Julkaistu: 2006 s.399
Takakansi: (Tässä tapauksessa kirjan etukannen lieve)
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toiiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä?
Pulkkisen tarkkanäköinen romaani kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.
Aloituslause: "Anja Sinä päivänä, jona Anja Aropalo oli päättänyt kuolla, ilma oli makeaa ja tiheää kuin sokeriseitti."
Oma mielipide: Esikoisromaani Pulkkiselta. Kirjan alku on kankeaa, enkä meinannut saada luetuksi. Kuitenkin alkua kahlatessani eteenpäin tarina sai siivet ja lähti kulkemaan paremmin läpi. Raskaistakin aiheista Pulkkinen uskaltaa kertoa kirjassa. Kirjan neljä kertojaa kertoo omaa näkemystään, haaveita ja toiveita, omaa elämää. Vaikka tarinassa on kertojia, tämä ei kuitenkaan tässä kirjassa minua haitannut. Vaan tarinat soluttautuivat toisiinsa miellyttäväksi luettavaksi. Lukiessa tarina herättelee lukijaansa miettimään kertojien elämää ja vaihtoehtoja.
Tähteytys: * * * *
