Julkaistu: Karisto 1999 s. 379
Takakansi: Seppo Jokisen neljäs rikosromaani vie komisario Koskisen tukalampaan tilasnteeseen kuin koskaan ennen. Perhe-elämä on menossa täysin karille, eikä työkään tunnu maistuvan entisellä tavalla. Kaiken kurjuuden keskellä eräs selvinnyt itsemurhatapaus alkaa kiehtoa Koskista salaperäisellä tavalla. Showtaikurin avustaja on jättäytynyt junan alle, eikä naisen outo itsemurhakirje tunnu sopivan tapahtuman kuvaan. Kun Koskinen tapaa taikurin sattumalta, hän alkaa perehtyä tämän maagiseen maailmaan - eikä vähiten taikurin uuden avustajan lumoamana. Pian hän huomaa tutkivan rikosta, joka liittyy aivan läheisesti hänen omaan elämäänsä.
Aloitusnäyte: "Koskinen laski kirjeen pöydälle. Hänellä on epämääräinen, mielen pohjukoita nävertävä tunne, että kirje tulisi teettämään vielä töitä, eikä sen sisältö jättäisi häntä helpolla rauhaan."
Oma mielipide: Kirjassa eletään varmasti tänä päivänäkin tuttuakin tutumassa yt-neuvottelujen ja säästöjen puitteissa. Tampereen poliisivoimissa pakkolomautuksia ja näin ollen Koskinen itse aloittaa ensimmäisenä lomalle jäävänä. Mutkien kautta hän pääsee avustamaan Turun poliiseja rikoksen selvittelyissä. Myös pientä ihastumista Koskinen tuntee, kun kotona ei Raijan kanssa mene ihan parhaimmalla tavalla. Kyllähän tämäkin tarina lukijan vei mennessään.
Tähteytys: * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti