset kytköksestä maksullisen seksin maailmaan heräävät kunnolla seuraavana päivänä, kun tunnettu prostituoitu murhataan suorassa televisiolähetyksessä.

Julkkisprostituoitu Lulu Nightingale on tarjonnut seksipalveluja Rivo Satakieli - studiossaan, jonka asiakkaisiin lukeutuu myös yhteiskunnan nokkahenkilöitä. Murhatun prostituoidun ovat tavanneet hämärissä merkeissä myös vaikutusvaltainen televisiojuontaja Ilari Länsimies ja KRP:n komisario Lasse Nordström.

Maria Kallion ja hänen alaistensa tutkimuksia haittaa reviiritaistelu keskusrikospoliisin alamaailmaoperaation kanssa. Kaiken lisäksi henkirikoksia tulee lisää. Maria Kallion elämää ei tee helpommaksi myöskään se että hänen aviomiehensä Antti viihtyy niin hyvin työpaikallaan Vaasassa.

Leena Lehtolaisen Rivo Satakieli on vastustamattomasti mukaansa imaiseva jännityskertomus ajankohtaisista ja poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä. Se on myös dramaattinen ja uskalias tarina ihmisen yöpuolesta ja maksullisen seksin maailmasta, jossa Maria Kalliokin joutuu elämänsä pinteeseen.

Aloituslause: " Nainen seisoi tien varrella. "

Oma mielipide: Ensimmäinen Lehtolaisen kirja Maria Kallio-sarjasta, jonka olen lukenut. Minulla on ollut, jotain näitä Kallioita kohtaan. Kuitenkin kirjan henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat aidoilta ja eläväisiltä, joten tarinaan olikin helppo soluttautua mukaan. Vaikka aihe on raskas ja kantaa ottava, saa lukija päättää itse mitä mieltä prostituutiosta on. Kirjassa tuodaan esille erilaisia mietteitä aiheesta. Mielestäni kirja oli hyvä luettava.

Tähteytys:  * * * *

J.R.R. Tolkien - Hobitti eli Sinne ja takaisin

Tolkien J.R.R. - Hobitti eli Sinne ja takaisin
Julkaistu; 1985 s.312

Takakansi; Bilbo Reppuli on hobitti, kääpiötäkin pienempi olento. Hän rakastaa mukavaa elämää ja hyvää ruokaa ja inhoaa kaikenmoisia seikkailuja. Bilbon rauha häiriintyy, kun hänen luokseen saapuvat taikuri Gandalf ja kolmetoista kääpiötä. He ovat lähdössä etsimään aarretta, joka on muinoin kuulunut kääpiöille ja jota nyt vartioi hirmuinen lohikäärme. Ennen kuin Bilbo aavistaakaan, hän on mukana matkalla vaarallisille vuorille, kohti huikeita seikkailuja.

Hobitti eli sinne ja takaisin on itsenäinen alkuteos Taru Sormusten Herrasta-teossarjalle, rikas ja runsas seikkailutarina, joka kuuluu satukirjallisuuden klassikoihin.

Kuvitus on Tolkienin omaa käsialaa.

Aloitus lause; "Tämä tarina kertoo kaukaisista ajoista.."

Oma mielipide; Oi ja voih! Ihanaa, ihanaa! Oon kauan halunnut lukea tämän kirjan ja nyt sen luin, kun oli pakko. Pakko siinä mielessä, että ko. kirjasta on tulossa elokuva joulukuussa.

Tarina vei mennessään. Aikamoinen seikkailija tuo Bilbo ja moneen joutui mukaan pienenä hobittina. Kirja oli mielestäni hyvin kerrottu ja selitetty, joitakin epäselviä asioita. Loogisen jatkoa tähän saa, kun lukee Taru Sormusten Herran tämän kirjan jälkeen.

Tähteytys; * * * *

Toft Ria - Hei Taija!

Toft Ria - Hei Taija!
Julkaistu; 1962 s.120 

Takakansi; Taija tuntee itsensä imarrelluksi, kun kuuluisa valokuvaaja Ray tarjoaa hänelle tilapäistä tointa valokuvamallina. Jos Taija olisi aavistanut mitä seurauksia hänen suostumisensa aiheutti , hän olisi varmaan luopunut koko puuhasta. Kauhukseen hän huomaa kuvansa eräässä varsin epämääräisessä julkaisussa…Taijan omaiset ja ystävät ovat täysin ymmällä. Dramaattisessa vanhempien kokouksessa koululla hän saa aivan yllättäen puolelleen. Leena ja he kaikki – myös Taija itse – havaitsevat, ettei pidä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä eikä tuomita ketään ennakolta.


Aloituslause; "Hänen mielestään oli epämiellyttävää, että mies jatkuvasti seurasi häntä."


Oma mielipide; Tarina sisällytti itseensä oivan opetuksen siitä, ettei tyttölapsen pidä jokaiseen houkutukseen lähteä mukaan. Uskoisin tämän pitävän paikkansa tämänkin päivän maailmassa. Sekä opetuksen siitä, kuinka ei pidä tuomita ihmisiä huhupuheiden ja päätelmien vuoksi, vaan kuunnella myös kyseessä olevan henkilön mielipidettä asiasta, miten asia oikeasti on mennyt.

Hei Taija! On mukava jatko kirjasarjalle. Pidän Taijan seikkailusta ja niinkuin tähänkin tarinaan pystyy hyvin eläytymään. Tarinasta huokuu Taijan epätoivo ihmisiä kohtaan, jotka eivät usko häntä. Ainoat ihmiset, jotka osoittavat luottamustaan ovat omat vanhemmat. Tarina eteni hyvin. Ainoastaan loppu lässähti. Kaipasin loppuun syvämietteisempää pohdintaa tapahtumista.

Ja kuka on nuorena tykännyt paistetusta maksasta?!

Tähteytys; * * * *

Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Timo Mäkelä - Vaaleanpunainen pilvi

Mäkelä Timo ; Vaaleanpunainen pilvi
Julkaisu; 2001 s. 207

Takakansi; -Jukka, onks sulla ja Sinikalla suhde?
-Miten niin?

Tarina lumenhauraasta rakkaudesta, unelmista, melankolian hetkistä kaupungin kaduilla. Sarjakuvaromaani, jonka monikerroksiset kuvat puhut kuin elokuva.

Oma mielipide; Aikuisten sarjakuvaromaani. Taitavasti kuvat toimivat tarinan jatkumona. Vaatii enemmän keskittymistä ja kuvien tarkastelua, koska vähän on sanoja, mutta sitä enemmän taitavasti piirrettyjä kuvia, jotka todella puhuvat kuin elokuva. Mielestäni hyvä ja tutustumisen arvoinen.

Tähteytys; * * * *

Xinran - Vaiennetut äänet - Kiinalaisia naiskohtaloista

Xinran; Vaiennetut äänet -Kiinalaisia naiskohtaloita
Julkaistu; 2003 s.268

Takakansiteksti: "1990-luvun hiukan vapautuneessa Kiinassa Xinran juonsi vuosia radiossa suoraa puheohjelmaa, johon naiset saivat soittaa ja kertoa elämästään. Jokailtaisesta lähetyksestä tuli valtavan suosittu koko maassa, sillä se käsitteli kaunistelemattomalla tavalla nykynaisten kohtaloita.
 
Xinran voitti kuulijoidensa luottamuksen ja kuuli erilaisia elämäntarinoita isien, aviomiesten, poikien ja puolueen varjoista. Suorissa lähetyksissä hän onnistui käsittelemään myös tabuina pidettyjä aiheita - pakkoavioliittoja, seksuaalisuutta - ja jakamaan kokemuksia yhä laajenevan kuulijakuntansa kanssa.
 
Tähän kirjaan on koottu osa radio-ohjelman kuulijoiden tarinoista. Ääneen pääsevät niin nyky-Kiinan etuoikeutettujen puoluejohtajien rouvat, nuoret bisnesnaiset kuin rutiköyhät maaseudun vaimot. He kertovat avioliitoista, insestistä, perheiden erottamisista ja ankarista puoluekouluista mutta myös rakkaudesta, uskollisuudesta, sitkeydestä, toivosta ja hyvästä elämästä."

"Nämä tarinat on pakko lukea. Näitten anonyymien naisten elämät ovat niin liikuttavia, että luettuani heidän elämäntarinansa tuntui kuin sieluni olisi liikahtanut. Tämä on harvinainen todistuskokoelma, joka kertoo ihmisyydestä koko laajuudessaan, niin hyvässä kuin pahassa, ihmeellisenä ja kammottavana. Äänet ovat yksinkertaisia ja rehellisiä. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja nöyräksi saadessani todistaa näitten naisten elämästä." -Amy Tan 

 Omamielipide; Oih ja voih! Tätä kirjaa lukiessa tunsin kovaa ahdistusta välillä, kun uppoutuu ja eläytyy kirjan naisten tarinoihin. Kun laittoi kirjan kannet lopuksi kiinni, totesin täällä meillä onkaan ehkä asiat hieman paremmin. Vaikka varmasti meidänkin historiassa/tulevassa on sellaisia asioita joista ei vieläkään puhuta vapaasti.

Kirjan ensimmäinen tarina tytöstä, joka sairastutti itsensä päästäkseen pois kotoa, isänsä luota. Jäi mieleeen parhaiten. Tämä on ehdottomasti sellainen kirja, joka kannattaa lukea.


Tähteytys; * * * *

Toft Ria: Tässä tulee Taija

Toft Ria: Tässä tulee Taija
Julkaistu; 1963 s.110


Takakansi; Tässä tulee Taija. Taija on aivan tavallinen teini-ikäinen tyttö, mutta kuitenkin jollain tavoin erikoinen, kuten kaikki meidän päiviemme sievät, puuhakkaat ja itsenäiset tytöt. Luonnollisesti Taija on sievä, mutta ei hiventäkään tuhansia kaltaisiaan sievempi. Hänen pulmansa ovat myös muiden saman ikäisten tyttöjen pulmia, vaikka Taijan huolten ja ilojen aiheet saattavatkin joskus hymyilyttää.

