Julkaistu; 1987 s. 38
Takakansi; Kun maa keinuu on kuvaus abiturienttitytön maailman romahtamisesta juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Se on eräänlainen syrjästäkatsojan tarina. Murrosikäisen huonommuudentunnot ja mielen herkkyys saavat tytön kuvittelemaan, että elämä on ja on ollut vain yhtä kyyristelyä ja taistelua pelkoja vastaan. Onnellisuutta oli vain silloin, kun kaikki oli vielä pientä ja ahdasta ja äiti ja isä olivat lähellä. Mutta sitten tulivat suuret asunnot, avara maailma ja yksinäisyys; turvattomuus. Maailma vaati suorituksia, etäisyys paremmin onnistuviin koulutovereihin tuntuu vain kasvavan. Vaatimukset, usein itse asetetut, tuntuvat mahdottomilta täyttää.
Kun sitten löytää jonkun joka hyväksyy ja rakastaa, on sekin vain varoitus siitä, että todellisuudessa onnillisuus on vain kupla joka särkyy. Kun maa keinuu on 18-vuotiaan Sirkku Lemisen Kontakti-kirjoituskilpailun oman sarjansa voittaja. Tässä murheellisessa kirjoituksessa puhuu nuoren ääni rehelisesti purkaen pettymystään ja tuskaansa- kuitenkin niin inhimillisesti ja lämpimästi että siihen on helppo samaistua. Teksti tuntuu kaivavan lukijankin ketketystä mielestä jotain tuttua...
Aloituslause; Joskus en jaksa kuin hengittää.
Oma mielipide; Tähän tarinaan oli helppo samaistua. Tietää miltä tuntuu, kun on stressiä ja pitäisi suoriutua kaikesta. Kontakti sarjan kirjat ovat helppo lukuisia, eikä vie aikaa.
Tähteytys; * * ½
