Stephen King - Ennen aamunkoittoa

King Stephen; Ennen aamunkoita
Julkaistu: 1992 (1985) s. 313

Takakansi: Astu sisään Stephen Kingin maailmaan . maailmaan jossa viattominkaan ei ole turvassa, maailmaan jossa arkisinkin paikka saattaa muuttua paholaisen leikkikentäksi, maailmaan joka ei päästä otteestaan ennen aamunkoittoa. Kaunun mestarin uusin, piinaava kokoelma!

Aloituslause: Ote novellista Isoäiti, josta pidin."Georgen äiti meni ovelle, epäröi, tuli takaisin ja pörrötti Georgen hiuksia."

Oma mielipide: Ennen aamunkoittoa on toinen osa alkuperäisteoksesta,Skeleton crew novellikokoelmasta. Toiset näistä tarinoista eivät koskettaneet lukijan mieltä mitenkään, mutta toiset iskeytyivät hyvinä "kummitustarinoina". Kaikean kaikkiaan ihan mukiin menevä kokoelma erinäisistä tarinoista.

Tähteytys: * *

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Julkaistu:1999 (1937) s. 215

Takakansi: Idän pikajuna, joka jyskyttää halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset tukkivat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemnhijlaista. "Hermoni ovat varmaan epäkunnossa", mutisee Hercules Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Amerikkalainen miljonääri Ratchett lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy tauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan...

Aloituslause: "Kello oli viisi eräänä talviaamuna Syyriassa."

Oma mielipide: Taattua Christietä. Poirot on ihastuttava Belgialainen yksityisetsivä, joka lumoaa lukijan kiekura viiksillään ja rikosten selvittämistaidoillaan, johon ei kaikki pysty. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin saaden lukijansa mukaan matkalle, jossa pystyy itsekin pohtimaan murhaajaa. Kuitenkaan tämä ei selviä, kuin vasta kirjan viime sivuilla. Tv:stäkin tuttu tarina.

Tähteytys: * * * *

Idström Annika - Isäni rakkaani

Annika Idström; Isäni rakkaani
Julkaistu; 1982 s.180

Takakansi: Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta.
Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänet Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä; kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi.
Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.

Aloituslause: "Minulla ei ole isää."

Oma mielipide: Kirjan kerronta ei ole mutkatonta eikä todellakaan suoraviivaista. Kirjan kertojana toimii Laura, jonka kerronnassa nykypäivä/todellisuus liukeneekin yhtäkkiä menneeseen ja muistoihin. Lukijaa ehkä eniten häiritsee se, että näiden kahden vaihtelu on tiivistä ja ehkä jopa sekoittaa tarinaa. Kirja vaatii, ehkä enemmän keskittymistä. Joko tämä on liian "taiteellinen" teos minun ymmärrykselle tai sitten jotain muuta, mutta en pitänyt tämänkaltaisesta kerronta tyylistä. Lukijalle jää kirjasta monia tulkinta mahdollisuuksia.

Tähteytys: *