Julkaistu; 1989 s. 76
Takakansi; Gösta ågren kokoelma on rikas, luonnollisellatavalla kirkas ja intensiivinen. Se säilyttää salaisuutensa monenkin lukemiskerran jälkeen. Tekijä on saavuttanut tavoitellun ihanteen, kyennyt yhdistämään arjen runoon, yksinkertaiseen sanontaan monimerkityksisen puheen. Jyhkeissä muotokuvissa muutamin sanoin hahmottuva ihminen sekä paradoksaalinen tilanne elämän jakuoleman ajattomissa kysymyksissä piirtynyt terävinä ja lämpiminä, runo runolta tiukaksi kokoelmaksi. - Finlandia-palkinnon perusteet.
Poikkeavasti aloitusruno;
ALKU
Ensimmäisenä talviyönä
kaniini peleltui häkissään
kiveksi. Kaltereitten takaa
näkyy tähtien hila.
Kylmyys tunkeutuu hitaasti
ruumiiseen, jonkapimeys
ei mahda mitään
tälle valolle. Kissa katsoo
kahdella loistavalla
metallisielullaan, ja jatkaa
kulkuaan. Sykkyrässä
sydämensä ympärillä kaniini kuolee.
Aamu oli suuri tyhjä
kuin alku.
Oma mielipide; Kauhistuin sitä, kuinka lähes jokainen runo pyöri kuoleman ympärillä, tavalla tai toisella. Enkä oikein ymmärrä miten tämä on saanut Finlandia palkinnon. Ehken ole sitten niin sivistynyt, että ymmärtäisin kirjoittajan tarkoitusta. Runot eivät oikein auenneet ja toiset tuntuivat lentävän hyvin hyvin korkealla, jottei niistä saanut kiinni. Suosikiksi kuitenkin tämän runokokoelman runoista nousivat ; Päivä merellä ja Voima. En olisi tähän kirjaan varmaan tutustunut, kuin Aakkos haasteen yhteydessä BookCrossingissa.
Tähteytys; *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti