Seppo Jokinen - Pudotuspeli

Jokinen Seppo; Pudotuspeli
Julkaistu: Karisto 1998 s.288

Takakansi: Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?

Aloitusnäyte: "Soile Tyllillä oli nälkä. Hän oli  nauttinut aamiaiseksi pelkän nutriletin ja tullut siitä vain vihaiseksi. Eikä edes heinäkuinen, hellettä kehivä aamu kyennyt kirvoittamaan pyöreille kasvoille hymyä.."

Oma mielipide: Koskista harmittaa selvästi ylennys, joka aiheuttaa työkavereissakin naljailulle aiheen. Jokisella on lukijaa mielyttävä tapa kertoa tarinaa eteenpäin.

Tähteytys: * * *

Idström Annika - Isäni rakkaani

Annika Idström; Isäni rakkaani
Julkaistu; 1982 s.180

Takakansi: Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta.
Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänet Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä; kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi.
Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.

Aloituslause: "Minulla ei ole isää."

Oma mielipide: Kirjan kerronta ei ole mutkatonta eikä todellakaan suoraviivaista. Kirjan kertojana toimii Laura, jonka kerronnassa nykypäivä/todellisuus liukeneekin yhtäkkiä menneeseen ja muistoihin. Lukijaa ehkä eniten häiritsee se, että näiden kahden vaihtelu on tiivistä ja ehkä jopa sekoittaa tarinaa. Kirja vaatii, ehkä enemmän keskittymistä. Joko tämä on liian "taiteellinen" teos minun ymmärrykselle tai sitten jotain muuta, mutta en pitänyt tämänkaltaisesta kerronta tyylistä. Lukijalle jää kirjasta monia tulkinta mahdollisuuksia.

Tähteytys: *

Dickens Charles: Oliver Twist

Charles Dickens - Oliver Twist
Julkaistu: 1954 (1838) s. 367

Takakansi: Charles Dickens (1812-1870) oli tulisieluinen pienten ihmisten puolestapuhuja. Hän tunsi omakohtaisesti kurjuudessa ja ahdingossa elävän Lontoon, ja varsinkin köyhien lasten kohtalo oli lähellä kirjailijan sydäntä. Lapsen sielunelämän kuvaajana Dickens suorastaan hämmästyttää uudenaikaisuudellaan.

Köyhälistökuvauksissaankin Dickens halusi ennen kaikkea huvittaa lukijoita. Kodittoman orpopojan Oliver Twistin seikkailut tylyssä kaupunkiympäristössä sykähdyttävät yhä hyväntuulisuudellaan, huumorillaan ja optimismillaan.

Aloituslause: "Muiden julkisten rakennusten joukossa eräässä tietyssä kaupungissa, jonka nimi monestakin syystä lienee parasta jättää mainitsematta ja jolle en aio antaa mitään keksittyä nimeä, on yksi rakennus, joka jo vanhoista ajoista on ollut useammissa kaupungeissa, niin pienissä kuin suurissakin, nimittäin köyhäintalo."

Oma mielipide: Tarina sai lukijansa hyvin tuntemaan tuon ajan ihmisten elämän ja kuinka iso kuilu niin sanottujen parempien ihmisten ja työläisten/köyhien välillä oli. Mitenkä huonosti toimeentulevien piti keksiä keinot elääkseen. Kirjoitustyyliltään kirja oli mielyttävää lukea ja kirjoittajan välikommentit piristivät ainakin omaa kokemusta. Mielenkiintoinen lukukokemus orpopojan elämästä ja siitä kuinka hänen lopulta kävikään. Kirjassa oli hyvin pieni tekstikoko, joka tuotti oman epämieluisuuden.

Tähteytys:  * * *

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Hosseini Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Julkaistu: 2008 s.399

Takakansi:Suurmenestykseski noussut, säkenöivä romaani Leijapojan tekijältä - unohtumaton tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien haavoittamassa Afganistanissa.

Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.

Afganistalaisnaisen kohtalasta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi - ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

Aloituslause: "Mariam oli viiden vanha, kun hän kuuli ensi kerran sanan harami.."

Oma mielipide: Kirja tuli ahmittua. Kertomus laittaa miettimään naisten kohtelua eri kulttuureissa. Sekä, kuinka perheväkivalta vielä tänä päivänäkin on tabu ja sitä yritetään peitellä/suojella perhesalaisuutena, vielä tämän päivän Suomessakin. Koskettava tarina naisista, jotka löytävät toisistaan turvan ja kuinka he yrittävät yhdessä saada oikeutta olla nainen. Ja kuinka lopulta haaveet toteutuvat, ainakin osittain. Suosittelen lämpimästi luettavaksi.

