Anna-Liisa Haakana - Ykä Yksinäinen

Haakana Anna-Liisa: Ykä Yksinäinen
Julkaistu 1980 s.147

Takakansi: Ykä on 15 ja yksinäinen. Hän asuu Lapin syrjäkylällä, missä luonto on lähellä mutta ikätoverit kaukana. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Ja silti Ykän kasvun ja kehityksen vuotena tapahtuu paljonkin. Tärkeintä on tutustuminen yksijalkaiseen poikaan, jonka ajatusmaailma vastaa Ykän omaa, ja jonka ongelmat ovat monin verroin vaikeammat kuin Ykän. Tärkeältä tuntuu myös kokea elämisen riemua porometsällä, tanssipaikalla ja tovereiden kesken eräretkellä. Ensirakkauskin alkaa orastaa Ykän yhä valoisammaksi kääntyvässä mielessä.
Anna-Liisa Haakana sai tästä kirjasta Valtion kirjallisuuspalkinnon 1981.

Aloituslause: "Mie olen Ykä, ikä viisitoista ja elossa, vaikka ihmisiä kuolee joka puolella.."

Oma mielipide: Kirja oli aika raskaskin aiheeltaan. Ykä kohtasi ja mietti yksinäisyyttä, kuolemaa ja aikuiseksi kasvamista. Toisaalta hän vietti aikaa ystävien kanssa, koki uusia asioita ja sai varmuutta omaan itseensä. Kirja kuvaa nuoren elämää, sen kaikkine myllytyksineen sekä luonnon kauneutta ja sen vaalimista. Haasteellista kirjassa oli murresanoin kirjoitettu teksti. Ihan mielekäs kirja luettavaksi.

Tähteytys: * * *  ½

Tuuli Rannikko - Surmakierre

Tuuli Rannikko: Surmakierre
Julkaistu: 2007 s. 248

Takakansi: Selittämättömät yövartijoiden teloitusmurhat vavisuttavat kylmäverisyydellään. Kolme murhaa, kolme identtistä toimintamallia. Nuori opiskelijapoika, keski-ikäinen perheenisä ja naisvartija surmataan yön hiljaisina tunteina.
Samaa kaavaa noudattavat verityöt Helsingin Ruoholahdessa, Lontoossa ja Tukholmassa järkyttävät ison tietoturvayhtiön työntekijöitä ja suurta yleisöä. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää johtolankoja.
Jenni joutuu selvittämään Tekacorpin riskejä ja pohtii samalla, nivoutuvatko yövartijoiden murhat yhtiön toimintaan. monet seikat surmatöiden tiimoilla viittaavat vahvasti tähän. Yritysjohdon keskenäiset suhteet paljastuvat kireiksi, salaisuuksia urkitaan ja toisia peitellään.
Kuka on salaperäinen hahmo, joka vilahtaa niin Lontoossa järjestetyissä sijoittajatilaisuudessa kuin muissakin yhteyksissä? Mies, joka vaihtaa nimeä ja maata.
Jenni Talven ja Kalle Viiman vastaperustettu yhtiö tutkii Tekacorpin lähipiiriä, yövartijat ovat olleet ulkopuolisen yhtiön palkkalistoilla. Löytyisikö ratkaisu sieltä? Tapahtumat kehittyvät vauhdilla, ja kaikki näyttää vievän murhapyörteeseen, jolla ei ole loppua. Salaisuuksien verho avautuu lopulta Jennille Suomen salomailla.

Aloituslause: "Tammikuun yö Ruokolahdessa Helsingin Länsisatamassa oli hiljainen.."

Oma mielipide: En osaa laskea, kuinka monta kertaa aloitin tämänkin kirjan alusta. Juonellisestihan tämä myötäilee lähes identtisesti kaikkia murhamysteereitä. Kuitenkaan tämä kirja ei saanut minua mukaansa juoneen ei millään tavalla ja unikirjana toimi mainiosti. Jenni on viehättä hahmo ja kokenut kovia entisenä poliisina niin työnpuolesta kuin yksityiselämässäänkin. Kirjan muut hahmot eivät juuri antaneet väriä tarinaan. Fiilis, tulipahan luettua.

Tähteytys: * *

Anne Holt - Vereen Kirjoitettu

Holt Anne - Vereen kirjoitettu
Alkuteos: Salige er de som tørster
Julkaistu: 1994 s.217

Takakansi: Oslon kaupunki tuskailee lämpöaallon kurimuksessa, ja poliisi elää vuoden painajaismaisinta kuukautta. Kaupungin laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Pian verilöylyn jälkiä alkaa löytyä muualtakin. Kun nuori lääketieteen opiskelija raiskataan brutaalisti, ylikonstaapeli Hanne Wilhelmsen alkaa tosissaan kietoa johtolankoja yhteen. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille…

Aloituslause: "Aamu ei ollut vielä valjennut."

Omamielipide: Jälleen uusi tuttavuus kirjailijoista. Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen ja hyvinkin koukuttava. Mutta... Mutta jotenkin kirjoittajan tyyli kirjoittaa ei napannut. Hyvinkin pitkäveteisesti alkoi ja lopussa alkoi sitten tapahtua nopeamminkin ja selviämään yhtäkkiä asioita. Kirjan juonta ja selkeyttä ehkä sekoitti myös tarinan henkilöiden välillä hyppeleminen. Aina ei tiennyt kenessä nyt ollaan. Toki tähän saattaa vaikuttaa myös se, että luin tätä iltalukemisena. Kuitenkin ihan luettava kirja. Itse en tätä kuitenkaan ottaisi matkalukemiseksi esimerkiksi.

Tähteytys: * * ½