Pakkanen Outi - Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Outi Pakkanen; Tarjoilija, pyyhkikää taulu
Julkaistu;  1986 s.266


Takakansi: Ylioppilaskeväänä he olivat vannoneet, että pitäisivät säännöllisesti yhteyttä, heidän jenginsä ei hajoaisi. Nyt he kokoontuivat ensimmäiseen luokkakokoukseensa, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on muuttunut, eikä oikeastaan juuri mikään. Luokkakokous sujuu niin kuin pitääkin, ja lopuksi lähdetään jatkoille Pertin luokse. Siellä tapahtumat saavat äkkikäänteen: yksi joukosta surmataan raa'asti. Aamuksi suunniteltu silliaamiainen vaihtuu poliisikuulusteluksi. Kuinka ylioppilaskirjoitusten vuosi liittyy tapahtumiin? Mitä tärkeää tapahtui koulubileissä helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1965 - ja kenelle?  


Oma mielipide: En ole ennen lukenut Pakkasta ja haluan lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Vaikka tarina on perinteinen rikostarina, sai tarinan henkilöt värikkyyttä kertomukseen. Tarinan aikana kerkesi moneen kertaan vaihtumaan mielipide murhaajasta, joka kuitenkin oli arvattavissa. Mitään sen kummempia ihastuksen tai vihastuksen tunteita ei tämä kirja kuitenkaan tuottanut.


Tähteytys: * * *

Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Hayden Torey - Nukkelapsi

Torey Hayden - Nukkelapsi 
Julkaisuvuosi: 2002 s.336

Takakansi: Elonmerkkä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea.

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisren aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista.

Aloituslause: "Näin hänet ensi kerran istumassa kiviaidalla, joka reunustaa koulun pihan  läntistä sivua.."

Oma mielipide: Kirja tuntui jankkaavan samaa asiaa pitkän aikaa. Kuitenkin loppu vaiheessa kirjaa tapahtumat alkoivat mennä nopeaa tahtia. Minua ärsytti suunnattomasti avustaja Julie. Jotenkin hänen näkemyksensä asioihin oli niin yhteensuuntaan kapeakatseista, vaikka antoikin toisen näkökulman Haydenin mielipiteeseen. Tuntui kuitenkin, että hän ei vain voinut antaa periksi ja ymmärtää vaihtoehtoista tyyliä. Kun taas, Haydenin olisi tarvinnut hyväksyä ja antaa omista opetusmenetelmistään periksi hänen näkemyksiensa vuoksi.

Loppujen lopuksi kirja kertoi jälleen hyvin koskettavan tarinan tosi elämästä.

Tähteytys: * * * ½