Tähteytys: * * * * *

Danielle Steel - Torjuttu totuus

Steel Danielle: Torjuttu totuus
Julkaistu: 1997 s.359

Takakansi: Kuvankaunis Grace Adams on 17-vuotias kun hän ampuu isänsä. Aivan, ampuu isänsä, kotikaupungin arvostetuimman juristin John Adamsin, kun tämä raiskaa hänet raa’asti äidin hautajaisten jälkeen. Siitä alkaa Gracen julkinen helvetti, mutta oliko taivaallista hänen elämänsä ennenkään?
Grace joutuu vankilaan. Vankilanvuosien kokemukset kasvattavat hänestä ulkoisesti voimakkaamman ihmisen, itsenäisen nuoren naisen. Vapauduttuaan hän menestyy työelämässä, ja rakkaus varakkaaseen lakifirman johtajaan tuo Gracen elämään onnea ja luottamusta tulevaisuuteen. Menneisyyden traumaattiset jäljet eivät silti katoa; ne ohjaavat kohtaloon, joka heittää rapaa Gracen kauniille kasvoille vielä vuosien kuluttua ja ajaa hänet harkitun murhan partaalle.

Aloituslause: "Urkumusiikin soinnut leijailivat ylös posliininsiniselle taivaalle."

Oma mielipide: Ennakkoluulot Steel:n kirjoja kohtaan on ollut suuret, mutta tämän luettuani ne hieman lieveni. Vaikka tässäkin oli ns. roskaromaanin aineksia, ne eivät haitanneet. Tarina oli mielenkiintoinen. Hyväksikäytetyn lapsen elämää kohti aikuisuuten, miten siinä voi sattua ja kuinka siitä voi selvitä. Kirja alkoi hyvin yksityiskohtaisesti, mutta loppua kohden aika meni vauhdilla ja hypähdeltiin vuosia eteenpäin. Kuitenkin elämän kohokohdat, jolloin tapahtui kerrottiin edelleen yksityiskohtaisesti. Mukavaa luettavaa, vaikka välillä kauhistutti, ihastutti ja vihastutti.

Tähteytys: * * * *

Virve Sammalkorpi - Sinkkuleikki

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Julkaistu: 2000 s.199

Etukannen "lirpake"; Päivi Heikkinen-Huotari on kuin kuka tahansa meistä: keskimittainen, mukavasti toimeentuleva nuori nainen. Hänellä on tavallinen mukava aviomies Ville ja mukava kissa ja mukava koti Fleminginkadulla Helsingissä.

Mikä sitten saa Päivin pakkaamaan kassinsa ja muuttamaan pieneen yksiöön kaupungin toiselle laidalle? Menopaikkojen vaihtuessa ja yksinäisyyden silti vaaniessa kulman takana Päivi joutuu miettimään asioita uudelta kannalta. Mitä onni on? Mitä itsenäisyys? Mitä rakkaus toiseen ihmiseen? Kenen kanssa hänen on hyvä olla? Villenkö, joka odottaa häntä kiltisti kotona? Vai kaikkien niiden muiden kiehtovien miesten kanssa, joita hän itsenäisyyttään hakiessaan tapaa?

Takakansi; Riipaiseva kertomus onnesta ja onnen etsimisestä ja siitä kuinka sitoutua rakastamaansa ihmiseen itsenäisyyttään menettämättä.

Suomen markkinoiden ensimmäinen vastaus Bridgetille. Kolmekymppinen nainen eroaa miehestään ja palaa sinkkuuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen - kymmenen vuotta vanhempana. - Helsingin sanomat / NYT liite.

Aidon oloinen kertomus naisesta, joka kyllästyy tuttuun ja turvalliseen mutta yllätyksettömään aviomieheensä. - Me naiset

Alas koko ideaali ydinperheestä elämää suurempana aarteena sateenkaaren päässä. Sinkut tulevat. -Suomen kuvalehti

Ammattitaitoisesti kirjoitettu viihderomaani, joka etenee vauhdikkaasti, hauskasti eikä siitä liioin puutu itseironiaakaan. myös kielellisesti Sinkkuleikki on huolellista työtä. -Helsingin sanomat

Sammalkorven vahvuus on sujuvaa. -Ilta-Sanomat

Aloituslause: "Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä."

Oma mielipide: Kyllähän tämä herättää tunteita asioista suuntaan jos toiseen. Päivi hakee itseään tässä, varmasti samalla tavalla kuin moni muukin nainen. Pitkä parisuhde, joka aloitettu nuorena ja alkaa tuntumaan, että onko sitä elämää nähnytkään. Miehiä tulee ja menee, ystävät alkavat sinkkuiltuaan vakiintumaan. Tuttu kuvio. Juonellisesti hyvä ja menevä kirja. Yllätyksiäkin sattuu. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että tarina jumahtaa paikalleen. Ihan mukava kesälukeminen kuitenkin, joka viihdyttää lukijaansa.

