Camilla Läckberg - Mantelintuoksua lumimyrskyssä

Läckberg Camilla; Mantelintuoksua lumimyrskyssä
Julkaistu: 2007 s.107

Takakansi: Tamumsheden poliisiasemalla vastikään aloittanut Martin Molin on vastentahtoisesti lupautunut seuralaiseksi tyttöystävänsä sukujuhliin. Liljeeronan sukua rautaisin ottein hallitseva patriarkka Ruben on kutsunut perheen viikonlopun viettoon pieneen saareen Fjällbackan ulkopuolelle.
Pian vieraiden saavuttua lumimyrsky katkaisee yhteyden mantereelle, ja kun Ruben illallisella tuupertuu lattialle, Martinin on tartuttava toimeen. Kauhukseen hän joutuu toteamaan, että joku on murhannut patriarkan. Kenellä perheenjäsenistä on motiivi murhaan? Kuka voi olla niin kylmäverinen?

Lukunäyte: "Martin vetäisi henkeä jatkaakseen mutta ulkoa kuuluva ääni sai heidät molemmat jähmettymään ja kääntämään päätään ovea kohti. Kirjastosta kuului kiihtyneitä ääniö ja huonekalujen kolahduksia ja Martin pääsi nopeasti jaloilleen. Kun hän muutamaa sekunttia myöhemmin astui kirjastoon, MAtte ja Bernard seisoivat siellä vastatusten.."

Omamielipide: Novellimainen dekkari, joka sai kyllä lukijansa mukaan. Jokin kuitenkin häiritsi tarinassa, en osaa vain sanoa mikä. Kuitenkin sujuva kerronta. Mukava pieni välipala kirja.

Tähteytys: * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja raadonsyöjä

Jokinen Seppo; Koskinen ja raadonsyöjä
Julkaistu: Karisto 1997, 288 sivua

Takakansi: "Koskinen viettää työtovereineen rieahakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia, ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle, ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? Ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? Kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täytettävä perheensä odotukset."

Aloitusnäyte: "Veitsi oli terävä. Se leikkasi omenan pintaa paperinohueksi ja kuori irtosi yhtenä pitkänä nauhana. Eeva lohkoi hedelmästä pieni, peukalonpään kokoisia paloja ja tarjosi vastapäätään istuvalle tytölle..."

Oma mielipide: Toinenkaan kirja Koskisen seikkailuja ei petä. Koskinen joutuu todella omien ihmissuhteidensa ja poliisityön arvaamattomuuden koukeroihin. Perheellekin pitäisi antaa aikaa, kun taas työtkin painaa päälle. Kirja alkaa lapsenkaappaustapauksella, josta Koskinen siirtyy paperitehtaan murhan selvittämiseen, joka vaikuttaa todella sekavalta. Jälleen tapahtumien edetessä huomaa, kuinka etevä Koskinen on. Koukuttavaa!

Tähteytys: * * * * ½

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

Jokinen Seppo; Koskinen ja siimamies
Julkaistu: Karisto 1996, 245 sivua.

Takakansi: "Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen on väsynyt ja tuskastunut: hän potee huonoa omaatuntoa kaikesta, vähiin jääneestä liikunnasta, siitä ettei ole tarpeeksi aikaa vaimolle ja pojalle, siitä että silmä seuraa ehkä liiankin hanakasti erästä tiettyä naispuolista työtoveria. Lisäksi jutut ovat pahasti kesken ja nyt tuli tämä Hervannan tapaus.

16-vuotias Katja Autio löydettiin tien varresta kuristettuna ja pian tapahtuu se, mitä Koskinen ja kollegat Tamperen Sorin poliisitalossa ovat pelänneet: uhkaavan yrityksen jälkeen murhaaja onnistuu toistamaan tekonsa. Aika käy vähiin, paineet rikososastolla kasvavat ja Koskinen on ristitulessa. Liikkeellä on mielipuoli murhaaja, joka vuorenvarmasti iskee uudelleen."

Aloituslause: "Osmo Auio oli odottanut koko pitkän yön.."

Oma mielipide: Ensimmäinen Seppo Jokisen kirja, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Koskista kertovan kirjasarjan. Minulle aiemmin tuntematon Jokinen koukutti minut pahasti tähän Koskiseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Juoneltaan kirja piti lukijastaan kiinni, eikä jännitystä puuttunut. Huumoriakin kirjassa käytettiin, joka osui lukijaan. Varsin viihdyttävä kirja, jonka ahmein lähes kokonaan yövuorossa ollessani. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Tähteytys: * * * * *

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Julkaistu:1999 (1937) s. 215

Takakansi: Idän pikajuna, joka jyskyttää halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset tukkivat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemnhijlaista. "Hermoni ovat varmaan epäkunnossa", mutisee Hercules Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Amerikkalainen miljonääri Ratchett lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy tauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan...

Aloituslause: "Kello oli viisi eräänä talviaamuna Syyriassa."

Oma mielipide: Taattua Christietä. Poirot on ihastuttava Belgialainen yksityisetsivä, joka lumoaa lukijan kiekura viiksillään ja rikosten selvittämistaidoillaan, johon ei kaikki pysty. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin saaden lukijansa mukaan matkalle, jossa pystyy itsekin pohtimaan murhaajaa. Kuitenkaan tämä ei selviä, kuin vasta kirjan viime sivuilla. Tv:stäkin tuttu tarina.

Tähteytys: * * * *

Karin Fossum - Rakas Poona

Fossum Karin: Rakas Poona
Julkaistu: 2001 s. 320

Takakansi: Viisikymppinen Gunder on vanhapoika, joka halajaa itselleen elämänkumppania. Sellaista hän lähtee etsimään Mumbaista, Intiasta, sisarensa Marien epäilyistä huolimatta.Mumbaissa Gunder ihastuu Poonaan, joka suostuu muuttamaan pieneen norjalaiskylään. Sinä päivänä, kun Poonan kone laskeutuu, joutuu Marie vakavaan onnettomuuteen. Gunder joutuu lähtemään sairaalaan eikä pääse Poonaa vastaan. Hän lähettää tuttunsa noutamaan rakastaan. Poonaa ei löydy, ja Gunderin orastava onni muuttuu painajaiseksi. Sen käänteitä tarvitaan ratkomaan myös komisario Konrad Sejer.Rakas Poona on takuuvarmaa Fossumia. Henkilöt on kuvattu kokonaisina ja tarina on hyytävän jännittävä. Kyläyhteisön itsesuojelu kriisitilanteessa vaikeuttaa tutkimuksia ja sekoittaa johtolankoja.

Aloituslause: "Koiran räksytys halkaisee hiljaisuuden."

Oma mielipide: Kirjan tarina lähti heti alussa jo hyvin eteenpäin. Paljon hahmoja, mutta tuo ei haitannut. Gunder on varsin herttainen hahmo, joka todella haluaa elämänsä rakkauden, jota ei kotikylästä löydä. Kylän salailut poliisille on varmasti vahvan kyläyhteisöllisyyden merkki. Painostukset poliisin suunnalta Görania kohtaan tuntuivat aidoilta. Kirja piti vallassaan alusta loppuun.

Tähteytys: * * *