Riikka Pulkkinen - Raja

Pulkkinen Riikka; Raja
Julkaistu: 2006  s.399

Takakansi: (Tässä tapauksessa kirjan etukannen lieve)
Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.
Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.
Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toiiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä?
Pulkkisen tarkkanäköinen romaani kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.

Aloituslause: "Anja Sinä päivänä, jona Anja Aropalo oli päättänyt kuolla, ilma oli makeaa ja tiheää kuin sokeriseitti."

Oma mielipide: Esikoisromaani Pulkkiselta. Kirjan alku on kankeaa, enkä meinannut saada luetuksi. Kuitenkin alkua kahlatessani eteenpäin tarina sai siivet ja lähti kulkemaan paremmin läpi. Raskaistakin aiheista Pulkkinen uskaltaa kertoa kirjassa. Kirjan neljä kertojaa kertoo omaa näkemystään, haaveita ja toiveita, omaa elämää. Vaikka tarinassa on kertojia, tämä ei kuitenkaan tässä kirjassa minua haitannut. Vaan tarinat soluttautuivat toisiinsa miellyttäväksi luettavaksi. Lukiessa tarina herättelee lukijaansa miettimään kertojien elämää ja vaihtoehtoja.

Tähteytys: * * * *

Alexander McCall Smith - Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

McCall Smith ALexander: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Julkaistu:2007 s.253

Takakansi: Mma Ramotswen harmiksi Gaboroneen on ilmaantunut kilpaileva etsivätoimisto, joka mainostaa itseään lauseella "Uskokaa tutkimukset MIEHELLE!" Naisten etsivätoimisto nro 1:llä riittää kuitenkin vielä asiakkaita.Toimiston sihteeri Mma Makutsi puolestaan keksii, miten voi lievittää rahapulaansa ja hyödyntää poikkeuksellisen hyvää päästötodistustaan Botswanan sihteeri-opistosta, ja perustaa konekirjoituskoulun miehille.

Aloituslause: "Minun täytyy muistaa, Mma Ramotswe ajatteli, kuinka onnekas olen elämässäni ollut; olen ollut sitä aina, mutta etenkin nyt, kun istun taloni kuistilla Zebra Driven varrella ja katselen ylös Botswanan taivaalle, joka on niin tyhjä, että sininenkin näytää lähes valkoiselta."

Oma mielipide: Aijaij! Tämä tarina senkun vain jatkuu hyvänä. En tahdo saada loppua tälle Mma Ramotswen innostukselle. Mma Makutsinkin rooli nousi kirjassa mukavasti esille. Kirjan henki on samanlainen kuin edeltäjillään. Lämmin, hyvää tahtova, eikä näistä voi tulla huonolle tuulelle.

Tähteytys: * * * *