Tähteytys: * * * ½

Jordan Raditskov - Me varpusenpojat

Jordan Raditskov: Me varpusenpojat
Julkaistu:1975 s.118

Takakansi: Ihmiset luulevat että kaikki varpuset ovat samanlaisia. Eisinnepäinkään. Esimerkiksi takapakkia osaa lentää vain Trrikkä. Viheltelevä Jalankulkija puolestaan liikkuu aina jalkaisin, se on sillä periaate. Piukku säveltää ja jakaa nimikirjoituksia. Haisulilla on tuhat kolmesataa sinistä rusettia ja ransakalainen kuvalehti.

Varpuset ovat opinhaluista väkeä. Eräänä talvena ne valtaavat koulun. Silloin lapset saavat värjötellä puiden oksilla. Kukas käski ampua ritsoilla. Keväällä varpuset pääsevät luokalta, mutta lapset saavat nelosia. Varpuset tekevät ulkonmaanmatkankin. Ne jopa varustautuvat lentämään kuuhun.

Bulgarialainen Jordan Raditskov (s.1929) on maansa huomattavimpia nykykirjailijoita. Viehättävässä lastenkirjassaan hän kertoo tarinoita varpusista, niiden toimekkaista puuhista, iloista ja kaipauksesta.

Aloituslause: "Kaikki tukevat maailmaan jollain tavalla."

Oma mielipide: Tämä kirja kuuluu leija-sarjaan ja se on sarjan 32. kirja. Tarina oli herttainen ja omalla tavalla mahdottoman viihdyttävä. Kuitenkaan kirja ei saanut minua mitenkään mukaansa ja joissakin kohtiin suorastaan laittoi ärsyttämään. Arvon herra oli varsinainen arvon herra, joka arvon herroitteli kaikkea. Hän oli ehkä suosikki varpusistani tässä kertomuksessa. Lapsille kirja on varmasti mielyttävämpi.

Tähteytys: * *

Zahn Timothy - Keisarin käsky

Timothy Zahn - Keisarin käsky
Julkaistu; 1996 s. 464

Takakansi; Taistelu universumin herruudesta kiihtyy.

Uuden tasavallan kohtalo on vaakalaudalla, kun Imperiumin joukkoja johtava suuramiraali Thrawn lyö pöytään pirullisen valttikorttinsa: armoa tuntemattomat kloonisotilaat. Han Solo ja Chewbacca yrittävät taivuttaa salakuljettajat yhdistämään voimansa epätoivoiseen hyökkäykseen, kun Liea yrittää pitää liittouman koossa ja valmistautuu synnyttämään jedikaksoset.

Uuden Tasavallan viimeinen toivo on lähettää pieni Luke Skywalkerin johtama iskuryhmä linnakkeeseen, jossa Thrawnin hirvittävät kloonauskoneet sijaitsevat. Siellä heitä odottaa viimeinen vaara, Musta Jedi C'baoth, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Luke Skywalkerin alistamisen valtaansa.

Keisarin käsky on Hugo-palkinnon voittaneen tieteiskirjailija Timothy Zahnin kolmiosaisen Tähtien sota -sarjan viimeinen osa. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Imperiumin perillinen ja Hämärän laivue.

Aloituslause; "Syvän avaruuden mustuudessa lipuva keisarillinen tähtituhooja Chimaera käänsi mahtavan nuolenpäätä muistuttavan hahmonsa kohti himmäesti tuikkivaa tähteä, joka oli sen kohdejärjestelmän aurinko ja joka sijaitsi kolmen tuhannesosavalovuoden päässä.."

Oma mielipide; Voi että tätä murheenkryyniä. Tämän lukemiseen meni kauan. Ensimmäiset satasivua tuntui niin puuduttavilta, joiden vuoksi meinasin heittää kaivoon koko lukuoperaation. Kuitenkin aloin saamaan juonesta kiinni ja tätä olikin mukava lukea. Tapahtumaa riitti ja tarkkana piti olla, että kukas nyt olikaan ketä ja missä mennään. Tämän kirjan innostamana katsoin myös Star Wars elokuvat, joita en ollut koskaan katsonut. Nyt ovat nekin pois to do-listalta.

