Seppo Jokinen - Pudotuspeli

Jokinen Seppo; Pudotuspeli
Julkaistu: Karisto 1998 s.288

Takakansi: Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?

Aloitusnäyte: "Soile Tyllillä oli nälkä. Hän oli  nauttinut aamiaiseksi pelkän nutriletin ja tullut siitä vain vihaiseksi. Eikä edes heinäkuinen, hellettä kehivä aamu kyennyt kirvoittamaan pyöreille kasvoille hymyä.."

Oma mielipide: Koskista harmittaa selvästi ylennys, joka aiheuttaa työkavereissakin naljailulle aiheen. Jokisella on lukijaa mielyttävä tapa kertoa tarinaa eteenpäin.

Tähteytys: * * *

Seppo Jokinen - Koskinen ja raadonsyöjä

Jokinen Seppo; Koskinen ja raadonsyöjä
Julkaistu: Karisto 1997, 288 sivua

Takakansi: "Koskinen viettää työtovereineen rieahakasta saunailtaa, mutta aamuyöllä tulee epämiellyttävä äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla odottaa murhatun suunnittelijaneron ruumis. Osaston väki tuntuu hautovan jos jonkinlaisia salaisuuksia, ja yksi heistä vaikuttaa muitakin syyllisemmältä. Koskisen mielestä hänen syyllisyytensä on liiankin ilmeistä. Mitä kätkeytyy rikoksen taustalle, ja kuka osaston väestä on kylmäverisen murhan takana? Ja miten Koskinen voisi todistaa vaistonsa väittämät? Kaikista työpaineista huolimatta Koskisen olisi elettävä normaalia elämää ja täytettävä perheensä odotukset."

Aloitusnäyte: "Veitsi oli terävä. Se leikkasi omenan pintaa paperinohueksi ja kuori irtosi yhtenä pitkänä nauhana. Eeva lohkoi hedelmästä pieni, peukalonpään kokoisia paloja ja tarjosi vastapäätään istuvalle tytölle..."

Oma mielipide: Toinenkaan kirja Koskisen seikkailuja ei petä. Koskinen joutuu todella omien ihmissuhteidensa ja poliisityön arvaamattomuuden koukeroihin. Perheellekin pitäisi antaa aikaa, kun taas työtkin painaa päälle. Kirja alkaa lapsenkaappaustapauksella, josta Koskinen siirtyy paperitehtaan murhan selvittämiseen, joka vaikuttaa todella sekavalta. Jälleen tapahtumien edetessä huomaa, kuinka etevä Koskinen on. Koukuttavaa!

Tähteytys: * * * * ½

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

Jokinen Seppo; Koskinen ja siimamies
Julkaistu: Karisto 1996, 245 sivua.

Takakansi: "Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen on väsynyt ja tuskastunut: hän potee huonoa omaatuntoa kaikesta, vähiin jääneestä liikunnasta, siitä ettei ole tarpeeksi aikaa vaimolle ja pojalle, siitä että silmä seuraa ehkä liiankin hanakasti erästä tiettyä naispuolista työtoveria. Lisäksi jutut ovat pahasti kesken ja nyt tuli tämä Hervannan tapaus.

16-vuotias Katja Autio löydettiin tien varresta kuristettuna ja pian tapahtuu se, mitä Koskinen ja kollegat Tamperen Sorin poliisitalossa ovat pelänneet: uhkaavan yrityksen jälkeen murhaaja onnistuu toistamaan tekonsa. Aika käy vähiin, paineet rikososastolla kasvavat ja Koskinen on ristitulessa. Liikkeellä on mielipuoli murhaaja, joka vuorenvarmasti iskee uudelleen."

Aloituslause: "Osmo Auio oli odottanut koko pitkän yön.."

Oma mielipide: Ensimmäinen Seppo Jokisen kirja, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Koskista kertovan kirjasarjan. Minulle aiemmin tuntematon Jokinen koukutti minut pahasti tähän Koskiseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Juoneltaan kirja piti lukijastaan kiinni, eikä jännitystä puuttunut. Huumoriakin kirjassa käytettiin, joka osui lukijaan. Varsin viihdyttävä kirja, jonka ahmein lähes kokonaan yövuorossa ollessani. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Tähteytys: * * * * *