Seppo Jokinen - Koskinen ja kreikkalainen kolmio

Jokinen Seppo; Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Julkaistu: 2010 Karisto s.326

Takakansi: Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja vanhan virkaveljensä Juusosen kanssa: Lomamatka on totisesti tarpeen, sillä Koskisen avioliitto on seilannut karille.
Mutta ruumiit eivät jätä kumppanuksia lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallinen poliisi keksii oitis helpot syylliset ruumiin löytäjistä. Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omin nokkinensa ja omin lupinensa. Pian Rhodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on sangen yllättäviä yhteyksiä.

Lukunäyte: "Koskinen ja Juusonen seisahtuivat vetämään kyltin kohdalla henkeä. He huomasivat ruumiin heti. Se makasi vatsallaan vesirajassa ja hätääntynyt uimarijoukko seisoi muutaman metrin päässä kunnioittavassa puolikaaressa. Koskinen lähti harppomaan alas pahojen aavistusten vallassa. Ja mitä lähemmäksi ruumista ehti, sitä varmemmiksi hänen aavistuksensa kävivät."

Oma mielipide: Koskinen selkeästi nautti nyt poikamieselämästään. Aikamoisiin solmuihin sitä jälleen joutuivat Kreikassa. Jokinen jatkaa tutulla tyylillään ja niinhän se on, että joko näistä tykkää tai ei.

Tähteytys: * * * ½

Torey Hayden - Tiikerin lapsi

Hayden Torey; Tiikerin lapsi
Julkaistu: 1980 / 1995 s.425

Takakansi: Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa.

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi jota aikuisetkin pelkäävät.
Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Haydenopettaa. SIitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.
Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Lukunäyte: "Mutta Sheila seisoi kuin patsas. Mikään tunne ei häivähtänyt hänen kasvoillaan. Hänen silmänsä olivat tyhjät. Hän katsoi minua, mutta näkemättä mitään. Hän oli vielä kalpeampi kuin miltä hän oli näyttänyt luokkahuoneen himmeässä valossa. Luoja, hänhän oli aivan valkoinen!..."

Oma mielipide: Kirja koostuu kahdesta osiosta, Sheilan lapsuus ajasta sekä hänen nuoruusvuosista aikuisuuteen. Jälleen kerran Hayden onnistuu luomaan tunnelman siitä, kuinka olisi lukija itse ollut mukana tapahtumissa. Välillä hyvinkin ahdistava ja kauhistuttava kertomus pienen tytön elämästä aikuisuuteen. Ajatuksiahan tämäkin tarina herättää.

Tähteytys: * * * ½

Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus

Keene Carolyn: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus
Julkaistu: 1997 s.114

Takakansi: Uusi tehtävä vie Neiti Etsivän Venetsiaan Falconen markiisin vieraaksi. Markiisin lasitehtaan korvaamaton lasinpuhaltaja Pietro Rinaldini on siepattu. Matkalla paula tutustuu ikäiseensä amerikkalaistyttöön Taraan, jonka isä puolestaan on kadonnut hämärissä olosuhteissa Venetsian öisillä kanaaleilla.
Paulaa odottaa markiisin vieraanvaraisuus ja komean italialaisnuorukaisen palvonta, mutta myös satumaisen kaupungin taideaarteiden varjossa kukoistava rikollisuus. Palazzo Falconessa vietetään riehakkaita naamiaisia, mutta ennen pitkää koittaa naamioiden riisumisen hetki...

Aloituslause: "Suihkukone kiisi himmennetyin valoin läpi keskiyön pimeyden Atlantin valtameren yläpuolella"

Oma mielipide: Vaikka juonellisesti nämä Neiti Etsivät ovat samanlaisia, saa ne aina samanlaisesti ihastumaan itseensä. Lukiessa näitä tulee miettineeksi, kuinka helposti Neiti Etsivä aina ystävystyy ihmisten kanssa ja kuinka monessa maassa hänellä oikein on ystäviä. Miten hän pystyy pitämään yllä näitä suhteita? Venetsian kummitus vie jälleen yhteen seikkailuun, joka kutkuu heti alusta alkaen. Miellyttävää lukemista ja nopeaa ennen kaikkea.

