Virve Sammalkorpi - Sinkkuleikki

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Julkaistu: 2000 s.199

Etukannen "lirpake"; Päivi Heikkinen-Huotari on kuin kuka tahansa meistä: keskimittainen, mukavasti toimeentuleva nuori nainen. Hänellä on tavallinen mukava aviomies Ville ja mukava kissa ja mukava koti Fleminginkadulla Helsingissä.

Mikä sitten saa Päivin pakkaamaan kassinsa ja muuttamaan pieneen yksiöön kaupungin toiselle laidalle? Menopaikkojen vaihtuessa ja yksinäisyyden silti vaaniessa kulman takana Päivi joutuu miettimään asioita uudelta kannalta. Mitä onni on? Mitä itsenäisyys? Mitä rakkaus toiseen ihmiseen? Kenen kanssa hänen on hyvä olla? Villenkö, joka odottaa häntä kiltisti kotona? Vai kaikkien niiden muiden kiehtovien miesten kanssa, joita hän itsenäisyyttään hakiessaan tapaa?

Takakansi; Riipaiseva kertomus onnesta ja onnen etsimisestä ja siitä kuinka sitoutua rakastamaansa ihmiseen itsenäisyyttään menettämättä.

Suomen markkinoiden ensimmäinen vastaus Bridgetille. Kolmekymppinen nainen eroaa miehestään ja palaa sinkkuuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen - kymmenen vuotta vanhempana. - Helsingin sanomat / NYT liite.

Aidon oloinen kertomus naisesta, joka kyllästyy tuttuun ja turvalliseen mutta yllätyksettömään aviomieheensä. - Me naiset

Alas koko ideaali ydinperheestä elämää suurempana aarteena sateenkaaren päässä. Sinkut tulevat. -Suomen kuvalehti

Ammattitaitoisesti kirjoitettu viihderomaani, joka etenee vauhdikkaasti, hauskasti eikä siitä liioin puutu itseironiaakaan. myös kielellisesti Sinkkuleikki on huolellista työtä. -Helsingin sanomat

Sammalkorven vahvuus on sujuvaa. -Ilta-Sanomat

Aloituslause: "Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä."

Oma mielipide: Kyllähän tämä herättää tunteita asioista suuntaan jos toiseen. Päivi hakee itseään tässä, varmasti samalla tavalla kuin moni muukin nainen. Pitkä parisuhde, joka aloitettu nuorena ja alkaa tuntumaan, että onko sitä elämää nähnytkään. Miehiä tulee ja menee, ystävät alkavat sinkkuiltuaan vakiintumaan. Tuttu kuvio. Juonellisesti hyvä ja menevä kirja. Yllätyksiäkin sattuu. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että tarina jumahtaa paikalleen. Ihan mukava kesälukeminen kuitenkin, joka viihdyttää lukijaansa.

Tähteytys: * * * ½

Ethel S.Truner - Sisarusten varttuessa

Ethel S. Turner: Sisarusten varttuessa
Julkaistu 1975 s.169

Takakansi: Kirja on jatkoa teokselle "Seitsemän sisarusta", jonka tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Nellistä on kasvanut pieni kaunotar, Pallero on muuttunut Poppetiksi, ja hänen entinen nimensä on periytynyt uudelle tulokkaalle. John puolestään on nyt 13-vuotias, kömpelö ja hontelo poika jonka olemuksesta näkee, että hän on sotatilassa koko maailman kanssa. John on perheelle suurimman järkytyksen tuottaakin: hän karkaa kotoaan epäilyttävissä olosuhteissa. Ja kun vanhemmat lähtevät Intian-matkalle, joutuu velvollisuudentuntoinen, lempeä Meg ottamaan vastuulleen koko vilkkaan sisarusparven. Tänä aikana ehtii paljon tapahtua - siitä pitää kukin sisaruksista huolen.
Yhtä elävästi ja riemukkaasti kuvattua perhettä kuin Woolcotit ovat, tapaa klassisessaa nuortenkirjallisuudessakin vain harvoin. Se on antanut aiheen myös tv-filmiin, joka on esitetty meilläkin.

Aloituslause: "Hyrskynmyrskyssä oli tunnelma hieman kireä."

Oma mielipide: Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto-sarjaan. En ole lukenut aiempaa kirjaa, jonka jatko-osa tämä kirja oli. Se ei kuitenkaan paljon haitannut, etteikö tarinaan olisi päässyt mukaan. Meg on huolehtivainen isosisko, johon itsekin oli helppo samaistua, tosin ilman kuutta pienempää sisarusta. Mutta havaitsin samanlaisia piirteitä Meg:ssä ja Nell:stä verratessani omaan sisarussuhteeseen. Kirjassa kerrotaan hyvin havainnollisesti tapahtumia ja ilon sekä surun tunnettakin saatiin aidosti esille niin, että lukijakin saattaa eläytyä. Ihan mukava nuorten kirja.

Tähteytys: * * *

Jordan Raditskov - Me varpusenpojat

Jordan Raditskov: Me varpusenpojat
Julkaistu:1975 s.118

Takakansi: Ihmiset luulevat että kaikki varpuset ovat samanlaisia. Eisinnepäinkään. Esimerkiksi takapakkia osaa lentää vain Trrikkä. Viheltelevä Jalankulkija puolestaan liikkuu aina jalkaisin, se on sillä periaate. Piukku säveltää ja jakaa nimikirjoituksia. Haisulilla on tuhat kolmesataa sinistä rusettia ja ransakalainen kuvalehti.

Varpuset ovat opinhaluista väkeä. Eräänä talvena ne valtaavat koulun. Silloin lapset saavat värjötellä puiden oksilla. Kukas käski ampua ritsoilla. Keväällä varpuset pääsevät luokalta, mutta lapset saavat nelosia. Varpuset tekevät ulkonmaanmatkankin. Ne jopa varustautuvat lentämään kuuhun.

Bulgarialainen Jordan Raditskov (s.1929) on maansa huomattavimpia nykykirjailijoita. Viehättävässä lastenkirjassaan hän kertoo tarinoita varpusista, niiden toimekkaista puuhista, iloista ja kaipauksesta.

Aloituslause: "Kaikki tukevat maailmaan jollain tavalla."

Oma mielipide: Tämä kirja kuuluu leija-sarjaan ja se on sarjan 32. kirja. Tarina oli herttainen ja omalla tavalla mahdottoman viihdyttävä. Kuitenkaan kirja ei saanut minua mitenkään mukaansa ja joissakin kohtiin suorastaan laittoi ärsyttämään. Arvon herra oli varsinainen arvon herra, joka arvon herroitteli kaikkea. Hän oli ehkä suosikki varpusistani tässä kertomuksessa. Lapsille kirja on varmasti mielyttävämpi.

Tähteytys: * *