Helga Nuorpuu - Äitipuolen kasvatit

Nuorpuu Helga: Äitipuolen kasvatit
Julkaisu: 1953 (1932) s. 167

Takakansi: Uusintapainos tekijän varhaistuotantoon kuuluvasta hauskasta ja lämminhenkisestä nuorisoromaanista.

Aloituslause: "Pieni puro hypähteli lumipälvisen maan lomitse."

Oma mielipide: Kirjan kertomus henkii tuonajan perhe-elämästä ja arvoista. Tarinan 15-vuotias Tuulikki toimii kertojana ja sopeutumisestaan metsässä eläneen tytön sopeutumisesta uuteen asuin paikkaan keskelle kaupunkia, Helsinkiin. Mitenkä elämä muuttuu isän avioituessa nuoren Kaarinan kanssa. Herttainen kertomus teini-ikäisen mielen myllerryksistä.

Tähteytys: * * 1/2

Anne Holt - Vereen Kirjoitettu

Holt Anne - Vereen kirjoitettu
Alkuteos: Salige er de som tørster
Julkaistu: 1994 s.217

Takakansi: Oslon kaupunki tuskailee lämpöaallon kurimuksessa, ja poliisi elää vuoden painajaismaisinta kuukautta. Kaupungin laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Pian verilöylyn jälkiä alkaa löytyä muualtakin. Kun nuori lääketieteen opiskelija raiskataan brutaalisti, ylikonstaapeli Hanne Wilhelmsen alkaa tosissaan kietoa johtolankoja yhteen. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille…

Aloituslause: "Aamu ei ollut vielä valjennut."

Omamielipide: Jälleen uusi tuttavuus kirjailijoista. Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen ja hyvinkin koukuttava. Mutta... Mutta jotenkin kirjoittajan tyyli kirjoittaa ei napannut. Hyvinkin pitkäveteisesti alkoi ja lopussa alkoi sitten tapahtua nopeamminkin ja selviämään yhtäkkiä asioita. Kirjan juonta ja selkeyttä ehkä sekoitti myös tarinan henkilöiden välillä hyppeleminen. Aina ei tiennyt kenessä nyt ollaan. Toki tähän saattaa vaikuttaa myös se, että luin tätä iltalukemisena. Kuitenkin ihan luettava kirja. Itse en tätä kuitenkaan ottaisi matkalukemiseksi esimerkiksi.

Tähteytys: * * ½

Leminen Sirkku: Kun maa keinuu

Leminen Sirkku: Kun maa keinuu
Julkaistu; 1987 s. 38

Takakansi; Kun maa keinuu on kuvaus abiturienttitytön maailman romahtamisesta juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Se on eräänlainen syrjästäkatsojan tarina. Murrosikäisen huonommuudentunnot ja mielen herkkyys saavat tytön kuvittelemaan, että elämä on ja on ollut vain yhtä kyyristelyä ja taistelua pelkoja vastaan. Onnellisuutta oli vain silloin, kun kaikki oli vielä pientä ja ahdasta ja äiti ja isä olivat lähellä. Mutta sitten tulivat suuret asunnot, avara maailma ja yksinäisyys; turvattomuus. Maailma vaati suorituksia, etäisyys paremmin onnistuviin koulutovereihin tuntuu vain kasvavan. Vaatimukset, usein itse asetetut, tuntuvat mahdottomilta täyttää.

Kun sitten löytää jonkun joka hyväksyy ja rakastaa, on sekin vain varoitus siitä, että todellisuudessa onnillisuus on vain kupla joka särkyy. Kun maa keinuu on 18-vuotiaan Sirkku Lemisen Kontakti-kirjoituskilpailun oman sarjansa voittaja. Tässä murheellisessa kirjoituksessa puhuu nuoren ääni rehelisesti purkaen pettymystään ja tuskaansa- kuitenkin niin inhimillisesti ja lämpimästi että siihen on helppo samaistua. Teksti tuntuu kaivavan lukijankin ketketystä mielestä jotain tuttua...

Aloituslause; Joskus en jaksa kuin hengittää.


Oma mielipide; Tähän tarinaan oli helppo samaistua. Tietää miltä tuntuu, kun on stressiä ja pitäisi suoriutua kaikesta. Kontakti sarjan kirjat ovat helppo lukuisia, eikä vie aikaa.

Tähteytys; * * ½

Lehtolainen Leena; Kun luulit unohtaneesi

Lehtolainen Leena - Kun luulit unohtaneesi
Julkaistu 2002, s.340


Takakansi; Kaikki alkaa mummon hautajaisista, Katja on epäillyt jo pitkään ettei Rane ollut tappanut pappaa. Hän hakee mummon vintiltä Ranen vankilasta lähettämät kirjeet, joissa Rane vakuuttaa viattomuuttaan, Mutta jos tappaja ei ole Rane niin kuka sitten? Mitä salaisuutta perhe on kaikki nämä vuodet peitellyt?

Entä mitä asiasta tietää äiti Sirkka, lapsuuteen kiinni jäänyt Sara-täti, tilapäistöissä taksia ajava Kaitsu tai yksinäinen kirjailijaeno Veikko?

Kun luulit unohtaneesi on kertomus menneen ja nykyisyyden kohtaamisestsa, harhoista ja totuuksista. Se on tarina pelkojensa kanssa elävistä ihmisistä, mutta myös rockista ja rakkaudesta. Lehtolainen kehii auki päähenkilöidensä psyykeä, pureutuu ihmisten mieliin tarkasta, tiukasti ja lämmöllä.

Meillä kaikilla on salaisuutemme peitettävänä. eikä se koskaan ole se minkä toiset luulevat sen olevan.

Aloituslause; "Kaikki on mahdollista."

Oma mielipide; Tässä kirjassa jokaisella luvulla on eri kertoja, jotka vaihtelevassa järjestyksessä kertovat tarinaa ja omaa elämäänsä. Oma lukeminen tökkäsi, jossain kohtaa. En tiedä, mikä tässä kirjassa teki sen, että lopetin kesken ja luin loppu ratkaisun. Ehkä se on tuo, kun vaihtu kertojat. Olen kuitenkin ennen pitänyt Lehtolaisen kirjoista, mutta tämä... tästä en pidä niinkään.

Tähteytys; * * ½