Sinkkonen Lasse - Solveigin laulu

Lasse Sinkkonen - Solveigin laulu
Julkaistu: 1970 s.348

Takakansi: Solveigin laulu on väkevästi todentuntuinen romaani kolmesta naiskohtalosta - kolmesta sukupolvesta. Samalla se on kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Hänestä kasvaa pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut, julmat sanat. Naiseksi kypsyessään hän vähitellen alkaa oppia tuntemaan oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara on nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Saara on elämän kovettama nainen jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, haistattaa maailmalla pitkät ja ottaa ilon irti mistä saa.

Famu on Solveigin isoäiti ja pelastus. Famu rakastaa, kun Saara ei osaa. Famu on työläisnainen, vahva ja viisas.Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä. Fafa ei ole paha, mutta hän on heikko. Pienenä tyttönä Solveig menee fafaa vastaan Sinebrychoffin portille ja fafa heltyy, jättää juomakaverinsa ja tulee kotiin. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän viinasta. Ja isä on heikko, Saara määrää, mitä Solveigille tapahtuu. Saara hommaa Solveigin maalle ja lapsenlikaksi ja ajaa pois kotoa kun Börje sairastuu. Famun hoivossa Solveig kehittyy tytöstä naiseksi, jaksaa uskoa elämään ja itseensä.

Aloituslause: "Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä.."

Oma mielipide: En tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Lukukokemuksena tämä oli luettava. Kirjassa kuvataan perheen arkea ja koskettaa paljon nykypäiväisiäkin ongelmia, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa. Samalla tarinassa tapahtuu nuoren tytön kasvaminen aikuiseksi naiseksi. Saara oli todella raivostuttava hahmo ja inho häntä kohtaan oli kyllä käsin kosketettavissa. Famu sen sijaan hellyyttävä vanhan kansan edustaja, jolta löytyi elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinaan pääsi mielestäni hyvin sisälle ja pystyi samaistumaan henkilöön. Kirjassa oli todella tarkasti kuvattu eräitä kohtauksia tytön kasvamiseksi aikuiseksi, jotka saivat hieman posket punahtumaan ja herätti ajatuksen mitähän sitä tuleekaa luettua. Kokonaisuutena tarina kertoo hyvin tyypillisestä suomalaisesta perheestä, yleistämättä tai ei.

Tähteytys: * * * *

Hayden Torey - Nukkelapsi

Torey Hayden - Nukkelapsi 
Julkaisuvuosi: 2002 s.336

Takakansi: Elonmerkkä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea.

Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva.

Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisren aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista.

Aloituslause: "Näin hänet ensi kerran istumassa kiviaidalla, joka reunustaa koulun pihan  läntistä sivua.."

Oma mielipide: Kirja tuntui jankkaavan samaa asiaa pitkän aikaa. Kuitenkin loppu vaiheessa kirjaa tapahtumat alkoivat mennä nopeaa tahtia. Minua ärsytti suunnattomasti avustaja Julie. Jotenkin hänen näkemyksensä asioihin oli niin yhteensuuntaan kapeakatseista, vaikka antoikin toisen näkökulman Haydenin mielipiteeseen. Tuntui kuitenkin, että hän ei vain voinut antaa periksi ja ymmärtää vaihtoehtoista tyyliä. Kun taas, Haydenin olisi tarvinnut hyväksyä ja antaa omista opetusmenetelmistään periksi hänen näkemyksiensa vuoksi.

Loppujen lopuksi kirja kertoi jälleen hyvin koskettavan tarinan tosi elämästä.

Tähteytys: * * * ½

Grafton Sue - G niin kuin gangsteri

Sue Grafton: G niin kuin gangsteri
Julkaistu: 1997 s.297


Takakansi: Kinsey Millhone on yksityisetsivä "jonka kanssa haluaisin viettää aikaani enemmänkin", sanoo New York Timesin arvostelija. Kukapa ei... paitsi ne onnettomat, jotka epäiltyinä joutuvat hänen suurennuslasinsa alle. Maailman luetuin naispuolinen yksityietsivä jatkaa seikkailujaan aurikoisessa Kaliforniassa... joka samalla on varjoja täynnä.

"Grafton luo sujuvaa, vaivattomasti etenevää perusjännitystä karismaattisen naisetsivän Kinsey Millhonen työstä ja elämästä." -Keijo Kettunen, Helsingin Sanomien kuukausiliite.

Aloituslause: "Kolme asiaa tapahtui toikokuun viidentenä (tai niillä paikkein), joka ei ole vain meksikolaisen kansallisjuhla Kaliforniassa, vaan myös minun syntymäpäiväni..."

Oma mielipide: Aloitin taas tämänkin kirjan monta kertaa alusta, koska lukupinossani se on pyörinyt puolisen vuotta. No nyt kun aikaa oli enemmän taas muuhun lukemiseen niin otin haasteen eteen, onnekseni muistin ensimmäisten sivujen tapahtumat. Sain siis jatkettua siitä mihin olin jäänyt. Alkukankeuksista päästyään tarina otti ohjat ja lukeminen oli sujuvaa. Tarina oli toisilta kohdin melko ennalta arvattavissa. Mielenkiintoinen tarina ja voisin tutustua muihinkin kirjoihin, jossa Kinsey yksityisetsivänä selvittää asioita.

Tähteytys: * * * ½