Julkaistu: 2000 s.173
Takakansi: Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Juuri nyt Cecilie oli niin sairas, että joulukin oli kuin kourallinen hiekkaa, joka valui sormien välistä hänen nukkuessaan tai ollessaan puolittain hereillä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.
Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat: enkeli nimeltään Ariel. Enkeli alkaa vierailla tytön luona harva se yö, ja he käyvät keskusteluja niin filosofisista kuin arkisimmistakin kysymyksistä. Cecilie yrittää saada enkelin paljastamaan taivaallisia salaisuuksia, mutta Ariel onkin kiinnostuneempi siitä miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu kasvaa, miltä tuntuu syödä ruokaa, palella tai nähdä kauniita unia. He oppivat toisiltaan niin paljon uutta, että on kuin vtaivaan ja maan välille olisi muodostunut säie.
Enkelimysteerio on syvältä koskettava, kaunis ja lohdullinen kirja. Se on käännetty 23:lle kielelle.
Aloituslause: "He olivat jättäneet oven auki käytävään..."
Oma mielipide: Jo takakansi herätteli omaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja on aiheeltaan ehkä raskaskin ja herättelee omia tuntemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä elämästä, miksi olemme täällä, mitä me olemme ja miten meille itsestään selvät asiat oikeastaan ovatkaan? Tässä kirjassa käsitellään kuolemaa hyvin ja antaa toivoa elämän viimeisiin päiviin. Itku tätä kirjaa lukiessa on herkässä. Uskonto nousee myös tässä kirjassa esille, Jumala ja Hänen luomansa mietyttää kovasti Cecilietä.
Olihan tämä lukukokemus, josta olen tyytyväinen. Elämä on ihanaa ja sai ajattelemaan, että joskus kannattaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.
Tähteytys: * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti