Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi

Mari Mörö - Kolmen ruudun kalifi
Julkaistu;1996 s.130

Takakansi: Jussi-Pekka Markkanen aloittaa taidelukion Savonlinnassa. Poika petivaatteineen kuskataan asumaan viisikymppisen vanhanpojan luokse. Vuokraisäntä laatii sääntöjä kekseliäämmin kuin Jumala ja Mooses yhdessä, siksi Markkanen kypsyy pian äijään ja muuttaa luokkatoverinsa Pekan kaksioon.Taidelukiolaisten viikonloppubileet ovat raisuja, ja niiden tapahtumia setvitään pitkin lukukautta. Markkasen mielestä pelehtimisessäkin pitää olla narut hallussa. "Ei kai elämän tarvitse olla mustavalkoista koska koko paletti on käytössä," hän filosofoi. Välillä Markkaseenkin iskee nuoruuden surkeus, silloin hän tarttuu kynään ja raapustaa uuden kolmiruutuisen sarjakuvan. Jussi-Pekka Markkanen on tuttu kaveri Mari Mörön nuortenromaanista Tulimaan metro (1995). Kolmen ruudun kalifi kertoo täysin itsenäisen tarinan sarjakuvia piirtävän Markkasen syyslukukaudesta taidelukiossa.

Aloituslause: "Voisiko joku aikamatkailuun perehtynyt virkailija kertoa mulle, miten yhden viisun aikana voi vilahtaa neljä vuotta niin kuin istuisi mustan aukon reunalla."

Oma mielipide: Nopea ja helppolukuinen kirja. Nuortenkirja, jossa ei seikkailtu pääkaupunkiseudulla vaan Savonlinnassa, Jyväskylässä ja liipattiin Juvallakin. Perinteinen nuortenkirjan tarina, jossa nuori menee lukioon ja itsenäistyy. Kertomus eteni johdannollisesti, mutta kuitenkaan se ei iskenyt minuun kovinkaan hyvin. Jälkimakuna voisi sanoa, että tulipahan luettua. 

Tähteytys: * *

Elizabeth Enright - Uponnut järvi

Enright Elizabeth - Uponnut järvi
Julkaistu 1957 s.154

Takakansi: Jos Julian ei olisi ollut yhtä hassuna perhosiin kuin Portia punatukkaiseen serkkuunsa, eivät Portia ja Julian olisi eksyneet suolle ja löytäneet Uponneen järven huviloita. Mutta onneksi he eksyivät, sillä siitä alkoi kaikkien aikojen seikkailu! Hullunkuriset rauniohuvilat heräsivät Ruususen unestaan, kun serkukset kiipeilivät niissä tutkimusretkillään. Millaisia aarteita taloista löytyikään: ne olivat pullollaan tomuisia arkkuja, plyyshisohvia ja tanssiaisleninkejä muistona vanholita iloisilta ajoilta. Ja parasta kaikesta olivat Pindar-setä ja Minnie-täti, kaksi eriskummallista ja herttaista vanhusta, jotka sallivat lasten touhuta mielin määrin jännittävässä valtakunnassaan. Uponneen järven kesästä tuli oikea yllätysten kesä!

Aloituslause: "Kun Portia Blake ja hänen veljensä Foster sinä kesänä lähtivät Crestoniin, tapahtui se eri tavalla kuin muina kesinä."

Oma mielipide: Kirjassa aukeaa vallan ihastuttava maailma. Miten onkaan saatu sopivassa suhteessa jännitystä, kauhua, ilon ja onnen hetkiä. Ihastuttava tarina tuon ajan lapsien maailmaan ja siitä, miten lapset leikkivät ja viettivät kesälomiaan. Jokainenhan haluaa varmasti seikkailuja ja tämän kirjan lapset varmasti kertoivat tästä kesästä tarinoita lapsilleen ja heidän lapsilleen. Herttaiset Pin ja Minnie! Ah ja voih!
Joku kertoi, että tästä kirjasta on myös jatko-osa. Pitää siis etsiä se jostain!

Tähteytys: * * *

Sachar Louis - Takapulpetin poika

Louis Sachar - Takapulpetin poika
Julkaistu; 2003 s.231

Takakansi; Joskus ihmiset luulevat ulkoavaruuden hirviöiksi, vaikka olisi ihan tavallinen poika. Viidesluokkalainen Bradley Chalkers inhoaa kaikkia ja kaikki inhoavat häntä. Ja se sopiikin hänelle. Kaikki sujuu paremmin, kun hänellä ei ole ystäviä. Silloin kukaan ei ainakaan voi satuttaa häntä.

Mutta sitten kouluun saapuu nuori ja rento kuraattori nimeltä Carla, Carlan mielestä Bradley, koko koulun kauhu, tuntuu oikein viehättävältä pojalta - ei ollenkaan hirviöltä.

"Vahva ystävyydenylistys- ja hirviiönkarkoituskirja meille jokaiselle!" -Vinski

Aloituslause; "Bradley Chalkers istui paikallaan luokan perällä - takarivin reunimmaisessa pulpetissa."

Oma mielipide; Tarina oli koskettava. Bradley tuntui kovinkin vaikealta tapaukselta ja mietein, miten ihmeessä Carla pystyisi häntä auttamaan ja muuttamaan hänen tapojaan. Mutta oikealla asenteella ja ammattitaidolla Carla saa pojan hyväksymään erilaisuutensa ehkä jopa muuttamaan omaa käytöstään ja heille syntyy todellinen ystävyys. Vaikka tarina oli paikoin ahdistavanlainen, niin tämäkin tarina opettaa hyvin erilaisuudesta. Erilaisuuden hyväksyminen niin itse kuin muidenkin on hankalaa, mutta ymmärtäminen ja ajan kanssa tapahtuva hyväksyntä voi johtaa mahtaviin ystävyyssuhteisiin. Kirjan tarina on hyvin optimistinen ja herttainen. Carlan tapaisia ihmisiä todella tarvitaan tässä maailmassa enemmänkin. Erilaisuus on rikkaus, jota tulisi arvostaa enemmän.

Tähteytys; * * * ½