Tähteytys: * * * ½

Outi Pakkanen - Katso naamion taa

Outi Pakkanen: Katso naamion taa
Julkaistu:1987 s.239

Takakansi:  Leila Antelan elämä onjärjestyksessä, sen takaavat upea koti Eirassa,lukuisat luottokortit ja ennenkaikkea turvallinen aviomies. Äkkiä kaikki muuttuu. Keskellä jouluruuhkaa Leila näkee miehen kasvot menneisyydestä. Kun samamies näyttäytyy Anteloidenvastapäätä olevassahuoneistossa kuin aikoisi asettua siihen taloksi, alkaa Leilan hyvin suunnigeltu tulevaisuus huojua.

Joulupöytään istutaan kuitenkin entiseen tapaan, hopeat ja kristallit kimaltelevat ja isäntä kohottaa hyväntuulisena maljansa joululle. Joulupukin onmäärä saapua tasan kuusi niin kuin aina ennenkin. Mutta ovikello soikinaikaisemmin.... Ja ennen puoltayötä on talossa käynyt jo kaksi joulupukkia -ja poliisi.

Aloituslause; "Se sortuu!...."

Oma mielipide; Olen kuullut paljon hyvääkin tästä kirjailijasta sekä huonoa. Tämä kirja ei ehkä näin omalla kesälomalla ole talvimaisemoinnin vuoksi kovin mukavaa luettavaa, mutta viilensi tunteita näin loppukesästä ajatellen räntäsadetta. Kertomus on menevä ja pitää otteessaan. Kevyttä ja mukavaa luettavaa. Murhaajakaan ei paljastunut liian aikaisin ja pysyi hyvin salassa. Sisar alkoi ärsyttämään jossain vaiheessa. Jussi ihastutti ja Mervi on vallan mainio serkku. Mainiota, aion lukea muitakin Pakkasen kirjoja.

Tähteytys; * * * 1/2

Virve Sammalkorpi - Sinkkuleikki

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Julkaistu: 2000 s.199

Etukannen "lirpake"; Päivi Heikkinen-Huotari on kuin kuka tahansa meistä: keskimittainen, mukavasti toimeentuleva nuori nainen. Hänellä on tavallinen mukava aviomies Ville ja mukava kissa ja mukava koti Fleminginkadulla Helsingissä.

Mikä sitten saa Päivin pakkaamaan kassinsa ja muuttamaan pieneen yksiöön kaupungin toiselle laidalle? Menopaikkojen vaihtuessa ja yksinäisyyden silti vaaniessa kulman takana Päivi joutuu miettimään asioita uudelta kannalta. Mitä onni on? Mitä itsenäisyys? Mitä rakkaus toiseen ihmiseen? Kenen kanssa hänen on hyvä olla? Villenkö, joka odottaa häntä kiltisti kotona? Vai kaikkien niiden muiden kiehtovien miesten kanssa, joita hän itsenäisyyttään hakiessaan tapaa?

Takakansi; Riipaiseva kertomus onnesta ja onnen etsimisestä ja siitä kuinka sitoutua rakastamaansa ihmiseen itsenäisyyttään menettämättä.

Suomen markkinoiden ensimmäinen vastaus Bridgetille. Kolmekymppinen nainen eroaa miehestään ja palaa sinkkuuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen - kymmenen vuotta vanhempana. - Helsingin sanomat / NYT liite.

Aidon oloinen kertomus naisesta, joka kyllästyy tuttuun ja turvalliseen mutta yllätyksettömään aviomieheensä. - Me naiset

Alas koko ideaali ydinperheestä elämää suurempana aarteena sateenkaaren päässä. Sinkut tulevat. -Suomen kuvalehti

Ammattitaitoisesti kirjoitettu viihderomaani, joka etenee vauhdikkaasti, hauskasti eikä siitä liioin puutu itseironiaakaan. myös kielellisesti Sinkkuleikki on huolellista työtä. -Helsingin sanomat

Sammalkorven vahvuus on sujuvaa. -Ilta-Sanomat

Aloituslause: "Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä."

Oma mielipide: Kyllähän tämä herättää tunteita asioista suuntaan jos toiseen. Päivi hakee itseään tässä, varmasti samalla tavalla kuin moni muukin nainen. Pitkä parisuhde, joka aloitettu nuorena ja alkaa tuntumaan, että onko sitä elämää nähnytkään. Miehiä tulee ja menee, ystävät alkavat sinkkuiltuaan vakiintumaan. Tuttu kuvio. Juonellisesti hyvä ja menevä kirja. Yllätyksiäkin sattuu. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että tarina jumahtaa paikalleen. Ihan mukava kesälukeminen kuitenkin, joka viihdyttää lukijaansa.

