Ethel S.Truner - Sisarusten varttuessa

Ethel S. Turner: Sisarusten varttuessa
Julkaistu 1975 s.169

Takakansi: Kirja on jatkoa teokselle "Seitsemän sisarusta", jonka tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Nellistä on kasvanut pieni kaunotar, Pallero on muuttunut Poppetiksi, ja hänen entinen nimensä on periytynyt uudelle tulokkaalle. John puolestään on nyt 13-vuotias, kömpelö ja hontelo poika jonka olemuksesta näkee, että hän on sotatilassa koko maailman kanssa. John on perheelle suurimman järkytyksen tuottaakin: hän karkaa kotoaan epäilyttävissä olosuhteissa. Ja kun vanhemmat lähtevät Intian-matkalle, joutuu velvollisuudentuntoinen, lempeä Meg ottamaan vastuulleen koko vilkkaan sisarusparven. Tänä aikana ehtii paljon tapahtua - siitä pitää kukin sisaruksista huolen.
Yhtä elävästi ja riemukkaasti kuvattua perhettä kuin Woolcotit ovat, tapaa klassisessaa nuortenkirjallisuudessakin vain harvoin. Se on antanut aiheen myös tv-filmiin, joka on esitetty meilläkin.

Aloituslause: "Hyrskynmyrskyssä oli tunnelma hieman kireä."

Oma mielipide: Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto-sarjaan. En ole lukenut aiempaa kirjaa, jonka jatko-osa tämä kirja oli. Se ei kuitenkaan paljon haitannut, etteikö tarinaan olisi päässyt mukaan. Meg on huolehtivainen isosisko, johon itsekin oli helppo samaistua, tosin ilman kuutta pienempää sisarusta. Mutta havaitsin samanlaisia piirteitä Meg:ssä ja Nell:stä verratessani omaan sisarussuhteeseen. Kirjassa kerrotaan hyvin havainnollisesti tapahtumia ja ilon sekä surun tunnettakin saatiin aidosti esille niin, että lukijakin saattaa eläytyä. Ihan mukava nuorten kirja.

Tähteytys: * * *

Jordan Raditskov - Me varpusenpojat

Jordan Raditskov: Me varpusenpojat
Julkaistu:1975 s.118

Takakansi: Ihmiset luulevat että kaikki varpuset ovat samanlaisia. Eisinnepäinkään. Esimerkiksi takapakkia osaa lentää vain Trrikkä. Viheltelevä Jalankulkija puolestaan liikkuu aina jalkaisin, se on sillä periaate. Piukku säveltää ja jakaa nimikirjoituksia. Haisulilla on tuhat kolmesataa sinistä rusettia ja ransakalainen kuvalehti.

Varpuset ovat opinhaluista väkeä. Eräänä talvena ne valtaavat koulun. Silloin lapset saavat värjötellä puiden oksilla. Kukas käski ampua ritsoilla. Keväällä varpuset pääsevät luokalta, mutta lapset saavat nelosia. Varpuset tekevät ulkonmaanmatkankin. Ne jopa varustautuvat lentämään kuuhun.

Bulgarialainen Jordan Raditskov (s.1929) on maansa huomattavimpia nykykirjailijoita. Viehättävässä lastenkirjassaan hän kertoo tarinoita varpusista, niiden toimekkaista puuhista, iloista ja kaipauksesta.

Aloituslause: "Kaikki tukevat maailmaan jollain tavalla."

Oma mielipide: Tämä kirja kuuluu leija-sarjaan ja se on sarjan 32. kirja. Tarina oli herttainen ja omalla tavalla mahdottoman viihdyttävä. Kuitenkaan kirja ei saanut minua mitenkään mukaansa ja joissakin kohtiin suorastaan laittoi ärsyttämään. Arvon herra oli varsinainen arvon herra, joka arvon herroitteli kaikkea. Hän oli ehkä suosikki varpusistani tässä kertomuksessa. Lapsille kirja on varmasti mielyttävämpi.

Tähteytys: * *

Jostein Gaarder - Enkelimysteerio

Gaarder Jostein: Enkelimysteerio
Julkaistu: 2000 s.173

Takakansi: Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Juuri nyt Cecilie oli niin sairas, että joulukin oli kuin kourallinen hiekkaa, joka valui sormien välistä hänen nukkuessaan tai ollessaan puolittain hereillä. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla sairaalassa.

Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat: enkeli nimeltään Ariel. Enkeli alkaa vierailla tytön luona harva se yö, ja he käyvät keskusteluja niin filosofisista kuin arkisimmistakin kysymyksistä. Cecilie yrittää saada enkelin paljastamaan taivaallisia salaisuuksia, mutta Ariel onkin kiinnostuneempi siitä miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu kasvaa, miltä tuntuu syödä ruokaa, palella tai nähdä kauniita unia. He oppivat toisiltaan niin paljon uutta, että on kuin vtaivaan ja maan välille olisi muodostunut säie.

Enkelimysteerio on syvältä koskettava, kaunis ja lohdullinen kirja. Se on käännetty 23:lle kielelle.

Aloituslause: "He olivat jättäneet oven auki käytävään..."

Oma mielipide: Jo takakansi herätteli omaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja on aiheeltaan ehkä raskaskin ja herättelee omia tuntemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä elämästä, miksi olemme täällä, mitä me olemme ja miten meille itsestään selvät asiat oikeastaan ovatkaan? Tässä kirjassa käsitellään kuolemaa hyvin ja antaa toivoa elämän viimeisiin päiviin. Itku tätä kirjaa lukiessa on herkässä. Uskonto nousee myös tässä kirjassa esille, Jumala ja Hänen luomansa mietyttää kovasti Cecilietä.
Olihan tämä lukukokemus, josta olen tyytyväinen. Elämä on ihanaa ja sai ajattelemaan, että joskus kannattaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Tähteytys: * * * *