Myron Vicky & Witter Bret; Kirjastokissa

Myron Vicky & Witter Bret; Kirjastokissa
Julkaistu; 2008, s.303

Takakansi; Lämminhenkinen kertomus maailman tunnetuimman kirjastokissan elämästä.

Iowan osavaltiossa Yhdysvalloissa, Spencer.nimisen pikkukaupungin kirjaston henkilökunta löysi kohmettuneen kissanpoikasen kirjojen palautusluukusta tammikuussa 1988. Kissa sai nimen Dewey Readmore Books ja se liitettiin virallisesti kirjaston henkilökuntaan. Dewey sulatti kirjastoväen ja kaupungin asukkaiden sydämet ja toi kirjastolle sekä Spencerin kaupungille valtavasti myönteistä julkisuutta. Kissaa tultiin ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.
Deweyn helluttävän tarinan kertoo kirjastonjohtaja Vicky Myron, joka oli ja eli Deweyn kansssa koko tämän elämän ajan.

Millainen vaikutus eläimellä voikaan olla!
Kuinka monen ihmisen elämään kissa voikaan jättää jälkensä!

Aloituslause; "Keskellä Yhdysvaltoja, Mississippijoesta länteen ja aavikoista itään, on tuhannen neliömailin ylätasanko..."


Oma mielipide; Aivan mahdottoman suloinen ja herttainen tarina kissasta, joka vei monen sydämen. Tarina kertoo Deweyn elämästä ja siitä, mitenkä se vaikutti moneen ihmiseen. Lähtemättömän vaikutuksen se jätti etenkin kirjastonjohtajan sydämeen, joka kertoo myös omasta elämästään kirjassa. Kirjaa lukiessa ei säästynyt kyyneliltä, varsinkaan kirjan loppupuoliskolla. Tämä kirja sulatti sydämeni näin kissaihmisenä. En voi muuta sanoa kuin suloinen tarina, josta huokui lämpö ja välittäminen.

Tähteytys; * * * *

Vuorinen Juha; Kristianin nuoruusvuodet

Vuorinen Juha; Kristianin nuoruusvuodet
Julkaistu; 2007, s.199

Takakansi; Kristian Pesonen Juoppohullun päiväkirjoista tuttu idioottimainen läskivuori. Mutta miten Kristianista tuli Kristian? Millainen lapsuus ja nuoruus on takana aivonsa tunkiolle dokanneella itkupillillä?
Kirjassa pikku-Kristian sinnittelee läpi hykerryttävän absurdin lapsuuden despoottimaisen isukkinsa, varjossa, temmeltää finnilärvisenä teininä piktin kylänraittia ja kasvaa siinä sivussa jonkinmoiseksi miehenaluksi...
Tarina kertoo varsin toisenlaisesta Kristianista, erikoisesta lapsuudesta ja viattomista nuoruusvuosista. Luvassa on järjetöntä toimintaa j perseenreväyttävän hauskoja tilanteita Vuorisen taattuun tyyliin, mutta myös nuoruuden muistoja, suurella rakkaudella.

Aloituslause; "Kristian! Sinä et voi pitää esikuvanasi ja miehen mallinasi joulupukkia, hermostui äiti."

Oma mielipide; Todellakin taattua Vuorista. Tämäkin kirja iskee minuun, jollain kierolla tavalla. Todella toivon, etten ikinä saa naapureikseni perhe Pesosen kaltaisia ihmisiä, enkä heihin törmää ulkomaan tai kotimaankaan matkoillani. Tätä kirjaa lukiessa naurahduksia tuli siellä täällä. Tässä ei kierrellä hävyttömyyksiä vaan puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Todella kevyttä lukemista. Suosittelen kaikille joilla on enemmän tai vähemmän kiero huumorintaju.

Tähteytys; * * * ½

Marklund Liza; Nobelin testamentti

Marklund Liza; Nobelin testamentti
Julkaistu; 2008 s.464

Takakansi; Ampumavälikohtaus Nobel-juhlissa johtaa vanhojen salaisuuksien jäljille.

Pitkään iltapukuun sonnustautunut murhaaja saapuu kenenkään huomaamatta Tukholman kaupungintalon Nobel-juhliin. Tanssilattialla hän ampuu kaksi laukausta ja onnistuu poistumaan paikalta jäämättä kiinni.
Juhlissa Kvällspressenin toimittajana ollut Annika Bengtzon vedetään vastoin tahtoaan keskelle tapahtumia- ei journalistina vaan todistajana. Hänen elämänsä on jo muutenkin melkoista sotkua: avioliitto rakoilee ja työpaikka on uhattuna.
Tutkimukset vievät Annikan keskelle kuoleman ja väkivallan historiaa. Minne hän suuntaakin katseensa, jäljet johtavat aina Alfred Nobeliin, yksinäiseen ja onnettomaat teollisuusmagneettiin, joka jätti valtavan omaisuutensa jaettavaksi ihmiskunnan hyväksi. Nobelin testamenttiin tuntuu kätkeytyvän salaisuus, jota selvitettäessään Annika huomaa pian olevansa hengenvaarassa.

"Jos ihmisen on pakko lukea dekkareita, hänen kannattaa tarttua vainhyviin sellaisiin. Ja Liza Marklundin uutuus, Nobelin testamentti, on erittäin hyvin tarttumisen kestävä. Itseasiassa se vetää niin lujaa mukanaan, että sen lukee läpi kahdella istumalla" - Seppo Turunen, Kainuun Sanomat.

Aloituslause; "Kissanpennuksi kutsuttu nainen tunsi miten ase painoi ja keinui hänen oikean kainalonsa alla....."

Oma mielipide; WAU! En voi muutakuin yhtyä Seppo Turusen sanoin; Vetää niin lujaa mukanaan!! Tosin itselläni tämä vaati useamman istumisen kuin kaksi. Tämä on ensimmäinen Marklundin kirja, jonka luin ja voin sanoa, että aion tutustua muihinkin kirjoihin. Niitähän minulla hyllyssä odottaa seitsemän kappaletta :) Pystyin hyvin eläytymään Annikan mukana ja tunteet joita kirjan käänteet aiheutti olivat aitoja. Välillä minua pisti vihaksi todella Annikan miehen Thomasin käytös. Lisään tämän kyllä ehdottomasti listalle TYKKÄÄN!

Tähteytys; ****½