Julkaistu: Karisto 1997, 288 sivua
Takakansi: "Koskinen viettää työtovereineen rieahakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia, ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle, ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? Ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? Kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täytettävä perheensä odotukset."
Aloitusnäyte: "Veitsi oli terävä. Se leikkasi omenan pintaa paperinohueksi ja kuori irtosi yhtenä pitkänä nauhana. Eeva lohkoi hedelmästä pieni, peukalonpään kokoisia paloja ja tarjosi vastapäätään istuvalle tytölle..."
Oma mielipide: Toinenkaan kirja Koskisen seikkailuja ei petä. Koskinen joutuu todella omien ihmissuhteidensa ja poliisityön arvaamattomuuden koukeroihin. Perheellekin pitäisi antaa aikaa, kun taas työtkin painaa päälle. Kirja alkaa lapsenkaappaustapauksella, josta Koskinen siirtyy paperitehtaan murhan selvittämiseen, joka vaikuttaa todella sekavalta. Jälleen tapahtumien edetessä huomaa, kuinka etevä Koskinen on. Koukuttavaa!
Tähteytys: * * * * ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti