sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tuuli Rannikko - Surmakierre

Tuuli Rannikko: Surmakierre
Julkaistu: 2007 s. 248

Takakansi: Selittämättömät yövartijoiden teloitusmurhat vavisuttavat kylmäverisyydellään. Kolme murhaa, kolme identtistä toimintamallia. Nuori opiskelijapoika, keski-ikäinen perheenisä ja naisvartija surmataan yön hiljaisina tunteina.
Samaa kaavaa noudattavat verityöt Helsingin Ruoholahdessa, Lontoossa ja Tukholmassa järkyttävät ison tietoturvayhtiön työntekijöitä ja suurta yleisöä. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää johtolankoja.
Jenni joutuu selvittämään Tekacorpin riskejä ja pohtii samalla, nivoutuvatko yövartijoiden murhat yhtiön toimintaan. monet seikat surmatöiden tiimoilla viittaavat vahvasti tähän. Yritysjohdon keskenäiset suhteet paljastuvat kireiksi, salaisuuksia urkitaan ja toisia peitellään.
Kuka on salaperäinen hahmo, joka vilahtaa niin Lontoossa järjestetyissä sijoittajatilaisuudessa kuin muissakin yhteyksissä? Mies, joka vaihtaa nimeä ja maata.
Jenni Talven ja Kalle Viiman vastaperustettu yhtiö tutkii Tekacorpin lähipiiriä, yövartijat ovat olleet ulkopuolisen yhtiön palkkalistoilla. Löytyisikö ratkaisu sieltä? Tapahtumat kehittyvät vauhdilla, ja kaikki näyttää vievän murhapyörteeseen, jolla ei ole loppua. Salaisuuksien verho avautuu lopulta Jennille Suomen salomailla.

Aloituslause: "Tammikuun yö Ruokolahdessa Helsingin Länsisatamassa oli hiljainen.."

Oma mielipide: En osaa laskea, kuinka monta kertaa aloitin tämänkin kirjan alusta. Juonellisestihan tämä myötäilee lähes identtisesti kaikkia murhamysteereitä. Kuitenkaan tämä kirja ei saanut minua mukaansa juoneen ei millään tavalla ja unikirjana toimi mainiosti. Jenni on viehättä hahmo ja kokenut kovia entisenä poliisina niin työnpuolesta kuin yksityiselämässäänkin. Kirjan muut hahmot eivät juuri antaneet väriä tarinaan. Fiilis, tulipahan luettua.

Tähteytys: * *

perjantai 15. helmikuuta 2013

Anne Holt - Vereen Kirjoitettu

Holt Anne - Vereen kirjoitettu
Alkuteos: Salige er de som tørster
Julkaistu: 1994 s.217

Takakansi: Oslon kaupunki tuskailee lämpöaallon kurimuksessa, ja poliisi elää vuoden painajaismaisinta kuukautta. Kaupungin laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Pian verilöylyn jälkiä alkaa löytyä muualtakin. Kun nuori lääketieteen opiskelija raiskataan brutaalisti, ylikonstaapeli Hanne Wilhelmsen alkaa tosissaan kietoa johtolankoja yhteen. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille…

Aloituslause: "Aamu ei ollut vielä valjennut."

Omamielipide: Jälleen uusi tuttavuus kirjailijoista. Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen ja hyvinkin koukuttava. Mutta... Mutta jotenkin kirjoittajan tyyli kirjoittaa ei napannut. Hyvinkin pitkäveteisesti alkoi ja lopussa alkoi sitten tapahtua nopeamminkin ja selviämään yhtäkkiä asioita. Kirjan juonta ja selkeyttä ehkä sekoitti myös tarinan henkilöiden välillä hyppeleminen. Aina ei tiennyt kenessä nyt ollaan. Toki tähän saattaa vaikuttaa myös se, että luin tätä iltalukemisena. Kuitenkin ihan luettava kirja. Itse en tätä kuitenkaan ottaisi matkalukemiseksi esimerkiksi.

Tähteytys: * * ½

tiistai 22. tammikuuta 2013

Rönnbacka Christian - Operaatio Troijalainen

Christian Rönnbacka - Operaatio troijalainen
Julkaistu: 2012 s.349

Takakansi: Kesäkuu. Poliisi tarkkailee kansainvälistä järjestäytynyttää rikollisliigaa ja saa tiedon mittavasta huumelastista, joka on saapumassa Suomeen. Onnistuakseen välittämään huumeet ostajille rikollisjärjestön täytyy löytää lastilleen varma kätkö ja luotettava kätkijä. Poliisi päättää turvautua äärimmäiseen keinoon ja käynnistää peitetoimintaoperaation. Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto saa käyttöönsä valehenkilöllisyyden ja ryhtyy tehtävään, jossa yksikin väärä ratkaisu on liikaa. Pohjalaismies tietää, millaiseen vaaraan joutuu soluttautuessaan rikollisten sekätyöläisten joukkoon, jossa kosto on verenpunainen ja petturi päättyy tatuoinniksi tappajansa iholle.

Operaatio troijalainen aloittaa rähinällä ANtti Hautalehdosta kertovan sarjan. Viaton ei ole kukaan, kunnes toisin todistetaan.

Aloituslause: 31. toukokuuta. Porvoolaisen tanssikoulun salissa alkoi hämärtyä.

Oma mielipide: Ohho! Harvoin kohtaa esikoisteosta, joka pitää näin hyvin lukijansa mukana tarinassa. Tämä kirja tuotti niin ihastusta kuin ahdistustakin. Antti on hyvin herttainen henkilö ja hänestä on tehty mielenkiintoinen. Tästä tarinasta ei todellakaan puutu vauhtia. Sitä riitti ihan alusta loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän kirjailijaan. Itse tahdon lukea jatkoa tästä.

Tähteytys: * * * * *