Tähteytys: * * * ½

Anna-Liisa Haakana - Ykä Yksinäinen

Haakana Anna-Liisa: Ykä Yksinäinen
Julkaistu 1980 s.147

Takakansi: Ykä on 15 ja yksinäinen. Hän asuu Lapin syrjäkylällä, missä luonto on lähellä mutta ikätoverit kaukana. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Ja silti Ykän kasvun ja kehityksen vuotena tapahtuu paljonkin. Tärkeintä on tutustuminen yksijalkaiseen poikaan, jonka ajatusmaailma vastaa Ykän omaa, ja jonka ongelmat ovat monin verroin vaikeammat kuin Ykän. Tärkeältä tuntuu myös kokea elämisen riemua porometsällä, tanssipaikalla ja tovereiden kesken eräretkellä. Ensirakkauskin alkaa orastaa Ykän yhä valoisammaksi kääntyvässä mielessä.
Anna-Liisa Haakana sai tästä kirjasta Valtion kirjallisuuspalkinnon 1981.

Aloituslause: "Mie olen Ykä, ikä viisitoista ja elossa, vaikka ihmisiä kuolee joka puolella.."

Oma mielipide: Kirja oli aika raskaskin aiheeltaan. Ykä kohtasi ja mietti yksinäisyyttä, kuolemaa ja aikuiseksi kasvamista. Toisaalta hän vietti aikaa ystävien kanssa, koki uusia asioita ja sai varmuutta omaan itseensä. Kirja kuvaa nuoren elämää, sen kaikkine myllytyksineen sekä luonnon kauneutta ja sen vaalimista. Haasteellista kirjassa oli murresanoin kirjoitettu teksti. Ihan mielekäs kirja luettavaksi.

Tähteytys: * * *  ½

Sachar Louis - Takapulpetin poika

Louis Sachar - Takapulpetin poika
Julkaistu; 2003 s.231

Takakansi; Joskus ihmiset luulevat ulkoavaruuden hirviöiksi, vaikka olisi ihan tavallinen poika. Viidesluokkalainen Bradley Chalkers inhoaa kaikkia ja kaikki inhoavat häntä. Ja se sopiikin hänelle. Kaikki sujuu paremmin, kun hänellä ei ole ystäviä. Silloin kukaan ei ainakaan voi satuttaa häntä.

Mutta sitten kouluun saapuu nuori ja rento kuraattori nimeltä Carla, Carlan mielestä Bradley, koko koulun kauhu, tuntuu oikein viehättävältä pojalta - ei ollenkaan hirviöltä.

"Vahva ystävyydenylistys- ja hirviiönkarkoituskirja meille jokaiselle!" -Vinski

Aloituslause; "Bradley Chalkers istui paikallaan luokan perällä - takarivin reunimmaisessa pulpetissa."

Oma mielipide; Tarina oli koskettava. Bradley tuntui kovinkin vaikealta tapaukselta ja mietein, miten ihmeessä Carla pystyisi häntä auttamaan ja muuttamaan hänen tapojaan. Mutta oikealla asenteella ja ammattitaidolla Carla saa pojan hyväksymään erilaisuutensa ehkä jopa muuttamaan omaa käytöstään ja heille syntyy todellinen ystävyys. Vaikka tarina oli paikoin ahdistavanlainen, niin tämäkin tarina opettaa hyvin erilaisuudesta. Erilaisuuden hyväksyminen niin itse kuin muidenkin on hankalaa, mutta ymmärtäminen ja ajan kanssa tapahtuva hyväksyntä voi johtaa mahtaviin ystävyyssuhteisiin. Kirjan tarina on hyvin optimistinen ja herttainen. Carlan tapaisia ihmisiä todella tarvitaan tässä maailmassa enemmänkin. Erilaisuus on rikkaus, jota tulisi arvostaa enemmän.

Tähteytys; * * * ½

Zahn Timothy - Keisarin käsky

Timothy Zahn - Keisarin käsky
Julkaistu; 1996 s. 464

Takakansi; Taistelu universumin herruudesta kiihtyy.

Uuden tasavallan kohtalo on vaakalaudalla, kun Imperiumin joukkoja johtava suuramiraali Thrawn lyö pöytään pirullisen valttikorttinsa: armoa tuntemattomat kloonisotilaat. Han Solo ja Chewbacca yrittävät taivuttaa salakuljettajat yhdistämään voimansa epätoivoiseen hyökkäykseen, kun Liea yrittää pitää liittouman koossa ja valmistautuu synnyttämään jedikaksoset.

Uuden Tasavallan viimeinen toivo on lähettää pieni Luke Skywalkerin johtama iskuryhmä linnakkeeseen, jossa Thrawnin hirvittävät kloonauskoneet sijaitsevat. Siellä heitä odottaa viimeinen vaara, Musta Jedi C'baoth, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Luke Skywalkerin alistamisen valtaansa.

Keisarin käsky on Hugo-palkinnon voittaneen tieteiskirjailija Timothy Zahnin kolmiosaisen Tähtien sota -sarjan viimeinen osa. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Imperiumin perillinen ja Hämärän laivue.

Aloituslause; "Syvän avaruuden mustuudessa lipuva keisarillinen tähtituhooja Chimaera käänsi mahtavan nuolenpäätä muistuttavan hahmonsa kohti himmäesti tuikkivaa tähteä, joka oli sen kohdejärjestelmän aurinko ja joka sijaitsi kolmen tuhannesosavalovuoden päässä.."

Oma mielipide; Voi että tätä murheenkryyniä. Tämän lukemiseen meni kauan. Ensimmäiset satasivua tuntui niin puuduttavilta, joiden vuoksi meinasin heittää kaivoon koko lukuoperaation. Kuitenkin aloin saamaan juonesta kiinni ja tätä olikin mukava lukea. Tapahtumaa riitti ja tarkkana piti olla, että kukas nyt olikaan ketä ja missä mennään. Tämän kirjan innostamana katsoin myös Star Wars elokuvat, joita en ollut koskaan katsonut. Nyt ovat nekin pois to do-listalta.

Nyt jälkikäteen mietittynä olisi hyvä tietää hieman taustoja, ennen kuin alkaa lukemaan tätä kirjaa. Kirjan tapahtumat, kun ovat suoraan jatkoa elokuville ja edeltäville kirjoille. Ainakin itselläni oli hankaluuksia juuri hahmojen tunnistuksessa ja oudoista paikoista. En ole ennen tykännyt scifi kirjallisuudesta, mutta nyt jopa voisin tutustua muihinkin.

Tähteytys; * * * ½

Hayden Torey - Nukkelapsi

Torey Hayden - Nukkelapsi 
Julkaisuvuosi: 2002 s.336

Takakansi: Elonmerkkä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea.

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisren aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista.

Aloituslause: "Näin hänet ensi kerran istumassa kiviaidalla, joka reunustaa koulun pihan  läntistä sivua.."

Oma mielipide: Kirja tuntui jankkaavan samaa asiaa pitkän aikaa. Kuitenkin loppu vaiheessa kirjaa tapahtumat alkoivat mennä nopeaa tahtia. Minua ärsytti suunnattomasti avustaja Julie. Jotenkin hänen näkemyksensä asioihin oli niin yhteensuuntaan kapeakatseista, vaikka antoikin toisen näkökulman Haydenin mielipiteeseen. Tuntui kuitenkin, että hän ei vain voinut antaa periksi ja ymmärtää vaihtoehtoista tyyliä. Kun taas, Haydenin olisi tarvinnut hyväksyä ja antaa omista opetusmenetelmistään periksi hänen näkemyksiensa vuoksi.

Loppujen lopuksi kirja kertoi jälleen hyvin koskettavan tarinan tosi elämästä.

Tähteytys: * * * ½

Grafton Sue - G niin kuin gangsteri

Sue Grafton: G niin kuin gangsteri
Julkaistu: 1997 s.297


Takakansi: Kinsey Millhone on yksityisetsivä "jonka kanssa haluaisin viettää aikaani enemmänkin", sanoo New York Timesin arvostelija. Kukapa ei... paitsi ne onnettomat, jotka epäiltyinä joutuvat hänen suurennuslasinsa alle. Maailman luetuin naispuolinen yksityietsivä jatkaa seikkailujaan aurikoisessa Kaliforniassa... joka samalla on varjoja täynnä.

"Grafton luo sujuvaa, vaivattomasti etenevää perusjännitystä karismaattisen naisetsivän Kinsey Millhonen työstä ja elämästä." -Keijo Kettunen, Helsingin Sanomien kuukausiliite.