Nyt jälkikäteen mietittynä olisi hyvä tietää hieman taustoja, ennen kuin alkaa lukemaan tätä kirjaa. Kirjan tapahtumat, kun ovat suoraan jatkoa elokuville ja edeltäville kirjoille. Ainakin itselläni oli hankaluuksia juuri hahmojen tunnistuksessa ja oudoista paikoista. En ole ennen tykännyt scifi kirjallisuudesta, mutta nyt jopa voisin tutustua muihinkin.

Tähteytys; * * * ½

Yliruusi Tauno - Rikosetsivien vapaapäivä

Yliruusi Tauno; Rikosetsivien vapaapäivä
Julkaistu; 1963 s.167

Takakansi; Rikospoliisin komisario Manki saa oivan idean. hän kokoaa kahdeksan osastonsa etsivää ylimääräisiin kertausharjoituksiin sunnuntaina. Paikka on Jaakonlinnan autio huvila ja siellä on tarkoitus verestää vanhoja oppeja ja kehitellä uusia menettelytapoja... kunnes alkaa tapahtua kummia. Yksi toisensa jälkeen etsivät heittävät henkensä tai katoavat salaperäisesti kunnes jäljellä ovat vain Manki itse ja yksi etsivä.

Suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikko, teos jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana. Loppuratkaisu on piinaavan jännityksen lisäksi sekä vapauttava että ällistyttävä.

Aloituslause; Tulimme sinne aikaisin aamulla...

Oma mielipide; Luin kirjan matkatessani junalla. Kirja vaikutti sekalaiselta, mutta toisaalta se varmaan johtui yhden etsivän ollessa kertojana. Tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä. Loppuratkaisu oli todellakin ällistyttävä ja se tuotti haikeutta. Kamalasti tämän kirjan juonesta ei voi puhua, koska juoni menee muuten hukkaan. Mukava matkaluettava.

Tähteytys: * * *

Pakkanen Outi - Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Outi Pakkanen; Tarjoilija, pyyhkikää taulu
Julkaistu;  1986 s.266


Takakansi: Ylioppilaskeväänä he olivat vannoneet, että pitäisivät säännöllisesti yhteyttä, heidän jenginsä ei hajoaisi. Nyt he kokoontuivat ensimmäiseen luokkakokoukseensa, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on muuttunut, eikä oikeastaan juuri mikään. Luokkakokous sujuu niin kuin pitääkin, ja lopuksi lähdetään jatkoille Pertin luokse. Siellä tapahtumat saavat äkkikäänteen: yksi joukosta surmataan raa'asti. Aamuksi suunniteltu silliaamiainen vaihtuu poliisikuulusteluksi. Kuinka ylioppilaskirjoitusten vuosi liittyy tapahtumiin? Mitä tärkeää tapahtui koulubileissä helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1965 - ja kenelle?  


Oma mielipide: En ole ennen lukenut Pakkasta ja haluan lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Vaikka tarina on perinteinen rikostarina, sai tarinan henkilöt värikkyyttä kertomukseen. Tarinan aikana kerkesi moneen kertaan vaihtumaan mielipide murhaajasta, joka kuitenkin oli arvattavissa. Mitään sen kummempia ihastuksen tai vihastuksen tunteita ei tämä kirja kuitenkaan tuottanut.


Tähteytys: * * *

Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Raymond Queneau - Zazie: Pariisin päiviä

Queneau Raymond; Zazien - Pariisin päiviä
Julkaistu; 1947 s. 220

Takakansi: Tujaus irvileukaista huumoria suoraan suoneen!
Saako klassikko olla näin herkullisen hauska?

Rääväsuinen maalaistyttö Zazie päättää lähteä tutustumaan Pariisiin. Pääkaupungin ihmeitä hänelle esittelee Gabriel-eno, joka toimii päivisin matkaoppaana ja öisin alastontanssijana homojen yökerhossa.

Zaziella riittää ällistelemistä! Niin myös lukijalla! Tytön oivaltava, rakastettavan aseistariisuva katse paljastaa suurkaupungin pinnan alta kiehtovia kummallisuuksia, tunkeutuu monimerkityksesti ihmisen alitajuntaan.

Oma mielipide: Kirjan kieliasuun piti hieman totutella, koska se oli puhekieltä. Kun pääsi alkuun ei kirjasta päässyt eroon. Kirja soveltui hyvin automatkalle, kun matkustin sukuloimaan hieman pidemmälle. Kirjassa oli kertakaikkisen paljon tapahtumaa. Ihastuin Zazien, hän todella oli rääväsuu. Sekä tarinassa mukaan tulevaan rouvaan, joka jostain syystä viihtyy Zazien seurassa, vaikka tyttö onkin mikä on. Viehätti!

Tähteytys; * * * ½