Taija ja hänen vanhempiensa välillä vallitsee tavallista toverillisempi ja luottamuksellisempi suhde. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta silti hänen ei tarvitse tunte itseään yksinäiseksi, sillä naapurihuviloissa Päivärinteellä hänellä on monia hyviä ystäviä.

Tämä ensimmäinen Taija-kirja kertoo kuinka Taija yrittää auttaa vanhempiaan kohentamaan perheen taloudellista asemaa, mikä ei toden totta ole paras mahdollinen. Nämä Taijan yritykset pienten sivuansioitten hankkimiseksi saattavat hänet luvalla sanoen hieman häkellyttäviin tilanteisiin...

Aloituslause; Oi, oi, sinä kuristat minut!


Oma mielipide; Taija on minulle uusi tuttavuus. En ole aiemmin kovinkaan paljon lukenut tyttö-kirjoja. Taijan elämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja perhe mitä ihanimmalta. Hän todella joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin ilman mitään sen kummallisempaa syytä. Vaikka kirja on sivumäärältää lyhkänen, on tarina sitäkin monipuolisempi ja vauhdikkaampi. Mukana oli jännitystä, normaalia teini elämää sekä ensi ihastumisen hullaantumista. Kirjan tarinassa ehkä eniten häiritse se pienoinen jäykkyys ja nuorten välinen teitittely. En tiedä onko tuohon aikaan nuorten keskuudessa teititelty, muuta kuin ehkä vanhempaa väestöä. Mukavien ja ei niin mukavien sattumien kautta, kaikki kuitenkin kääntyy parhainpäin. Ihastuin todella tähän kirjaan ja tahtoisin lukea myös lisää Taijan elämästä.


Tähteytys; * * * *

Rowling J.K. - Siuntio Silosäkeen tarinat

Rowling J.K. - Siuntio Silosäkeen tarinat
Julkaistu 2008 s. 128

Takakansi; Siuntio Silosäkeen tarinat on kokoelma satuja nuorille velhoille ja noidille. Sadut ovat olleet suosittua iltalukemista jo vuosisatojen ajan, joten Pomppiva pata ja Oivan onnen alkulähde ovat monelle tylypahkalaiselle yhtä tuttuja kuin Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen jästeille.

Satukirjassa on viisi kiehtovaa satua sekäprofessori Albus Dumbledoren ajatuksista on iloa niin velhoille kuin jästeillekin, sillä hän pohtii kirjoituksissaan satujen opetuksia ja paljastaa yksityiskohtia Tylypahkan elämästä.

Alkulause; Olipa kerran ystävällinen vanha velho, joka käytti taikuuttaan auliisti ja viisaasti naapuriensa hyväksi...

Oma mielipide; Kaikki Harry Potterit lukeneena, olen pitkään odottanut saadakseni lukea tämän kirjan. Sadut muistuttivat tosiaan niitä satuja, joita pienenä kuunneltiin ja itse luettiin. Kovin herttaisia. Tämä on kuitenkin vain sellainen täytekirja sarjan jatkoksi kirjoitettu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen Harry Potterit lukeneen tulee tämäkin lukea. :)

Tähteytys; * * * *

Myron Vicky & Witter Bret; Kirjastokissa

Myron Vicky & Witter Bret; Kirjastokissa
Julkaistu; 2008, s.303

Takakansi; Lämminhenkinen kertomus maailman tunnetuimman kirjastokissan elämästä.

Iowan osavaltiossa Yhdysvalloissa, Spencer.nimisen pikkukaupungin kirjaston henkilökunta löysi kohmettuneen kissanpoikasen kirjojen palautusluukusta tammikuussa 1988. Kissa sai nimen Dewey Readmore Books ja se liitettiin virallisesti kirjaston henkilökuntaan. Dewey sulatti kirjastoväen ja kaupungin asukkaiden sydämet ja toi kirjastolle sekä Spencerin kaupungille valtavasti myönteistä julkisuutta. Kissaa tultiin ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.
Deweyn helluttävän tarinan kertoo kirjastonjohtaja Vicky Myron, joka oli ja eli Deweyn kansssa koko tämän elämän ajan.

Millainen vaikutus eläimellä voikaan olla!
Kuinka monen ihmisen elämään kissa voikaan jättää jälkensä!

Aloituslause; "Keskellä Yhdysvaltoja, Mississippijoesta länteen ja aavikoista itään, on tuhannen neliömailin ylätasanko..."


Oma mielipide; Aivan mahdottoman suloinen ja herttainen tarina kissasta, joka vei monen sydämen. Tarina kertoo Deweyn elämästä ja siitä, mitenkä se vaikutti moneen ihmiseen. Lähtemättömän vaikutuksen se jätti etenkin kirjastonjohtajan sydämeen, joka kertoo myös omasta elämästään kirjassa. Kirjaa lukiessa ei säästynyt kyyneliltä, varsinkaan kirjan loppupuoliskolla. Tämä kirja sulatti sydämeni näin kissaihmisenä. En voi muuta sanoa kuin suloinen tarina, josta huokui lämpö ja välittäminen.

Tähteytys; * * * *