Aloituslause: "Kolme asiaa tapahtui toikokuun viidentenä (tai niillä paikkein), joka ei ole vain meksikolaisen kansallisjuhla Kaliforniassa, vaan myös minun syntymäpäiväni..."

Oma mielipide: Aloitin taas tämänkin kirjan monta kertaa alusta, koska lukupinossani se on pyörinyt puolisen vuotta. No nyt kun aikaa oli enemmän taas muuhun lukemiseen niin otin haasteen eteen, onnekseni muistin ensimmäisten sivujen tapahtumat. Sain siis jatkettua siitä mihin olin jäänyt. Alkukankeuksista päästyään tarina otti ohjat ja lukeminen oli sujuvaa. Tarina oli toisilta kohdin melko ennalta arvattavissa. Mielenkiintoinen tarina ja voisin tutustua muihinkin kirjoihin, jossa Kinsey yksityisetsivänä selvittää asioita.

Tähteytys: * * * ½

Marja Walli - Vahvat kädet

Walli Marja; Vahvat Kädet
Julkaistu 1974 s. 53

Takakansi; - Mä olen rakastunut sinuun.
- Voi likka raukkaa.
Istuimme hiljaa ja minua alkoi nolottaa olla itseäni puolta vanhemman miehen sylissä. Sekin oli joksus ollut nuori aviomies ja käynyt yhdessä vaimonsa kanssa sukuloimassa. Vaimo oli ommellut nappeja, keittänyt ruokaa, nukkunut sen vieressä ja synnytänyt sille pojan. Ja nyt, minä, avuton mukula, olin siinä tunnustamassa rakkauttani saimaiselle Jussille.

Marja Wallin, 16, kirja "Vahvat kädet" kertoo lähetäkoetun tuntuisesti lujatahtoisen tytön naiseksivarttumisen kasvukivuista. On kiire ahmaista elämästä mahdollisimman paljon kerralla: itsenäisyys, vastuu hulttiomaisesta kovakätisestä miehestä ja avuttomasta lapsesta.

Rajunhellää tekstiä nuoren naisen ahdistuksesta ja seksuaalisesta heräämisestä.

Aloitus lause; "Keväällä on kaikkein kamalinta auringon sulattama pitsi tien reunoissa.."

Oma mielipide; Mahtavaa angstia. Tarinaan pystyy hyvin samaistumaan. Tyttö ei tee niinkuin vanhemmat haluaisivat ja jolla pääsisi helpommalla. Vaan ottaa omat riskinsä ja kohtaa ne. Ihanaa aikuistumista. Mukava lukukokemus.

Tähteytys; * * * ½

Raymond Queneau - Zazie: Pariisin päiviä

Queneau Raymond; Zazien - Pariisin päiviä
Julkaistu; 1947 s. 220

Takakansi: Tujaus irvileukaista huumoria suoraan suoneen!
Saako klassikko olla näin herkullisen hauska?

Rääväsuinen maalaistyttö Zazie päättää lähteä tutustumaan Pariisiin. Pääkaupungin ihmeitä hänelle esittelee Gabriel-eno, joka toimii päivisin matkaoppaana ja öisin alastontanssijana homojen yökerhossa.

Zaziella riittää ällistelemistä! Niin myös lukijalla! Tytön oivaltava, rakastettavan aseistariisuva katse paljastaa suurkaupungin pinnan alta kiehtovia kummallisuuksia, tunkeutuu monimerkityksesti ihmisen alitajuntaan.

Oma mielipide: Kirjan kieliasuun piti hieman totutella, koska se oli puhekieltä. Kun pääsi alkuun ei kirjasta päässyt eroon. Kirja soveltui hyvin automatkalle, kun matkustin sukuloimaan hieman pidemmälle. Kirjassa oli kertakaikkisen paljon tapahtumaa. Ihastuin Zazien, hän todella oli rääväsuu. Sekä tarinassa mukaan tulevaan rouvaan, joka jostain syystä viihtyy Zazien seurassa, vaikka tyttö onkin mikä on. Viehätti!

Tähteytys; * * * ½

Harris Joanne; Pieni suklaapuoti

Harris Joanne; Pieni suklaapuoti
Julkaistu;1999 s. 413

Takakansi; Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquentin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä.

Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Aloituslause: "Me tulimme karnevaalituulen myötä."

Oma mielipide: Olen aiemmin nähnyt tästä tehdyn elokuvan ja valitettavasti se laimensi lukukokemusta. Näin kokoajan silmissäni elokuvahahmot, kun kirjassa juoni eteni. Kirja antoi juonittelua, ystävyyttä, lähimmäisen rakkautta ja hieman myös romantiikkaa. Ilmaisee se myös pienen kylän kateutta toisia ihmisiä kohtaan ja kilpailua paremmuudesta. Papin vuoro kertojana ei miellyttänyt ja yritinkin lukea hänen kohdat mahdollisimmat nopeasti pois. mon pére- toisto on ärsyttävä. Muuten kirja on lukukokemuksena miellyttävä. :)

Tähteytys: * * * ½

Vuorinen Juha; Kristianin nuoruusvuodet

Vuorinen Juha; Kristianin nuoruusvuodet
Julkaistu; 2007, s.199

Takakansi; Kristian Pesonen Juoppohullun päiväkirjoista tuttu idioottimainen läskivuori. Mutta miten Kristianista tuli Kristian? Millainen lapsuus ja nuoruus on takana aivonsa tunkiolle dokanneella itkupillillä?
Kirjassa pikku-Kristian sinnittelee läpi hykerryttävän absurdin lapsuuden despoottimaisen isukkinsa, varjossa, temmeltää finnilärvisenä teininä piktin kylänraittia ja kasvaa siinä sivussa jonkinmoiseksi miehenaluksi...
Tarina kertoo varsin toisenlaisesta Kristianista, erikoisesta lapsuudesta ja viattomista nuoruusvuosista. Luvassa on järjetöntä toimintaa j perseenreväyttävän hauskoja tilanteita Vuorisen taattuun tyyliin, mutta myös nuoruuden muistoja, suurella rakkaudella.

Aloituslause; "Kristian! Sinä et voi pitää esikuvanasi ja miehen mallinasi joulupukkia, hermostui äiti."

Oma mielipide; Todellakin taattua Vuorista. Tämäkin kirja iskee minuun, jollain kierolla tavalla. Todella toivon, etten ikinä saa naapureikseni perhe Pesosen kaltaisia ihmisiä, enkä heihin törmää ulkomaan tai kotimaankaan matkoillani. Tätä kirjaa lukiessa naurahduksia tuli siellä täällä. Tässä ei kierrellä hävyttömyyksiä vaan puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Todella kevyttä lukemista. Suosittelen kaikille joilla on enemmän tai vähemmän kiero huumorintaju.

Tähteytys; * * * ½

Mahy Margaret: Noitavaellus

Mahy Margaret: Noitavaellus
Julkaistu 2007, s.231

Takakansi; 14-vuotiaan Lauran pikkuveli Jacko sairastuu outoon tautiin, ja vain Laura tietää, että kammottava lelukauppias on iskenyt poikaan leimansa. Hänen on pakko pyytää apua koulukaveriltaan, salaperäiseltä Sorry-pojalta, jolla Laura aavistaa olevan noidankykyjä. Jackon pelastamiseksi tyttö muuntuu itsekin noidaksi ja tekee vaarallisen vaelluksen sisimpäänsä. Samalla myös Lauran ja Sorryn suhde kehittyy uudeksi ja jännittäväksi.

Maailman merkittävimpiin lasten- ja nuortenkirjailijoihin kuuluva uusiseelantilainen Margaret Mahy on saanut lukuisia palkintoja ja kunnianmainintoja, huomattavimpana H.C. Andersen-palkinto, joka hänelle myönnettiin vuonna 2006.

Aloituslause; "Vaikka shampoopullon kyljessä luki Paris ja siinä oli kuva kauniista paljasolkaisesta tytöstä, taustallaan Eiffel-torni, totuus paljastui kuvan alla olevasta pikkuriikkisestä tekstistä."

Oma mielipide; Aloitin kirjan monta kertaa, mutta aina pari sivua luettuani lopetin. Jossain vaiheessa tarinaa jäin koukkuun ja luinkin kirjan sitten yhdeltä istumalta loppuun. Tarina oli mielenkiintoinen, juonenkäänteitäkin riitti. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain, en tiedä kuitenkaan mitä. Kirjan loputtua huokaisin ja totesin ääneen "awwww".


Tähteytys; * * * ½