Zahn Timothy - Keisarin käsky

Timothy Zahn - Keisarin käsky
Julkaistu; 1996 s. 464

Takakansi; Taistelu universumin herruudesta kiihtyy.

Uuden tasavallan kohtalo on vaakalaudalla, kun Imperiumin joukkoja johtava suuramiraali Thrawn lyö pöytään pirullisen valttikorttinsa: armoa tuntemattomat kloonisotilaat. Han Solo ja Chewbacca yrittävät taivuttaa salakuljettajat yhdistämään voimansa epätoivoiseen hyökkäykseen, kun Liea yrittää pitää liittouman koossa ja valmistautuu synnyttämään jedikaksoset.

Uuden Tasavallan viimeinen toivo on lähettää pieni Luke Skywalkerin johtama iskuryhmä linnakkeeseen, jossa Thrawnin hirvittävät kloonauskoneet sijaitsevat. Siellä heitä odottaa viimeinen vaara, Musta Jedi C'baoth, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Luke Skywalkerin alistamisen valtaansa.

Keisarin käsky on Hugo-palkinnon voittaneen tieteiskirjailija Timothy Zahnin kolmiosaisen Tähtien sota -sarjan viimeinen osa. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Imperiumin perillinen ja Hämärän laivue.

Aloituslause; "Syvän avaruuden mustuudessa lipuva keisarillinen tähtituhooja Chimaera käänsi mahtavan nuolenpäätä muistuttavan hahmonsa kohti himmäesti tuikkivaa tähteä, joka oli sen kohdejärjestelmän aurinko ja joka sijaitsi kolmen tuhannesosavalovuoden päässä.."

Oma mielipide; Voi että tätä murheenkryyniä. Tämän lukemiseen meni kauan. Ensimmäiset satasivua tuntui niin puuduttavilta, joiden vuoksi meinasin heittää kaivoon koko lukuoperaation. Kuitenkin aloin saamaan juonesta kiinni ja tätä olikin mukava lukea. Tapahtumaa riitti ja tarkkana piti olla, että kukas nyt olikaan ketä ja missä mennään. Tämän kirjan innostamana katsoin myös Star Wars elokuvat, joita en ollut koskaan katsonut. Nyt ovat nekin pois to do-listalta.

Nyt jälkikäteen mietittynä olisi hyvä tietää hieman taustoja, ennen kuin alkaa lukemaan tätä kirjaa. Kirjan tapahtumat, kun ovat suoraan jatkoa elokuville ja edeltäville kirjoille. Ainakin itselläni oli hankaluuksia juuri hahmojen tunnistuksessa ja oudoista paikoista. En ole ennen tykännyt scifi kirjallisuudesta, mutta nyt jopa voisin tutustua muihinkin.

Tähteytys; * * * ½

Toft Ria - Hei Taija!

Toft Ria - Hei Taija!
Julkaistu; 1962 s.120 

Takakansi; Taija tuntee itsensä imarrelluksi, kun kuuluisa valokuvaaja Ray tarjoaa hänelle tilapäistä tointa valokuvamallina. Jos Taija olisi aavistanut mitä seurauksia hänen suostumisensa aiheutti , hän olisi varmaan luopunut koko puuhasta. Kauhukseen hän huomaa kuvansa eräässä varsin epämääräisessä julkaisussa…Taijan omaiset ja ystävät ovat täysin ymmällä. Dramaattisessa vanhempien kokouksessa koululla hän saa aivan yllättäen puolelleen. Leena ja he kaikki – myös Taija itse – havaitsevat, ettei pidä tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä eikä tuomita ketään ennakolta.


Aloituslause; "Hänen mielestään oli epämiellyttävää, että mies jatkuvasti seurasi häntä."


Oma mielipide; Tarina sisällytti itseensä oivan opetuksen siitä, ettei tyttölapsen pidä jokaiseen houkutukseen lähteä mukaan. Uskoisin tämän pitävän paikkansa tämänkin päivän maailmassa. Sekä opetuksen siitä, kuinka ei pidä tuomita ihmisiä huhupuheiden ja päätelmien vuoksi, vaan kuunnella myös kyseessä olevan henkilön mielipidettä asiasta, miten asia oikeasti on mennyt.

Hei Taija! On mukava jatko kirjasarjalle. Pidän Taijan seikkailusta ja niinkuin tähänkin tarinaan pystyy hyvin eläytymään. Tarinasta huokuu Taijan epätoivo ihmisiä kohtaan, jotka eivät usko häntä. Ainoat ihmiset, jotka osoittavat luottamustaan ovat omat vanhemmat. Tarina eteni hyvin. Ainoastaan loppu lässähti. Kaipasin loppuun syvämietteisempää pohdintaa tapahtumista.

Ja kuka on nuorena tykännyt paistetusta maksasta?!

Tähteytys; * * * *

Yliruusi Tauno - Rikosetsivien vapaapäivä

Yliruusi Tauno; Rikosetsivien vapaapäivä
Julkaistu; 1963 s.167

Takakansi; Rikospoliisin komisario Manki saa oivan idean. hän kokoaa kahdeksan osastonsa etsivää ylimääräisiin kertausharjoituksiin sunnuntaina. Paikka on Jaakonlinnan autio huvila ja siellä on tarkoitus verestää vanhoja oppeja ja kehitellä uusia menettelytapoja... kunnes alkaa tapahtua kummia. Yksi toisensa jälkeen etsivät heittävät henkensä tai katoavat salaperäisesti kunnes jäljellä ovat vain Manki itse ja yksi etsivä.

Suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikko, teos jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana. Loppuratkaisu on piinaavan jännityksen lisäksi sekä vapauttava että ällistyttävä.

Aloituslause; Tulimme sinne aikaisin aamulla...

Oma mielipide; Luin kirjan matkatessani junalla. Kirja vaikutti sekalaiselta, mutta toisaalta se varmaan johtui yhden etsivän ollessa kertojana. Tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä. Loppuratkaisu oli todellakin ällistyttävä ja se tuotti haikeutta. Kamalasti tämän kirjan juonesta ei voi puhua, koska juoni menee muuten hukkaan. Mukava matkaluettava.

Tähteytys: * * *