perjantai 20. huhtikuuta 2012

Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti