Niskanen Kirsi-Marja: Vastaamatta jääneet puhelutJulkaistu: 2006 s.143
Takakansi: - Moi Atte, joko sä olet kuullut Hapasta? söde kysyy tukahtuneella äänellä.
- Mitä Hapa nyt on tehnyt? Lintsannut koulusta, karannut terveydenhoitajalta vai ryhtynyt kansanedustajaksi? mä avitin Södeä.
- Se oli eilen kolarissa. Se on kuollut.
Hapa oli ollut Järven kanssa autolla liikenteessä, ja nyt Järvi makasi sairaalassa jalat poikki. Poliisi epäilee, että tie oli liukas ja kuljettajalla liikaa vauhtia.
Atte ei voi millään uskoa, ettei Hapaa enää ole. Hapaa, joka oli kaikkien suosikki. Kuinka kaverin kuolemasta voi ikinä selvitä? Olisiko Hapa hengissä, jos Atte olisi lauantaina kesken kotibileiden vaivautunut vastaamaan kännykkään?
Helppoa ei ole Järvelläkään. Kun kaveri roudataan sairalasta pyörätuolissa, sillä on rikki muutakin kuin jalat. Mutta on eräs, jolla on Atteen ihmeellinen, lohduttava vaikutus. "Jätkän joka toinen puheenvuoro liittyy kyseiseen neiti-ihmiseen. Sä olet lätkääntynyt", Järvi paukauttaa.
Aloituslause: Mä kävelin jäähallin käytävällä.
Oma mielipide: Kirja on koskettava tarina nuorten ystävyydestä ja hyvän ystävän kuolemasta auto-onnetomuudessa. Lisäksi toinen hyvä ystävä loukkaantuu vakavasti. Kirjassa kerrotaan hyvin kuinka nuori kohtaa surun ja mitenkä siitä kukin pääsee ylitse. Sekä kuinka jokainen etsii syytä itsestään, jolla tilanne oltaisiin voitu välttää. Kertomus antaa lohtua sureville. Mukavaa luettavaa raskaasta aiheesta, jos näin voi sanoa.
Tähteytys: * * *

