Leminen Sirkku: Kun maa keinuu

Leminen Sirkku: Kun maa keinuu
Julkaistu; 1987 s. 38

Takakansi; Kun maa keinuu on kuvaus abiturienttitytön maailman romahtamisesta juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Se on eräänlainen syrjästäkatsojan tarina. Murrosikäisen huonommuudentunnot ja mielen herkkyys saavat tytön kuvittelemaan, että elämä on ja on ollut vain yhtä kyyristelyä ja taistelua pelkoja vastaan. Onnellisuutta oli vain silloin, kun kaikki oli vielä pientä ja ahdasta ja äiti ja isä olivat lähellä. Mutta sitten tulivat suuret asunnot, avara maailma ja yksinäisyys; turvattomuus. Maailma vaati suorituksia, etäisyys paremmin onnistuviin koulutovereihin tuntuu vain kasvavan. Vaatimukset, usein itse asetetut, tuntuvat mahdottomilta täyttää.

Kun sitten löytää jonkun joka hyväksyy ja rakastaa, on sekin vain varoitus siitä, että todellisuudessa onnillisuus on vain kupla joka särkyy. Kun maa keinuu on 18-vuotiaan Sirkku Lemisen Kontakti-kirjoituskilpailun oman sarjansa voittaja. Tässä murheellisessa kirjoituksessa puhuu nuoren ääni rehelisesti purkaen pettymystään ja tuskaansa- kuitenkin niin inhimillisesti ja lämpimästi että siihen on helppo samaistua. Teksti tuntuu kaivavan lukijankin ketketystä mielestä jotain tuttua...

Aloituslause; Joskus en jaksa kuin hengittää.


Oma mielipide; Tähän tarinaan oli helppo samaistua. Tietää miltä tuntuu, kun on stressiä ja pitäisi suoriutua kaikesta. Kontakti sarjan kirjat ovat helppo lukuisia, eikä vie aikaa.

Tähteytys; * * ½

Lehtolainen Leena; Kun luulit unohtaneesi

Lehtolainen Leena - Kun luulit unohtaneesi
Julkaistu 2002, s.340


Takakansi; Kaikki alkaa mummon hautajaisista, Katja on epäillyt jo pitkään ettei Rane ollut tappanut pappaa. Hän hakee mummon vintiltä Ranen vankilasta lähettämät kirjeet, joissa Rane vakuuttaa viattomuuttaan, Mutta jos tappaja ei ole Rane niin kuka sitten? Mitä salaisuutta perhe on kaikki nämä vuodet peitellyt?

Entä mitä asiasta tietää äiti Sirkka, lapsuuteen kiinni jäänyt Sara-täti, tilapäistöissä taksia ajava Kaitsu tai yksinäinen kirjailijaeno Veikko?

Kun luulit unohtaneesi on kertomus menneen ja nykyisyyden kohtaamisestsa, harhoista ja totuuksista. Se on tarina pelkojensa kanssa elävistä ihmisistä, mutta myös rockista ja rakkaudesta. Lehtolainen kehii auki päähenkilöidensä psyykeä, pureutuu ihmisten mieliin tarkasta, tiukasti ja lämmöllä.

Meillä kaikilla on salaisuutemme peitettävänä. eikä se koskaan ole se minkä toiset luulevat sen olevan.

Aloituslause; "Kaikki on mahdollista."

Oma mielipide; Tässä kirjassa jokaisella luvulla on eri kertoja, jotka vaihtelevassa järjestyksessä kertovat tarinaa ja omaa elämäänsä. Oma lukeminen tökkäsi, jossain kohtaa. En tiedä, mikä tässä kirjassa teki sen, että lopetin kesken ja luin loppu ratkaisun. Ehkä se on tuo, kun vaihtu kertojat. Olen kuitenkin ennen pitänyt Lehtolaisen kirjoista, mutta tämä... tästä en pidä niinkään.

Tähteytys; * * ½

Härkönen Anna-Leena; Heikosti positiivinen

Härkönen Anna-Leena - Heikosti positiivinen
Julkaistu 2001 s.232

Takakansi; "Kun olen Mallun luona kylässä alan imettää hänen pehmoeläimiään. -Siun pittää tehä jotaki tuolle asialle, hän sanoo."

Kertomus mustasta ajanjaksossata, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota.

"Lapsettomuudesta, raskaudesta ja äitiydestä on kirjoitettu tuhansia kirjoja. Anna-Leena Härkösen kirja on yksi parhaista. Heikosti positiivinen pitäisi ottaa pakolliseksi äitiyspakkauksiin" - Länsi-Suomi

Härkösen rehellisyys osuu jälleen modernin tabun ytimeen." - Kotimaa

Aloituslause; Minä nukun.


Oma mielipide; Kirja osuu todella osuviin kohtiin. Vaikka aihe koskettaa tavalla tai toisella omaakin elämää, sen lukeminen ei ahdistanut. Tarina eteni kokoajan, eikä lukeminen ollut takertelevaa. Vaikka teksti on aiheeltaan rankkaa kaikkine lapsettomuuden, raskauden ja niissä pyörivien aiheiden ympärillä. Tämä on kuitenki yksi kokemus, jota suosittelen muidenkin lukevan.


Tähteytys; * * * *