Tuuli Rannikko: Surmakierre Julkaistu: 2007 s. 248
Takakansi: Selittämättömät yövartijoiden teloitusmurhat vavisuttavat kylmäverisyydellään. Kolme murhaa, kolme identtistä toimintamallia. Nuori opiskelijapoika, keski-ikäinen perheenisä ja naisvartija surmataan yön hiljaisina tunteina.
Samaa kaavaa noudattavat verityöt Helsingin Ruoholahdessa, Lontoossa ja Tukholmassa järkyttävät ison tietoturvayhtiön työntekijöitä ja suurta yleisöä. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää johtolankoja.
Jenni joutuu selvittämään Tekacorpin riskejä ja pohtii samalla, nivoutuvatko yövartijoiden murhat yhtiön toimintaan. monet seikat surmatöiden tiimoilla viittaavat vahvasti tähän. Yritysjohdon keskenäiset suhteet paljastuvat kireiksi, salaisuuksia urkitaan ja toisia peitellään.
Kuka on salaperäinen hahmo, joka vilahtaa niin Lontoossa järjestetyissä sijoittajatilaisuudessa kuin muissakin yhteyksissä? Mies, joka vaihtaa nimeä ja maata.
Jenni Talven ja Kalle Viiman vastaperustettu yhtiö tutkii Tekacorpin lähipiiriä, yövartijat ovat olleet ulkopuolisen yhtiön palkkalistoilla. Löytyisikö ratkaisu sieltä? Tapahtumat kehittyvät vauhdilla, ja kaikki näyttää vievän murhapyörteeseen, jolla ei ole loppua. Salaisuuksien verho avautuu lopulta Jennille Suomen salomailla.
Aloituslause: "Tammikuun yö Ruokolahdessa Helsingin Länsisatamassa oli hiljainen.."
Oma mielipide: En osaa laskea, kuinka monta kertaa aloitin tämänkin kirjan alusta. Juonellisestihan tämä myötäilee lähes identtisesti kaikkia murhamysteereitä. Kuitenkaan tämä kirja ei saanut minua mukaansa juoneen ei millään tavalla ja unikirjana toimi mainiosti. Jenni on viehättä hahmo ja kokenut kovia entisenä poliisina niin työnpuolesta kuin yksityiselämässäänkin. Kirjan muut hahmot eivät juuri antaneet väriä tarinaan. Fiilis, tulipahan luettua.
Tähteytys: * *

